Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

23.7.2012 13.29

Melkein nimellisiä perheenjäseniä

Kompostilla nimi on kätevä, mutta entä moottorisahalla?

Hankimme kotiin silppurin. Totesimme laitteen oikein näppäräksi ja toimivaksi, sillä oksat ja lehdet survoutuivat hetkessä hienoksi silpuksi. Ihastuimme siihen suoraan sanoen niin kovasti, että teki mieli antaa silppurille nimi. Siitä tuli sitten Simo, koko nimeltään Simo Silppuri.

Entuudestaan olimme jo vuosia kutsuneet pihan perän kompostia Kostiksi. Biojätettä kertyy keittiössä tyhjennettäviä ämpärillisiä nopeasti, jolloin tulee sanotuksi miehelle tai itselle, kuinka Kostille pitäisi viedä sapuskaa. Kosti voi myös pöristä ja pöhistä reippaasti. Talvella Kosti voi pahimmillaan jäätyä.

Kosti on meillä siis ahkerassa käytössä oleva nimi. Ja se tosissaan tuntuu oikealta nimeltä eikä ole vain lyhentynyt muoto komposti-sanasta. Toisinaan Kostia puhutellaan koko nimellään, joka on tietenkin Kosti Komposti. Nimi oli muuten luontevasti mallina, kun silppurimme sai nimensä. Se jää nähtäväksi, tuleeko Simosta myös käyttönimi. Silppuria kun ei kovin usein edes tarvita.

Silppurin iloisena ja uutena omistajana kerroin Facebook-kavereilleni laitteen nimestä. Samalla mainitsin, että kompostimme nimi on Kosti. Aiheesta sukeutui pieni keskustelu, jolloin kysyttiin myös, mikä on moottorisahamme nimi ja ehdotettiin sille nimeksi Morttia. Tämän nimen sai mieheni, moottorisahan käyttäjä, sitten hyväksyä. Minulle se laite on siinä määrin etäinen, että nimeämiseen ei ole edellytyksiä.

Monella on oma (lempi)nimi autolleen, pyörälleen tai esimerkiksi tietokoneelleen. Kun eloton laite saa yksilöivän nimen, on kyseessä useimmiten läheinen ja jollakin tavoin jopa inhmillistävä suhde. Moottorisaha ei meillä tällanen vempain ole. Ei siis taida Mortista tulla puhetta.

Simo silppurin nimenä on muuten siksikin hauska, että voi sanoa Simon ahmivan ja rouskivan risuja ihan simona. Pitikin tarkistaa slangisanakirjasta, milloin simona on tullut käyttöön. Näemmä 1990-luvulla. Sanakirjan mukaan merkitys on 'paljon'. Mielestäni siihen liittyy vielä sellainen innokkuuden vivahde.


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa

23.7.2012 15.22
Miesnäkökulma
Oikeampia perheenjäseniä
Silppurille tai kompostille voi tietysti leikillään antaa nimen, mutta aikuisen ja varsinkin miehen näkökulmasta se on vähän lapsellista. Moottorisahan nimeäminen ei taida kenestäkään olla kovin luontevaa. Auton ehkä voisi nimetä, mutta useimmilla ihmisillä on vain yksi auto, joten siihen voi viitata sanalla ”auto”, kuten puolisoon voi viitata sanalla ”vaimo”.

Luontevampaa on nimetä moderneja laitteita kuten navigaattoreita, ns. kännyköitä, tabletteja ja tietokoneita. Ne osaavat kommunikoida ihmisten kanssa, usein paremmin kuin ihmiset, ja älyäkin niillä on, joskin rajoittunutta. Ja ne saattavat olla usean perheenjäsenen käytössä, jolloin nimiä oikeasti tarvitaan. Esim. ”Katos Navi on hukannut signaalin eikä tiedä missä mennään, odotas mä tarkistan reitin Anterosta.”

Nimeämiseen voi olla jopa suoranainen pakko, kun laitetta käyttöön otettaessa sille pitää esimerkiksi antaa nimi, joka sillä on lähiverkossa. Samalla vaivalla sille sitten antaa sellaisen nimen, jota voi käyttää muutenkin.

Tuotemerkkejä käytetään toki niminä, mutta ne ovat usein tylsiä ja liian epätarkkoja tai sitten epäkäytännöllisen pitkiä.
23.7.2012 16.20
Mortin kuljettaja
Jos suhde moottorisahan kanssa tuntuu etäiseltä, voi kokeilla kaataa n. 40cm tyvimitaltaan olevan kuusen kirveellä ja/tai pokasahalla, tietenkin yksin. Uskoakseni tuon kokemuksen jälkeen saavutat moottorisahan kanssa mainitun "läheisen ja jollakin tavoin jopa inhmillistävän suhteen".

Suhteestamme huolimatta en ole koskaan tuntenut tarvetta pitää moottorisahalleni ristiäisiä. ;-)
24.7.2012 9.27
Laura Kataja
Nimetyt esineet
Tietokone taitaa olla vähän eri sorttia kuin nuo muut, useimmat niitä käyttäneet ovat jossakin joutuneet ympäristöön jossa on useita koneita, ja silloin jonkinlainen nimi (on jo ihan tekninenkin) välttämättömyys. Ja kun yliopiston palvelimilla on nimet, niin tottahan minunkin koneellani, olkoon vaikka Juuso.

