Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

6.4.2011 13.45

Kantola Tarja ja Jarmo Nieminen

Ehdokkaan ensimmäinen nimi voi olla sukunimi vai etunimi. Ainakin vaalimainonnassa.

Vaalimainosten viidakossa huomio kiinnittyy joskus asian viereenkin. Katselin puolueiden naamatauluja ja huomasin, että osa puolueista esittelee ehdokkaansa sukunimi + etunimi -yhdistelmällä, osa päinvastoin.

Demareiden ja perussuomalaisten ehdokkailla sukunimi tulee ensin. Siis malliin Kantola Tarja. (Suku- ja etunimeä ei muuten erota pilkku, vaikka kielenhuollon ohjeiden mukaan niin tulisi olla. Mutta pilkuista ei nyt ole puhe.) Useimmilla puolueilla etunimi on sukunimen edellä, kuten Jarmo Nieminen. Tätä mallia noudattavat hallituspuolueet, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliittolaiset.   

Olisikohan muuten vielä niin, että tässäkin on variaatiota eri mainosten välillä? Puolueiden nettisivuilla tilanne on yllä kuvattu, mutta kadunvarsimainoksissa ja sanomalehdissä se voi joskus olla erilainen.

Olisipas hauska kuulla, onko tätä nimien järjestystä koskaan mietitty tietoisesti. Vai onko kyseessä perinteinen tai ehkä vain takaraivosta tuleva järjestys? Ja voisiko olla jopa jotain väliä sillä, esiintyykö Kantola Tarjana vai Tarja Kantolana?

Tiukalla mututuntumalla voisi sanoa, että sukunimi ensin -osasto painottaa asiallisuutta ja järjestystä, etunimi ensin -osasto läheisyyttä ja tuttavallisuutta. Kaikkein tutuimmat ja tuttavallisimmat ehdokkaat taitavat omassa henkilökohtaisessa mainonnassaan joskus esiintyä vain lempinimellään. 


Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa

6.4.2011 15.00
Pertsa
Aakkosjärjestys
Luulen, että syy sukunimi etunimi -tyyliin on siinä, että halutaan korostaa sitä, että ehdokkaat ovat aakkosjärjestyksessä, ei missään muussa järjestyksessä.

Onhan etu olla aakkosten alussa, pääsee paistattelemaan mainoksen vasempaan yläreunaan. Mutta jonkun siellä on oltava, ja aakkosjärjestys lienee järkevin peruste. Lukijalle tämä asia hahmottuu helpoiten sukunimi ensin -tyylistä.
6.4.2011 15.17
Pasi
Kehtaisiko tuota suotta väännellä
Olen samaa mieltä tuosta aakkosjärjestyksestä. Mainoksen taittaja on saanut aakkostetun nimilistan, jossa on sukunimi ollut lajitteluteknisistä syistä ensin. Hän ei ole sitten enää laiskuuttaan viitsinyt taitossa muljautella etunimiä ensimmäiseksi.
6.4.2011 15.24
Vesa Heikkinen
Taittajilla yms. on suuri valta!

Niin. Vaikka nimet ovatkin aakkosjärjestyksessä ja vaikka kyse olisi jonkun "laiskuudesta", lukijalle voi syntyä erilaisia tulkintoja sen mukaan, onko ensin etu- vai sukunimi.

Taittajista tuli mieleen tämänpäiväinen Hesarin juttu, jossa kerrottiin miten "Kaikki meni pahasti pieleen perussuomalaisten lehti-ilmoituksessa". Toimittaja oli laskenut Kallio-Lehdessä julkaistun ilmoituksen "oikeinkirjoitusprosentiksi" 71. Ehdokkaiden nimet ovat ilmoituksessa ilmeisesti oikein, mutta muu onkin enemmän tai vähemmän pielessä. Syylliseksi mainitaan ilmoitusmyyjä, joka ei ilmeisesti ole oikolukenut tekstiä. Kyseisen ilmoitusmyyjän sanotaan jääneen eläkkeelle.
6.4.2011 15.45
Kielimies
Mari, Jutta, Timo, Jyrki...
Etunimellä ilmaistavaa tuttavallisuutta voi havaita myös tv:n vaalikeskusteluissa. Jopa maneerinomaisena pidettävä "jyrkittely" häiritsee melkein yhtä paljon kuin puhelinmyyjien harrastama amerikkalaistyylinen etunimittely.

