Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

1.3.2010 7.42

Voiko kohtelias olla liian kohtelias?

Miksi joskus tulkitsemme kohteliaaksi tarkoitetun ilmauksen epäaidoksi?

Hiihtoretkeni latu vei erään hämäläisjärven jäälle. Ensinäkymä oli sukset seisauttava: ladun lähellä jäällä törrötti keltataustainen ja punareunainen kyltti. Kyseessä ei kuitenkaan ollut varsinainen kieltokyltti, vaan siinä oli seuraava häkellyttävä teksti:

Hyvä kalastaja, pyydämme ettet kairaisi reikiä 15 m lähemmäksi latuja

Kaupungin yhdyskuntarakenne

Se, että viranomainen esiintyy me-muodossa, pyytää ja puhutteleekin arvostavasti, vaikutti yllättävän ja ihastuttavan kohteliaalta. Lisähöysteenä kun oli vielä tuo pehmentävä, mahdollista vaihtoehtoa ilmaiseva konditionaalimuoto ”ettet kairaisi”. Odotuksenmukainen olisi ollut suora kielto ”Älä kairaa reikiä lähelle latua!” tai jopa ”Avannon teko kielletty!” 

Olemmehan tottuneet saamaan monilta viranomaisilta nimenomaan suoria kieltoja ja käskyjä kohteliaiden pyyntöjen sijaan. Tietämykseemme kuuluu, että tietyssä asemassa olevalla on suoraa käskyvaltaa. Tällä perusteella esimerkiksi poliisi voi käskeä kansalaista, mutta myös vanhempi lapsiaan. Lopputuloksen oletetaan (usein) olevan myös tottelijalle eduksi. 

Suora käskymuoto on neutraali muoto silloinkin, kun kuulija on selvästi hyötyjän asemassa eli neuvojen saajana tai mahdollisena tuotteen ostajana. Näin otamme käskymuotoja mukisematta vastaan mm. hoitoalan ammattilaisilta, muilta asiantuntijoilta tai mainostajilta: ”Hengittäkää syvään.”, ”Sekoita hyvin.”, ”Maksa kaksi, osta kolme.” (Epäsuoruus tällaisissa tilanteissa synnyttäisikin epäilyksiä sanojaa kohtaan.)

Jäällä näkemässäni kyltissä huomiotani kiinnitti siis epätavallisen epäsuora kehotus, jonka tulkitsin miellyttävän kohteliaaksi. Joku toinen taas olisi voinut pitää ilmausta jopa ylikohteliaana. Taannoin eräs nainen ihmetteli minulle työpaikkansa eli terveyskeskuksen miesasiakasta. Tämä oli valittanut ulko-oven lappusesta, jossa luki ”Otathan liukuesteet pois”. Mies oli ollut närkästynyt liiasta kohteliaisuudesta ja pyytänyt henkilökuntaa korjaamaan tekstin ”selvälle suomen kielelle” tyyliin ”Ota liukuesteet pois!” tai ”Ei liukuesteitä sisällä, kiitos!” Alkuperäinen teksti oli kuitenkin pyynnön esittäjän eli henkilökunnan näkökulmasta tarkoituksenmukainen. Siinähän toivottiin, ettei kenkien liukuesteillä naarmutettaisi lattioita. Samalla toki toivottiin, ettei sisällä liukasteltaisi. Tekstiä harmitellut miesasiakas kuitenkin piti ilmaisua ylikohteliaana ja epäaitona.

Ilmaus ”Otathan liukuesteet pois” ei minusta tunnu epäaidolta tai epärehelliseltä. Onhan han/hän-liite tavallinen kehotuksen pehmennyskeino. Toisaalta liite voi aiheuttaa myös sen, että kehotus tuntuu tuttavalliselta. Ehkäpä jonkun mielestä han/hän-liite tunkee liiaksi iholle? Joskus se saattaa kyllä synnyttää koomisiakin sävyjä, erityisesti silloin, kun kehotuksessa on kyse ensisijaisesti lukijan hyödystä. Jos maksan verkkopankissa laskua, pakostakin hymähdän, kun näen tekstin ”Jatkathan tästä” ilmauksen ”Jatka tästä” sijaan. 

Kohteliaisuus sinänsä on valtaisa asia. Se on kulttuuriin, kieliyhteisöön ja aikaan sidoksissa oleva ilmiö, jolla tarkoitetaan toisen ihmisen (ja hänen asemansakin) arvostavaa huomioon ottamista vuorovaikutuksessa. Arvostus voi näkyä etäisenä kunnioituksena tai läheisyyden osoituksena. Kohteliaisuus on myös hyvin subjektiivinen asia: se liittyy yksilön odotuksiin siitä, miten häntä tulisi kohdella ihmisenä eri tilanteissa ja miten hänen tulisi kohdella muita. – Koska kyseessä ovat odotukset ja tulkinnat, jokin ilmaus saattaa yhdestä tuntua sopivalta, mutta toisesta epäkohteliaalta tai ylikohteliaalta. Erilaisista virhetulkinnoista meillä kaikilla lienee kokemuksia.


