Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

29.5.2010 19.38

Tekstijälkiä?

Tiedätkö, kuinka monella ja minkälaisella sivulla olet käynyt jättämässä tekstijälkiä?

Moni väittää, ettei ole kummoinenkaan kirjoittaja. Vähintään yhtä moni kertoo, ettei kouluaikoina oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa varsinkaan äidinkielen kirjoittamistunneilla. Tyhjä paperi pulpetilla ja kynä jäykistyneessä kädessä blokkasivat ajattelun. (En tykkää tästä.)

Huomattava osa tällaisista ihmisistä kuitenkin kirjoittaa todella paljon. He osallistuvat kirjoittamalla esimerkiksi sellaisiin kilpailuihin kuin ”Kerro kotimaan matkavinkkisi! Voita matkalahjakortti!”, ”Kerro heräteostoksestasi ja voita!”, ”Kerro meille mieleenpainuvin lätkämuistosi ja voita hotelliyö!”, ”Kerro hurjin lomakokemuksesi – voita mahtava tuotepaketti” tai vastaavat kirjoittamiskehotuksiin myös ilman selvää toivoa palkinnosta, esim. ”Kerro oma tarinasi työkavereistasi tai siitä mitä työkaverit sinulle merkitsevät”, ”Kerro uratarinasi”, ”Kerro kuntasi hyvästä käytännöstä”. (Tykkään tästä.)

Todellisuudessa kaikilla on siis asiaa – ja kirjoitettavaa. Lisäksi monet kommentoivat milloin minkäkin lehden uutista tai kolumnia. He saattavat myös käydä erilaisilla keskustelupalstoilla ottamassa kantaa mitä erilaisimpiin asioihin. Lisäksi he kirjoittavat koko maailman käyttöön matkavinkkejä, meikkausvinkkejä, tarjoavat kirjallisesti digisovitinapua, reseptejä, neuleohjeita, vauvanrauhoittamisohjeita… (Tykkään tästäkin.)

Aika monet käyvät jättämässä tekstijälkiä myös sivuilla, joilla nimenomaan pyydetään kirjoittamaan muistoja tietyistä asioista. Esimerkiksi Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS) pyytää muisteluksia milloin mistäkin aiheesta. SKS:ään voi lähettää kirjoitusta myös paperilla, mm. seuraavanlaisista aiheista: ”Kerro c-kasettien käytöstäsi!” ja ”Rajaseudun elämää – kokemuksia arjesta valtakunnan rajalla.” (Kuka voisi olla tästä tykkäämättä?)

Aika moni käy myös kirjoittelemassa kuulumisiaan Kasvoalbumissa (eli Naamakirjassa eli Facebookissa), Twitterissä tai muissa sosiaalisen median ihmeellisissä maailmoissa. Ja kukapa ei peukaloisi aika usein myös tekstiviestejä. Yhdistävänä tekijänä näissä toiminnoissa kirjoittaminen. (Tykkään tästä.)

Etenkin nykynuorilla on kirjoittaminen aika mukavasti hallussa. Valtaosa nuorista kun osaa kirjoittaa paitsi ihan tolkullisesti tavallista yleiskielistä asiatekstiä – kiitos tästä kuuluu äidinkielen opettajillekin – myös ns. sähköisesti oman puhekielensä näköistä kieltä mitä moninaisimpiin tarpeisiin. (Tykkään tästäkin.)

Koska niin monet kirjoittavat niin paljon monilla eri foorumeilla, olisi kiinnostavaa saada tietää, missä kaikkialla yksittäiset ihmiset (myös ne jotka väittävät olevansa kehnoja kirjoittajia) ovat käyneet jättämässä tekstijälkiään, minkälainen on heidän tekstiprofiilinsa. Ehkä joku on tällaista tutkinutkin. Onko tietoa? Tiedätkö itse, missä olet käynyt jättämässä tekstijälkiä? Omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Mitähän kokonaiskatsaus tekstijäljistäsi kertoisi sinusta ihmisenä? (Tykkäisitkö, jos tietäisit?)


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa

31.5.2010 7.34
Mia
Hui
Kiinnostava ajatus... mutta hui: kaikkien omien tekstijälkien näkeminen voisi olla pelottavaa.

Toisaalta, sellaisen kokonaisuuden näkeminen voisi jälleen poistaa jälleen jonkin juhlallisuuden kerroksen sekä itsen että kirjoittamisen ympäriltä: ihan yhtä hölmö tai fiksu sitä on vuorovaikuttaessaan puhumalla, kirjoittamalla tai vain hengittelemällä.
31.5.2010 8.07
Pirkko Limnell
Minä tiedän!
Kommentoin aina omalla nimelläni, joten verkosta löytyy jonkinlainen "kuva minusta". Ensi katsomalla se tuntui oudolta. Nyt alan jo tottua. Myös Facebookissa on välillä kiva katsoa profiilissa omia tuotoksiaan. Voi oppia jotain itsestään. Ja muista.