Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

26.9.2010 17.31

Oikeus omaan kieleen – ja muihinkin kieliin

Olennaista ei ole korostaa erityisryhmien erityiskohtelua vaan sitä, että ylipäänsä eri ryhmillä on omanlaisiaan oikeuksia.

Perjantaina 24.9.2010 järjestetyssä seminaarissa Kieliasiat – omissa käsissä julkistettiin Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma, jossa on konkreettisia toimintaehdotuksia vähemmistökielen käytön ja käyttäjän aseman parantamiseksi (luettavissa mm. Kotuksen svuilta). Julkistamistilaisuudessa esitettiin upeita puheita, jotka eivät jostain kumman syystä tuntuneet pelkältä sanahelinältä. Juhlasalissa kieli oli käsissä ja monilla pala kurkussa.  

Tilaisuudessa puhuttiin monista tärkeistä kielellisiin oikeuksiin liittyvistä asioista. Lisäksi puheissa tuli eri tavoin esiin sekin, että olennaista ei ole korostaa erityisryhmien erityiskohtelua vaan sitä, että ylipäänsä eri ryhmillä on omanlaisiaan oikeuksia. Tämä on tärkeä näkökulma. Tarkoituksenmukaista on siis puhua ylipäänsä kaikkien ryhmien tasavertaisista oikeuksista riippumatta siitä, onko kyse vähemmistö- tai enemmistöryhmästä. 

Pidän tuosta ajatuksesta. Vaikkapa koulun kielten opetukseen sovellettuna se tarkoittaa sitä, että eri ryhmiä tarkastellaan lähtökohtaisesti samalla tavalla. Esimerkiksi äidinkieleltään suomenkielisellä on koulussa tiettyjä oikeuksia saada tietynlaista äidinkielen opetusta ja tietynlaista muiden kielten opetusta, äidinkieleltään ruotsinkielisellä taas on oikeus saada toisenlaisista tarpeista kumpuavaa oman äidinkielen ja valtakielen opetusta sekä muiden kielten opetusta, samoin äidinkieleltään viittomakielisellä on oikeus omanlaiseen äidinkielen ja valtakielen opetukseen sekä muiden kielten opetukseen jne. Kyse on siis kaikkien ryhmien oikeuksista saada tarvitsemaansa kieliopetusta eikä minkään erityisryhmän erityistarpeesta saada erityiskohtelua sinänsä. 

Kun eri kieliryhmille halutaan tarjota omankielisiä palveluita, täytyy tietysti varmistaa, että on riittävästi kielitaitoisia ihmisiä niitä tarjoamaan. Ehkä joskus tulevaisuuden kouluissa kaikille oppilaille voitaisiinkin antaa mahdollisuus valita edes valinnaiskursseja viittomakielestä, samoin kuin muidenkin kielivähemmistöjen kielistä. Myöhemmin työelämässä näistä kielitaidoista maksettaisiin merkittäviä kielibonuksia.

Kun eri kieliryhmien oikeuksia halutaan oikeudenmukaisesti toteuttaa, onkin nimenomaan ruohonjuuritasolla panostettava tasavertaisen kieli-ilmapiirin luomiseen. Koulun oppitunnit eivät tietenkään veny kaikkeen, mutta siemeniä koulussa kyllä voi kylvää. Tosielämän konkreettiset kielenkäyttömahdollisuudet motivoivat monia oppimaan lisää. Kielestähän ei jaksa välttämättä innostua, jos se jää luokkahuoneeseen.

Viittomakielestä voi tunnetusti innostua myös karismaattisen Signmarkin räpin tahdissa. Esim. seuraavassa osoitteessa voi katsoa ja kuunnella musavideoita: http://www.signmark.biz/site/media.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja