Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

29.3.2010 7.17

Miten kuvata vaikuttavan tekstin vaikuttavuutta?

Joskus kun on lukenut oikein hyvän tekstin, jää miettimään, mikä siinä oikein säväytti. Miten voi kuvata sitä, mikä tekstissä synnytti tajunnan räjäyttävän vaikutuksen?

Jokin aika sitten luin Susanna Alakosken Sikalat. Se on lapsen ja kasvavan nuoren näkökulmasta kerrottu hirvittävä tarina Ruotsiin muuttaneesta suomalaisperheestä, jonka vanhemmat vajoavat alkoholismin suohon ja myötämyrkyttävät läheisiään. Järkyttävyyttä mutta myös toivon sävyjä kuvataan häikäisevän kauniilla kielellä. Hirveyksiä ristiriitaisen kauniissa kääreissä, joiden alta elämä paljastuu paljon enemmäksi kuin osiensa summaksi.

Kaunokirjailijalla on oikeus sekoittaa lukija sanoillaan, luoda maailmoja, joihin lukija eksyy eikä aina muista, missä liikkuu. Alakosken teksti on täynnä asiaa, mutta sanojen välit luovat aina vain uusia aukkoja, uusia yhteyksiä jonnekin, mitä lukija ei voi ennustaa. Lukukokemuksessani sanat taistelivat keskenään, tulivat minuun eivätkä jättäneet rauhaan. Asia alkoi elää minussa.

Hieno kaunokirjallinen teksti paljastaa toisaalta jotakin sellaista, mitä haluamme nähdä, toisaalta sellaista, mitä emme halua nähdä, mutta myös sellaista mitä emme ole osanneet kuvitellakaan. Se koskettaa, pakottaa tuntemaan ja ajattelemaan. Jokainen sana kerrallaan soi. Yhdessä sanoilla on vielä oma sointi. Vain sanat näkyvät. Ne avaavat rivien välit. Mitä taidokkaampi sanojen sommitelma, sitä enemmän aukkoja rivien välissä. Hieno teksti antaa lukijalle tilaa. Mitä enemmän tilaa, sitä vangitsevampi teksti.

Kukin lukija täyttää rivien välit omin eväin. Ehkä ei olekaan kummallista, että yhden mielestä hieno teksti on toisesta käsittämätön. Joskus ei itsekään ole aiheelle avoin. Toisella lukukerralla aiemmin pökerryttänyt teksti voikin olla tyhjä. Sanat ovat sanoja.

On tietysti muitakin huikeita tekstejä kuin kaunokirjalliset. Esimerkiksi uutisraportti voi olla todella vaikuttava teksti, joka avartaa maailmankuvaamme ja ymmärrystä elämästä. Esimerkkinä tulevat mieleen vaikkapa monet Ylen ulkomaantoimittajien raportit tapahtumista, jotka kerrotaan yksittäisen ihmisen tai perheen tarinan kautta. Raportit ovat yleensä vaikuttavan hienoja tekstejä, joissa sanat pysyvät paikoillaan, järjestyksessä. Esitystyyli on ehkä vähän kuivakas, mutta aina myös lämpimän inhimillinen. Raportoija kielineen jättäytyy taka-alalle. Asia kyllä voi viiltää, tunkea uniin asti.

Olipa teksti lajiltaan mikä hyvänsä, on siis joskus vaikea puhua sen aiheuttamasta vaikutuksesta: mihin teho perustuu? Kielen ja tekstin rakenteen piirteitä kuvaamalla raaputellaan usein vain pintaa. Silti joissakin yhteyksissä täytyisi kyetä jopa antamaan teksteille hyvyyspisteitä, asettamaan niitä paremmuusjärjestykseen. Vaikka suuntaa antavat arviointikriteerit olisivat olemassa, voi silti olla hankalaa luonnehtia varsinkin vaikuttavan tekstin aiheuttamaa vaikutusta lukijassa. Mitä hienompi teksti, sitä vaikeampi kuvata, mihin se minussa kosketti, mitä liikutti – ja miksi.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa

7.4.2010 18.29
Saija
Jos sanat eivät riitä...
...voi tehdä kuvan. Ja niin tekstistä voi paljastua vielä jotain ihan uutta, sillä ihminen ei ajattele vain sanoilla vaan myös kuvilla...tai kynällä...tai piirtävällä kädellä...Mutta se ei kylläkään kuulu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkimusalueeseen.
9.4.2010 8.57
Riitta Korhonen
Ei sanat riitä kertomaan
Niin, se on tosi ihmeellistä. Vaikka kieli on niin käsittämättömän valtava ilmiö, se ei riitä kaikkeen. Harva pystyy sanoin kuvaamaan esimerkiksi sitä pakahduttavaa onnellisuuden tunnetta, kun saa seurata pienen lapsen kehitystä, tai toisaalta sitä tuskaa, kun elämässä ei tunnu olevan mitään mieltä. - Kieli on, vaan ei sopivia sanoja. Kyllähän tämä kielentutkijaakin askarruttaa.