Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

21.4.2011 10.23

Mätkäpätkäilyä

Kissanomistajan pohdintoja nimien rajoista.

Pääsiäisen kynnyksellä seuraa kevyttä kevätbloggailua. Aiheena eivät kuitenkaan ole Kyöpelinvuoret tai muut pääsiäisnimet, vaan kevääseen heränneet kotikissat. Ja ennen kaikkea niiden nimet.

(Tosin kuuluuhan se kissakin tavallaan pääsiäiseen, ainakin musta katti. Sellainen istuu Kyöpelinvuorelle lentävän noidan vieressä, siinä kepin nokassa.)

Talvisin tiiviisti sisätiloissa ja vallankin uuninpankolla loikoilevat kissamme halajavat keväällä ulos. Melkeinpä alituiseen. Hermotkin välistä menevät siihen mouruamiseen, motkottamiseen ja ramppaamiseen.

Onkin tullut tavaksi kutsua sitä motkottavampaa kissaa, Sissi-nimistä, tapojensa mukaan. Sissi on Mätkäpätkä ja Mourumaura. Joskus myös Ronttirutjake.

Nämä nimet tai nimitykset tai kuvailut, mitä sitten ovatkaan, eivät sovi jatkuvaan käyttöön. Ovat hyvin tilannesidonnaisia nimiä ja ilmentävät paraikaa käynnissä olevaa toimintaa.

Nimistöntutkijan tulee aina välistä pohtia, missä nimien rajat menevät. Mitkä ilmaukset ovat niitä varsinaisia nimiä, mitkä taas eivät? Nimisyys on jatkumo, jossa toisessa päässä ovat prototyyppiset nimet (Helsinki ja Heikki), toisessa päässä ei-prototyyppiset (Lahdenperä ja Mimmi). Mätkäpätkäkin voisi olla tässä jatkumon toisessa päässä, jossa nimisyys ei aina niin varmaa olekaan.  

Tupsu-kissa puolestaan muuten on usein Piippa tai Piipanpiippa. Tupsu kun keskittyy piippailuun mouruamisen sijasta.

 


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa

21.4.2011 14.06
Zepa
Katit
Mulla on periaatteessa Mersu ja Pikkumusta, mutta usein myös esim. Merde ja Pikseli. Merde varsinkin silloin kun kissa on pas*amainen toista kissaa kohtaan, joka taas on Pikseli koska se on pieni kuin pikseli :-)
21.4.2011 22.07
Katri
rakkalla lapsella jne.
Mulla on useampi rotukissa, joilla tietenkin on hienot, viralliset rekisterinimet. Sitten niillä on "viralliset" kutsumanimet, kuten vaikka Saga ja Siri. Sagaa kutsun aina Pallerdaaliksi, ja sen nimen se itsekin pituudesta huolimatta parhaiten tunnistaa. Siri taas on aina ollut Pikkis.

Meilläkin on muuten Sissi-kissa, joka yllättäen on useimmiten ihan vaan Sissi tai enimmillään Sissukka. Ja kyse ei ole "vähemmän rakkaasta lapsesta" nimien vähyyden vuoksi, pikemminkin päinvastoin :)
28.4.2011 13.55
Anu R.
Kissapeto
Me viittaamme Usva-kissaan (joka myös maukuu näin keväällä jatkuvasti päästäkseen parvekkeelle katselemaan lintuja!) usein nimillä Kissa, Eläin tai Peto. Sekin on tietysti rajanvetokysymys, ovatko ne sitten erisnimiä vai ei. Mutta jotenkin niillä on mielestäni siinä tilanteessa yksilöivä funktio, ja tuntuu luontevalta kirjoittaa ne isolla alkukirjaimella.
28.4.2011 18.42
Tämä ja Tuo
Meidän naukujat ovat tuttavallisesti vain Virhe ja Erhe. Joskus sanomme Erehdys ja Virehdys. Ere ja Vire sanomme silloin, kun paikalla on Pojan tai Likan luokanvalvoja tai vastaava taho.

4.5.2011 17.46
samooja
pakko tietää
Mitä on piippailu?
6.5.2011 9.06
Terhi Ainiala
Piippailu
Tupsu-kissamme välistä piippailee, lähinnä kun toivoo pääsevänsä ulos tai saavansa ruokaa tai muuten vaan huomiota. Se on sellaista piip-piip-ääntelyä ;) Tuntui vain parhaiten kuvaavan Tupsun vienoja naukailuja.
Kiitos muuten kaikille kommentoineille mainioista nimitarinoista!