Toisaalta on kiintoisaa havaita, että joku voi puhutella esim. Mari Kiviniemeä yhtäkkiä koko nimellä - tai jopa teititellen. Silloin tosin ei aina tiedä, viittako puhuja sittenkin koko puolueeseen. Varmaa on kuitenkin, että tällöin puhuja ei ole samaa mieltä puhuteltavansa kanssa.
6.4.2011 17.12
Tanja
Joskus, tuskin tosin näitten vaalimainosten tapauksessa, kyse voi olla alueellisesta erosta. Minulla on sellainen mielikuva, että Itä-Suomessa käytettäisiin useammin sukunimi ensin -muotoa - puhekielessä "Kantolan Tarja" ja kirjoitettuna "Kantola Tarja". Ainakin itse Itä-Suomessa asuessani törmäsin tällaiseen. Missään nimessä siitä ei tullut mieleen asiallisuuden korostus, nimet nyt vain tavattiin esittää siinä järjestyksessä. Onkohan tätä koskaan tutkittu?
7.4.2011 10.10
Ulla Tiililä
Myös puheessa
Muodon Kantola Tarja olen itse ainakin ajatellut liittyvän nimenomaan sukunimen suurempaan erottelevuuteen, ja se palvelee esimerkiksi hallinnoimisen tarpeita. Sukunimi-etunimi-järjestys on puheessa tyypillinen institutionaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kun lääkäri kutsuu potilasta. Tästä osaisivat varmasti Kotuksen asiointitilanteiden tutkijat kertoa enemmän. Lyhyt pohdinta aiheesta on kirjassa Teksti työnä, virka kielenä s. 245. Joka tapauksessa Kantola Tarja esiintyy myös puheessa ja on sävyltään jotakin aivan muuta kuin Kantolan Tarja.
7.4.2011 15.03
Terhi Ainiala
Tutkittavaa riittäisi tällä saralla. Hyviä ideoita, kiitos! Aiemmin ei tietääkseni ole tutkittu alueellisia eroja nimiyhdistelmien käytössä. Nais- ja miesnäkökulmasta asiaa on hieman katseltu, jolloin on huomattu, että naisiin viitataan enemmän etunimillä kuin miehiin. Mutta laaja ja moninainen kenttä on sekin.
7.4.2011 22.51
Sarkolan Niklas
Hyödyllinen tutkimusaihe! Olisi myös kiintoisaa tietää, miten muissa maissa alueelliset erot ilmenevät tällä saralla. Sanotaanko esim. Pohjois-Italiassa useammin Cesare Battista vaiko Battista Cesare. Ja eroaako käytäntö Etelä-Italian alueiden nimenilmaisukäytännöstä.
16.4.2011 9.56
Esko Häsä
Järjestyksestä
Demareiden osalta tiedän jotakin. Puoluepiiri valitsee ehdokkaansa jäsenäänestyksen perusteella. Takavuosina ehdokkaat päätyivät viralliselle ehdokaslistalle tässä järjestyksessä, jolloin listan kärjessä komeilivat valtakunnan ykkösnimet. Käytäntöä noudatettiin myös kunnallisvaaleissa.
Tuolloin ehdokkaita asetettiin kaksinkertainen määrä valtuuston kokoon nähden. Oman ehdokkaan hakeminen 170 nimen sillisalaatista todettiin kuitenkin mahdollisesti haittaavan vaalimenestystä ja syrjivän paikallisia vähemmän nimekkäitä, joten selkeyden vuoksi siirryttiin aakkosjärjestykseen. Käytäntö siirtyi myöhemmin myös eduskuntavaalilistoihin.
Sukunimi tuli ensin, koska ihmisiä on aina listattu sukunimen mukaan. Oletettiin ehdokkaan ja hänen numeronsa löytyvän helpommin sukunimen perusteella. Perinnettä ja takaraivoa, luulen.
Yllä kuvattu koskee vain ns. virallista, yhteistä ehdokasmainontaa. Yksittäiset ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä tekevät, kuten viisaaksi näkevät. Viisautta on monenlaista, joista vastenmielisintä on tämä tekotuttavallisuus. Tosin sinnehän virta vie