Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

3.5.2011 9.57

Etunimien kertomaa

Tuore ruotsalainen tutkimus paljastaa, kuinka nimien avulla rakennetaan identiteettiä.

Nimenvalinta lapselle on iso tehtävä. Nimeä antaessaan ja ennen kaikkea valintaa perustellessaan vanhemmat rakentavat ja vahvistavat omaa identiteettiään. Ollaanko tavallisia vai originelleja, perinteisiä vai moderneja, käytännöllisiä vai esteettisiä tai kansallisesti vai kansainvälisesti suuntautuneita? Nimenantajien nimi-identiteetti koostuu yleensä näiden ominaisuuksien yhdistelmistä.

Nimenvalintaa ja siihen vaikuttaneita tekijöitä on tuoreessa väitöstutkimuksessa tutkinut Emilia Aldrin. Uppsalan yliopistossa 29.4. tarkastettu väitöskirja tarkastelee nimenantoa ja nimikeskusteluja laajan aineiston - kyselylomake- ja haastatteluaineiston - valossa. (Olin vastaväittäjänänä ja voin empimättä sanoa, että väitöskirja on erinomainen. Ja verkossa luettavissa; ylläoleva linkki johdattaa perille.)

Nimenvalinnan rinnalla vähintään yhtä tärkeää on monesti valitun nimen perusteleminen. Miten juuri tähän nimeen päädyttiin, millaisia vanhempien ja perheen arvoja ja ihanteita nimi ilmentää? Ja millaisista ja keihin kytketyistä ominaisuuksista halutaan puolestaan sanoutua irti? Joillakin tutkimuksen vanhemmilla tällaisia olivat mm. julkkikset tai työväenluokka.

Tutkimuksen tulosten perusteella iältään vanhemmat ja koulutetummat vanhemmat ovat usein nimenannossaan konservatiisia. Nuoremmat ja vähemmän kouluja käyneet nimenantajat taas suosivat enemmän luovia ja moderneja nimivalintoja.

Mahtaisiko suomalainen nimenanto näyttää samanlaiselta?


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa

5.5.2011 11.15
Varpu
En sanoisi, että tukimus mitään paljasti, vaan vahvisti ennalta tiedetyn asian. Varmasti tarpeellinen tutkimus silti?
5.5.2011 15.20
Niminen
Ensin nimi, sitten perustelut?
Olisi kiinnostava tietää nimenvalintaprosessin yksityiskohdista. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että ensisijaista on se, että nimi kuulostaa itsestä (äänteellisesti) hyvältä eikä assosioiudu ikäviin ihmisiin. Kun molempia vanhempia tyydyttävä nimi on löydetty, voidaan ehkä huomata, että jollakin esivanhemmalla on sama nimi tai sitten katsotaan, mitä nimi merkitsee tms. Näistä voi sitten kertoa jälkeenpäin. Suvussa kulkevia nimiä ylipäänsä otetaan minusta vain, jos ne kuulostavat hyviltä ja silloinkin usein kakkosnimiksi. Sitten on tosiaan varmaankin niitä, joista on ensisijaisesti kiva antaa erikoinen tai ainutlaatuinen nimi tai nimi joka symboloi omaa aatemaailmaa (voi lapsiraukkoja!).
6.5.2011 9.15
Terhi Ainiala
Varpulle: aivan. Samankaltaisia tuloksia oli saatu muissakin maissa. koulutetummat ovat nimenvalinnassaan konservatiivisempiä kuin vähemmän koulutetut. Suomessa vastaavaa tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty. Aldrinin tutkimus poikkeaa aiemmista edukseen siinä, että aineisto on hyvin laaja ja monipuolinen. Lisäksi tuo sosiaaliluokkien vertailu ei yksin olekaan työn tavoite. Kiinnostavaa on mm. nimenvalintaprosessin kuvaus. Ja juu Niminen, näinhän tuo nimenvalinta usein menee. Aldrin on työssää kuvannut nimenantoprosessia tarkasti: inspiraatiovaihe, vertailuvaihe ja testivaihe edeltävät päätöstä. Sitä seuraa virallistamisvaihe ja narratiivinen vaihe, jolloin nimenvalinnasta kerrotaan muille ja samalla rakennetaan ehkä uusiakin motiiveja nimenvalinnalle. Käytännössä nämä vaiheet vielä limittyvät ja toistuvat.