Puhumattakaan sitten siitä tilanteesta kun koneita on useampia ja tarvitaan oma sisäverkko. Nimet tarvitaan, jo ihan teknisistä syistä (no, voisihan ne numeroida, mutta se on tylsää), ja sitten ettei tarvitse selittää "minun vanha koneeni, sinun uusi koneesi, se vanha joka on tuossa ikkunanurkassa", jne...

Tietokoneiden nimeämistä on joku varmaan ihan tutkinutkin, usein ne valitaan jostain sopivasta "nimiavaruudesta". Minä olen törmännyt ainakin seuraaviin: rahoja, sairauksia, leivonnaisia, marjoja, kirjailijoita (usein jotenkin rajattuna), fantasiahahmoja, värejä, taivaankappaleita, viskimerkkejä, Helsingin juottoloita...
25.7.2012 8.27
Marja-Stiina Suihko
Eloa elottomiin
Laitteiden nimeäminen on oikeastaan aivan luonteva nykyaikaisilmiö, jonka voi nähdä jatkona muinaissuomalaiselle ja kalevalaiselle personifikaatiolle.
Usein näitä kaikenlaisia vempeleitä joutuu melko elollisesti käsittelemäänkin: kompostia pitää hoitaa ja herätellä, ruohonleikkurin ( tai autovanhuksen ) käynnistäjä joutuu joskus houkuttelemaan tai jopa noitumaan tai manaamaan vekotinta liikkeelle, ja kaikille lienee tuttu pesukone, joka syö sukkia parittomiksi.
Komposti on tosiaan mainio sana. Kerran sain iloa arkeen kirjoittamalla työpöydällä olevan saapuvan postin kaukalon reunaan "kom-post". Ja varsinainen komposti sekin oli: uusi posti muuttui siinä hyvin nopeasti jätepaperiksi.
25.7.2012 10.44
Konekuiskaaja
Liian inhimillistä?
Marja-Stiina Suihkon mainitsema ”elollisesti käsitteleminen” menee todellisuudessa jo varsin pitkälle. Koneille annetaan käskyjä, tosin vielä enimmäkseen kirjoitettuina tai valikoiden tms. kautta, mutta yhä yleisemmin myös puhumalla. Meidät jopa pakotetaan puhumaan koneille (automatisoiduissa puhelinpalveluissa, joiden laatu vielä on surkea).

Koneilla on myös omaa tahtoa, ainakin ihmisen kokemusmaailmassa. Kun autolla poiketaan Navin osoittamasta reitistä, se yrittää ensin ohjata haluamalleen tielle, joskus sitkeästi, joskus helpostikin ajajan tahtoon myöntyen. Se myös ilmoittelee kameravalvonnasta, eikä se ole vielä suostunut kertomaan, miten sen saisi olemaan hiljaa siitä.

Tätä voi tietysti kauhistella, siunailla ja vatvoa. Rakentavampi lähestymistapa on kysyä, miten voimme paremmin elää maailmassa, jossa yhteisöömme kuuluu koneita. Olemme oppineet ainakin jossain määrin elämään yhteisöissä, joihin kuuluu eläimiä, eikä juuri ihmetellä sitä, että koirille annetaan nimiä. Pikemminkin murehditaan sitä, että esimerkiksi sioilla ei enää yleensä ole nimiä, vain numerot ja koodit.

Joku mainitsi, että ei sentään ole tuntenut tarvetta pitää moottorisahalleen ristiäisiä. Mutta laivoja on ”kastettu” jo pitkään, ja sitä pidetään normaalina.
14.8.2012 13.09
kaaliaivo
LA-neiti
Nimeä emme ole antaneet kotona koneillemme, mutta auton gps-navigaattoriamme puhuttelemme LA-neitinä (puheessa siis "laa-neiti"). Koneemme suoltaa kauniilla naisäänellä ohjeita: "Laskee uudelleen, laskee uudelleen. Tee U-käännös." Naisäänestä ja vanhasta televisio-ohjelmasta (Team Ahma) syntynyt nimi tai nimitys on puheessa helpompi käyttää kuin vierasperäiset "gps" tai "navigaattori". Inhimillistämistä kai tämäkin?
20.8.2012 13.26
Pauliina
Tiia ja Hessu
Auton rekkari on TIA, joten luonnollisesti puhumme Tiiasta. Peräkärryn merkki on Hessu, joten luonnollisesti puhumme Hessusta. Hessu on Tiian perässä.
20.8.2012 15.01
Riikka
Silloin, kun navigaattorit olivat tavallisen rahvaan keskuudessa uusinta uutta, naureskelimme tuttavamiehen tavalle puhutella navigaattoriaan lempeään sävyyn Naiseksi: "No niin, Nainen, ohjaa meidät perille!"

Ymmärtääkseni vitsi ei ollut siinä, että nainen opastaa miestä liikenteessä, vaan yksinkertaisesti siinä, että sinkkumiehellä oli autossaan joku, joka jutteli hänelle -- vieläpä kauniilla naisäänellä. Tuolla jollakin ei ollut varsinaisesti nimeä, mutta eipä häntä koneeksikaan sanottu.