Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

14.6.2011 13.27

Kielitietoaktivisteille töitä!

Kuulinpa työyhteisöstä, jossa paria työntekijää moitittiin yrityksen maineen pilaaviksi kielipahiksiksi ja moittijaa taas pidettiin ”yliniuhona” kielenhuoltajana.

Kyseinen kielenhuoltaja harmitteli, että työpaikalta lähtee julkisuuteen paitsi hyvin rakennettuja ja huoliteltuja tekstejä myös sellaisia, joissa ei ole satsattu sisäiseen eikä ulkoiseen asuun, vaikka kyseessä ovat neutraaleiksi tarkoitetut asiatekstit. Harmi on ymmärrettävä, sillä lukijoiden mielessä tekstit yleensä mieltyvät paitsi kirjoittajansa myös kyseisen yhteisön teksteiksi. Yhteisön julkisuuskuvassa voi siis olla tekstitahroja. Kielenhuoltajaa sapetti sekin, että moitittujen mielestä hän oli suvaitsematon kielipoliisi, jonka ”sisäinen kielimaisema imee happensa 1900-luvun alusta”. – Kielipahisten ja kielivastaavien ristiriidassa ei välttämättä tule mieleen, että kyseessä voivat olla eri käsitykset siitä, mitä ”hyvä kieli” ja kielenhuolto ylipäänsä ovat.

Aika tavallista on ajatella, että kieleltään hyvä teksti on sellainen, jossa ei ole oikeinkirjoitusvirheitä eikä muita muotokömmähdyksiä; kielenhuolto olisi sitten tuollaisten virheiden paikkailua ja ylipäänsä irrallisten yksityiskohtien oikein–väärin-arvioimista. Parjattu kielenhuoltaja oli kyllä huolissaan muusta kuin välimerkeistä tai yhdyssanoista. Hän joutui huomauttelemaan mm. tekstin rakenteen huteruudesta, epätarkoista ”sinnepäin-sanoista” sekä asian pyörittelystä ilman että sanotaan juuri mitään. Pilkut ja muut oikeinkirjoitusseikat olivat kuulemma kyllä ojennuksessa. Tekstin kirjoittaja närkästyikin huomautuksista: ”Sisältöseikat eivät kuulu kielipoliisille; keskittyisit vain kielenhuoltoon.” Kielenhuoltajan näkökulmasta taas kielenhuolto ei mitenkään voi olla pelkkää pintaehostusta.

Kielenhuolto onkin monenlaista kielenkäytöstä huolehtimista ja kielitietoisuuden kasvattamista. Tässä mielessä kielenhuoltajan täytyykin huomautella niin isoista kuin pienistä kieliasioista. Tuskinpa näennäisesti välinpitämättömätkään kirjoittajat haluavat tulla väärin ymmärretyiksi. (Tosin on niitäkin, jotka vain eivät usko, että heidän tekstinsä voisi olla epäselvä.)

Kielivastaavien – samoin kuin vapaamuotoistenkin foorumeiden kielestä huomauttelijoiden – soisikin olevan aina vain aktiivisempia myös yleisen kielitietoisuuden kohottamisessa. He voisivat entistä useammin kyseenalaistaa vaikkapa hämärien ja oudostikin asenteellisten sanojen käyttöä ja tivata esimerkiksi: Miksi puhut ydintoimintoihin keskittymisestä, jos tarkoitat toimintojen kutistamista? Miksi käytät juuri termiä positiivinen syrjintä? Voisivatko esim. tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen tai tasoittava suosinta sopia paremmin? – Kaikki kirjoittajat eivät tietenkään ole tahallaan hämääviä; he vain käyttävät sanoja niin kuin ovat nähneet niitä käytettävän. Sanat siirtyvätkin usein tekstistä toiseen ilman, että niitä huomataan kyseenalaistaa. Kielenhuolto on siis myös merkityksistä tiedostuttamista. Tällainen(kin) kielenhuoltotyö kuuluu kaikille. Kielitietoaktivistien tempauksia tarvitaan monella alalla!


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja