Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Terhi Ainiala. Kuva: Kotuksen arkisto.

Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

rss Terhi Ainiala

30.9.2013 7.54

Etunimellä, sukunimellä vai millä?

Paljon on väliä sillä, puhutellaanko toista etu- vai sukunimellä. Tai jollakin muulla tavalla.

Puhelinmyyjien tapa käyttää etunimeä ärsyttää enemmistöä. Ainakin, kun katsomme, mitä tuoreeseen verkkokyselyyn vastanneet sanoivat. Etunimen käyttöä pidetään liian läheisenä ja tuttavallisena.

Nimen käyttö sekä henkilöön viitattaessa että häntä puhuteltaessa kertoo paljon siitä, miten häneen suhtaudumme. Ja myös siitä, mikä henkilön asema yhteiskunnassa ja yhteisössä on.

Yleisimmin sukunimi tai etu- ja sukunimen yhdistelmä on etäisempi kuin etunimi. Genetiivimuotoisen sukunimen ja etunimen yhdistelmä taas on huomattavasti läheisempi kuin etu- ja sukunimen yhdistelmä. Lempinimi taas on monesti etunimeä läheisempi.

Nimimuodon ilmaisuvoiman ymmärsi kuluvan vuoden elokuussa myös Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja. Kirjoituksen otsikkona oli ”Jorma Ollila ei ole Ollilan Jore”. Siinä muistutettiin, kuinka Nokian entinen pääjohtaja ei sijoittajana voi koskaan olla kuka tahansa Ollilan Jore. Hän on ja pysyy – asemansa vuoksi – Jorma Ollilana.

Miten esimerkiksi uutisteksteissä sitten yleensä viitataan henkilöihin? Marika Karhunpesä on suomen kielen gradututkimuksessaan selvittänyt miehiin ja naisiin viittaamista Helsingin Sanomien urheilu-uutisten otsikoissa. Aineistoa on vuosilta 1950, 1970, 1990 ja 2010.

Nykyinen käytäntö on hyvin yhdenvertainen ja jopa mekaaninen: urheilijoihin viitataan otsikoissa sukunimin. Toista oli 60 vuotta aiemmin, jolloin naisurheilijoihin viitattiin vain harvoin pelkällä sukunimellä. Tavallisempaa oli käyttää etu- ja sukunimen yhdistelmää tai pelkkää etunimeä. Miehiin puolestaan viitattiin vuonna 1950 yleisimmin sukunimellä.

Eri tekstilajeissa ja julkaisukanavilla on omia käytänteitään siihen, miten henkilöihin viitataan. Etunimet ja lempinimet toistuvat iltapäivälehdissä ja viihdeuutisissa. Lukijoille tutuimmiksi oletetut henkilöt voidaan esitellä vaikka pelkin etunimin, kun taas tuntemattomammat tarvitsevat myös sukunimen ja jonkin määritteen.

Pelkän etu- tai lempinimen käytöllä rakennetaan myös yhteisyyden – ja samalla poissulkevuuden – kokemusta. Jos et tiedä, kuka on Martina, tämä ei kuulu sinulle. Jos taas tiedät, olet lähes Martinan tuttu, tai ainakin meidän jengimme jäsen.

Ja minuakin muuten ärsyttää, jos puhelinmyyjä puhuttelee minua Terhiksi.

LINKIT:

Verkkokysely: puolet vastaajista huolissaan kielen muuttumisesta, www.kotus.fi 25.9.2013

Jorma Ollila ei ole Ollilan Jore, Helsingin Sanomat 6.8.2013


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa

30.9.2013 10.15
Enemmistöläinen
Huuhaapäätelmiä
On hyvin mahdollista, että puhelinmyyjien puhetapa ärsyttää enemmistöä. Sitä ei kuitenkaan voida päätellä kyselytutkimuksesta, johon viitataan.

Tutkimuksen seloste alkaa väitteellä ”Puolet suomalaista näyttää olevan huolissaan suomen kielen muuttumisesta”. Tämä vie kaiken pohjan uskottavuudelta. Kun vielä vastaajien jakauma on hyvin vino (72 % naisia, 48 % Uudeltamaalta jne.), on selvää, että kaikki yleistävät päätelmät vastauksista ovat huuhaata.

Kun kysely ei perustu otantaan, niin ainoa, mitä vastauksista voidaan päätellä, on se, mitä mieltä vastaajat itse olivat. Tai ei oikeastaan sitäkään, jos ei ole mitenkään estetty vastaamasta miten monta kertaa haluaa. Täysin tolkutonta on laskea prosenttilukuja desimaalien tarkkuudella, kun otantatutkimuksessakin virhemarginaali olisi parin prosenttiyksikön luokkaa.

Mitähän muuten tekisimme tiedolla siitä, miten monia ärsyttää puhelinmyyjien tapa käyttää pelkkää etunimeä? Vähentäisikö se jotenkin ärtymystä, tai saisiko se heidät muuttamaan tapansa? He käyttävät tapaa tasan niin kauan, kuin heidän on koulutettu ja ohjeistettu käyttämään sitä. Ja se taas riippuu siitä, uskovatko heidän toimeksiantajansa tavan lisäävän myyntiä. On yhdentekevää, mitä ne ihmiset ajattelevat ja tuntevat, jotka eivät missään tapauksessa ostaisi puhelinmyyjältä.
30.9.2013 13.07
Maukka
Muuttuvat nimet
Lukijoille tutuiksi oletetuista voidaan puhua pelkin etunimin. Toivoisin elämäkertakirjurien noudattavan tätä neuvoa erityisesti silloin, kun päähenkilö on nainen. Etunimi, vaikkapa Aurora tai Hella, tulee lukijalle tutuksi heti alussa, eikä se sitten muutu.