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele

1.3.2010 9.27
Karoliina
Paitsi ylikohteliaalta, kovin kohtelias ilmaus saattaa tuntua kehotukselta, johon ei mitenkään tarvitse reagoida. "Ettet kairaisi" kuulostaa valitettavasti hyttysen ininältä, jota ei tarvitse noteerata mitenkään. Ja pian latu onkin täynnä kairausreikiä....
1.3.2010 9.38
Pertsa
Me
Tämä käskeminen on taiteilua. Pahasti mentiin metsään Joensuussa. Torilla oli lappu: "Pidämme kaupungin siistinä." Roskaaja saa riemastuttavasi ihan luvan ajatella: hyvä että pidätte, minä voin jatkaa sotkimista hyvällä omallatunnolla.
2.3.2010 14.35
Leila
Olisikohan Joensuun kyltin tekstin kehotusta muuttamut -han: Pidämmehän torin siistinä.

Jos nimittäin tahdottiin kehottaa nätisti.
2.3.2010 20.45
Nousiainen
Tässä yksi oiva esimerkki kohteliaista säännöistä (löytyy mm. HSL:n dösien seinältä)... http://helb.fi/pelisaannot.htm Kukin voi mielessään miettiä, toimivatko nämä/ noudatetaanko näitä - ja miksi ei? :)
3.3.2010 9.18
Riitta Korhonen
Mielenkiintoista! Mahtavatkohan matkustajat lukea tällaista ohjelistaa? Tekstin muotoiluun on ainakin panostettu: ohjeissa ei nimittäin ole kieltomuotoisia lauseita muuta kuin yksi lisäyksenä ("Älä kuitenkaan seiso aivan ajoradan vieressä odottamassa."). Vaikutelma olisikin aika erilainen, jos ohjeissa vain kiellettäisiin, vaikkapa siihen tyyliin kuin muinaisessa laulussa (sanoitus Jukka Virtasen): "Ei, ei saa uskaltaa. Ei yksin päättää saa. Kielto on ehdoton. Muista aina että: Älä tallaa nurmikoita. Ei saa syöttää apinoita. Älä sylje lattialle. Älä juokse auton alle. Sääntö on ehdoton."
3.3.2010 14.26
Nousiainen
Itse tavaan listaa harva se päivä, koska se on kiinnitetty tilaan, joka on varattu lastenvaunuille....Yleensä saankin tavata sitä pitkään, koska yleinen käyttäytymissääntö busseissa näyttää olevan: "Älä anna pienten lasten ja lastenvaunujen missään nimessä poistua ensin linja-autosta"...
10.3.2010 23.12
Jukka K. Korpela
Kohteliasta vai alentuvaa?
Minusta ”Otathan liukuesteet pois” ei niinkään ole liian kohtelias kuin alentuva – ehkä jopa alentava. Siinä ikään kuin esitetään itsestään selvyytenä se, että lukija tekee, mitä tekstissä sanotaan. Tässä vaikutelma ei ole kovin paha, mutta esimerkiksi yksilölle lähetetyssä viestissä se voi olla. Ongelma on samantapainen kuin komentelun potentiaalissa (”lähettänette vastauksen 1.4. mennessä”), joka tosin on selvemmin kirjakielinen, mikä ei välttämättä paranna asiaa.

P.S. Miksiköhän sivun lopussa lukee ”Päivitetty 4.6.2009”? Tiedän kyllä... Tietokone sen sinne kirjoitti. Mutta silti on erikoista, että sivua on päivitetty paljon ennen sen luomista, kuten ilmeisesti kaikkia tämän foorumin sivuja.
16.3.2010 10.50
Riitta Korhonen
Tätitookkia?
Sain tässä kommentin, että kirjoitustyylini on joskus vähän tätimäistä, minä siis "tätisen". Tämän tyylin ominaispiirteisiin kuuluu kuulemma runsas me-muodon käyttö (Jos nyt tarkastelemme asiaa..., huomaamme, että...) sekä -han/-hän-liitepartikkelin viljely. Olisiko tällä tätimäisyyden tulkinnan ja Korpelan mainitseman mahdollisen alentavan tunteen tulkinnan välillä jokin yhteys? Itse en kuitenkaan näe enkä kuule kumpaakaan näistä tulkinnoista. Esimerkiksi "Otathan likuesteet pois" on minulle vain tavallinen ystävällisen pehmeä pyyntö. - Ehkä savolainen kielitajuni eroaa läntisemmästä kielitajusta? Ero tulkinnoissa ei liene kuitenkaan tätien ja setien välinen.