En saa makuani sellaiseen nimittelyyn, että Karamzin lähti hovineidoksi Pietariin tai että Wuolijoki meni naimisiin Wuolijoen kanssa.
30.9.2013 23.18
Vähemmistöläinen
Enemmistöläinen kirjoittaa osuvasti päätelmistä, joita verkkokyselyn vastauksista on tehty. Kyselyn tulosten uutisoinnissa väitetään raflaavasti, että ”puolet suomalaisista näyttää olevan huolissaan suomen kielen muuttumisesta”, otsikossa tosin puhutaan vastaajista. Nämä vastaajat eivät kuitenkaan edusta kaikkia suomalaisia.

"Puhelinmyyjien tapa käyttää etunimeä ärsyttää enemmistöä. Ainakin, kun katsomme, mitä tuoreeseen verkkokyselyyn vastanneet sanoivat. Etunimen käyttöä pidetään liian läheisenä ja tuttavallisena." Näin saattaa olla, mutta mitä me teemme tuolla tiedolla, jonka jo tiedämme tai ainakin luulemme tietävämme? Miksi tämä kielenkäytön piirre kiinnostaa tutkijoita?

Vähemmistöläistä ärsyttää ennemminkin myyjien puheessa se, että joskus joutuu väkisin lopettamaan puhelun tms., koska myyjät eivät suostu lopettamaan litanioitansa. Siinä ei ehdi ärsyttää etunimen käyttö eikä muukaan nimittely, varsinkin kun tietää, että myyjälläkin "se on perunasta kiinni koko homma". Välillä on ihailtava nuorten myyjien kielenkäyttötaitoja, joilla he marketeissa yrittävät saada ohikulkijoita esimerkiksi vaihtamaan puhelinoperaattoria.



1.10.2013 13.07
Jenni
Nimi on ihmisen ikioma
Suomalaisena minua ärsyttää suunnattomasti paitsi puhelinmyyjien, myös amerikkalaisten tapa toistaa jatkuvasti keskustelukumppanin nimeä - oli se toistettava sitten etunimi tai "Rouva X".

Olen ymmärtänyt, että suomalaisessa kulttuurissa ihmisen nimi on tavallaan pyhä ja sen katsotaan olevan hänen yksityisomaisuuttaan, eikä sitä tästä syystä pidä turhaan kuluttaa - siksi kai lempinimetkin ovat niin tavallisia. Kyseessä lienee samankaltainen nimimagia kuin siinä, ettei karhua ennenvanhaan kutsuttu karhuksi, vaan käytettiin kiertoilmaisuja kuten mesikämmen tai metsän omena.
1.10.2013 13.10
Outi
miesten ja naisten puhuttelusta
Entä mihin mahtaa perustua se, että miehet useinkin puhuvat kavereistaan sukunimillä, kun taas naiset lähes poikkeuksetta etunimillä?
1.10.2013 16.00
J. K.
Nimen toistelu hyvin tarkoituksellista
Jenni kiinnitti huomiota tärkeään kulttuurieroon nimien käytössä. Muualla maailmassa nimi usein toistetaan moneen kertaan – jopa niin, että erottaessa ehkä sanotaan vain toisen nimi, eli ”näkemiin” tms. on pudonnut pois. Sehän onkin vähemmän tärkeä osa, sillä...

...nimen toistamisen päätarkoitus on tietysti se, että nimi jää mieleen ja yhdistyy mielikuvissa ulkonäköön ja vaikutelmaan. Tässä on olennainen syy siihen, miksi esimerkiksi amerikkalaiset muistavat niin paljon paremmin tapaamansa ihmiset.

Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa tapaat joukon tuntemattomia ihmisiä ja puhut heistä muutaman kanssa vähän pitempään. Jos kukin on esitelty tai esittäytynyt sinulle vain kerran, moniko jää mieleesi lainkaan? Ainakaan minun mieleeni ei jäisi edes sen henkilön nimi, jonka kanssa puhuin eniten, koska itse nimellä ei olisi enempää painoa kuin muiden nimillä.

Siksi, Jenni, meidän pitäisi Suomessa pikemminkin pyrkiä muuttamaan tapojamme muun maailman mukaisiksi kuin kummastella muiden tapoja.
4.12.2013 8.38
Henna ja Veera
Ei väliä
Ollaan sitä aikoihin eletty kun maailmassa pienet lapset näkevät nälkää ja luonnonkatastrofit tuhoavat koteja niin täällä Suomessa mietitään, että onkohan se Jorma Ollila vai Ollilan Jore.

Tietyissä tilanteissa pelkkä etunimen käyttäminen voi tuntua liian ahdistelevalta, mutta sukunimen käyttö taas liian kaukaiselta. Toisaalta kun miettii, niin ei sillä ole loppupeleissä mitään väliä. Kyseinen henkilö voi myös itse kertoa millä nimellä haluaa tulla kutsutuksi jos se on niin tarkkaa.
4.12.2013 8.58
Alex.S/Juho.R
Sukunimet kunniaan!
Mielestämme olisi sopivaa, jos esimerkiksi puhelinmyyjät puhuttelisivat sukunimellä. Etunimen käyttäminen ei mielestämme ole sopivaa edellämainitussa tilanteessa, jossa puhelinmyyjä soittaa ja käyttää, liiankin tuttavallisesti, etunimeä. Etunimen käyttäminen jätettäköön niiden väliseksi, jotka edes tuntevat jotenkin toisensa. Etunimen käyttäminen on sopivaa esimerkiksi opettajille, jotka mielestämme voivat valita puhuttelevatko oppilaita etu- vai sukunimellä. Kummatkin ovat aivan yhtä hyväksyttäviä tapoja.