Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

9.8.2011 10.12

Kahdenlaista kielihuolta: koululaisten kirjoitustaito ja kielenhuollon poukkoilu

Iltalehden pääkirjoituksen kirjoittajan mielestä koulu on liian lepsu ja kielenhuolto muotioikkuja seuraileva tuuliviiri.

Toimittaja päivittelee (IL 6.8.2011) ensinnäkin lukemiaan tietoja koululaisten heikentyneestä kirjoitustaidosta. Päivittelyyn on kyllä perustetta, sillä koulukirjoitelmissa on todettu olevan enemmän oikeinkirjoitusvirheitä kuin ennen. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää vain puhekieltä tai verkon keskustelupalstojen kirjavia kielikäytänteitä. On muistettava, että myös esim. toimittajien teksteissä on enemmän oikeinkirjoitusvirheitä kuin ennen. Kiire tekee tepposia, mutta malli koululaisille on näkyvä: välinpitämättömyys yhteisiä sääntöjä kohtaan olisi tämän mallin mukaan sallittua.

Toisaalta toimittaja ei muista mainita niitä monia koululaisia, jotka ovat kelpo keskivertosuorittajia tai erinomaisiakin kirjoittajia. Eikö heistä kannata puhua? Eikä kirjoitustaidoista keskusteltaessa ylipäätänsä muisteta sanoa myöskään sitä, että hyvälläkään yleiskielellä kirjoitettu teksti ei ole hyvä, jos se ei ole järkevästi koottu kokonaisuus. Yksittäiset virheet sinänsä eivät tee tekstistä tai kirjoittajasta heikkoa – olipa kyseessä koululainen tai toimittaja.

Kirjoituksessa paheksutaan "huolimattoman puhekielen" päästämistä kouluun. Nykykoulu on kuitenkin monikielinen. Yleiskieli on siellä kielimuodoista toki tärkein, mutta ei ainoa. Puhekieletkin ovat läsnä. Harva kuitenkaan haluaisi puhekielisiä historian tai biologian oppikirjoja – kenen puhekielellä niitä kirjoitettaisiinkaan? Silti puhekieltä pitää olla myös äidinkielen ja suomen kielen tunneilla: koululaisen on hyvä oppia puhumaan myös puhekielen ja yleiskielen eroista vertailevasti. Tämä ei ole toimittajan pelkäämää ”murkkujen mielistelyä” vaan parhaimmillaan rautalangan vääntöä, joka johtaa sekä yleiskielen että oman kielimuodon arvostavaan hallintaan.

Toinen toimittajan huoli, muotioikkujen mukaan poukkoileva kielenhuolto, on turha. Yleiskielen ydinsäännöt eivät nimittäin ole juuri muuttuneet yli sataan vuoteen. Yleiskielen mukaan verbejä taivutetaan entiseen malliin (esim. me menemme, on oltu), ihmiseen viitataan pronominilla hän eikä se, sukunimet taivutetaan yleiskaavan mukaan (Lonka: Longan, Ruutu: Ruudun) jne. Yleiskieli on entisensä siinäkin, että se sisältää paljon vaihtelua, mm. taivutustyypeissä (palveluja, palveluita jne.) ja yhdyssanoissa (lakimuutos, lainmuutos).

Normimuutokset ovat koskeneet pitkälti yksittäisiä säännön osasia (esim. on hyväksytty muodot maksaa euroissa, kirjoittaa kunnolla). Tällaiset muutokset eivät liene kovin holtittomia. Uskomustarinoita poukkoilevasta kielenhuollosta kyllä riittää.

Toimittajan vetoomus, että yleiskieltä on vaalittava, on tietenkin kannatettava. Vaalimistyössä tarvitaan kaikkia, myös kiireisiä toimittajia. Koulun arjessa työskentelevät tietävät kyllä, mikä koulussa auttaisi: lisätunteja opetukselle!


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele

9.8.2011 13.58
Susse Huhta
sukunimien taivutuksesta

"sukunimet taivutetaan yleiskaavan mukaan (Lonka: Longan, Ruutu: Ruudun)"

Tämä minusta selvästi murroksessam, mm. kiireiset toimittajat usein aiheuttavat asiassa hämmennystä. Esim. viime viikon Hesarissa Pirjo Singon sukunimen genetiivimuoto oli Sinkon, vaikka Sinkko ei hänen sukunimensä olekaan. Ja tuon esimerkkinimenä olevan valtakunnansovittelija Longan sukunimeä taivutetaan minusta todella usein, ikään kuin hänen nimensä olisi Lonkka. (Itse asiassa googlaamisen perusteella myös esim. työ- ja elinkeinoministeriön uutisessa "Esa Lonkasta valtakunnansovittelija". *

Samoin monet uudehkot yleisnimistä poimitut etunimet, kuten Lumi, taivutetaan usein erisnimenä eri tavoin (Lumin, Lumilla jne.). Myös itse olen jo kauan erottanut vastaavasti esim. Satu-nimiset ihmiset niistä saduista, joita luetaan.
9.8.2011 14.35
Urpo, Urvon
Häh? Eikö kautta aikain ihminen ole itse saanut päättää, kuinka hänen nimeään taivutetaan sen sijaan, että nimen taivutus automaattisesti mukautuisi astevaihteluun. Suvi, Suvin, Säde, Säden jne. Esakaan ei kai ole mikään lonka.
9.8.2011 14.36
Susse Huhta
Nyt kun luin tuon pääkirjoituksen, niin täytyy kyllä sanoa, että kirjoittaja ei ole edes pintapuolisesti perehtynyt sen kummemmin kielenhuollon kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksenkaan muuttumiseen. Mielikuvien pohjalta kirjoittelee, ja lopuksi vielä puuttuu viestinnän kannalta melko pieneen oikeinkirjoitusasiaan - vaikka ihminen osaisi kaikki isot alkukirjaimet paikoilleen, hän voi kirjoittaa käsittämätöntä tai tilanteeseen soveltumatonta tekstiä, mihin blogissasi viittaatkin.
9.8.2011 22.31
Minna Harmanen
Nimien taivutus ja kielenhuolto
Valtakunnansovittelija Lonkalta kysyttiin, miten hän haluaa nimeään taivutettavan - ja siten nimien taivutus on "vakiintunut" astevaihtelemattomaksi. Sinko-nimeä taivuttaisin astevaihtelun mukaan...

Kielenhuollon ohjeet eivät viime vuosina juurikaan muuttuneet, mutta suhde kirjakieleen on muuttunut. Kirjakielen merkitystä ei ole helppo ymmärtää. Lisätunnit eivät olisi pahitteeksi!
10.8.2011 10.44
Erkki
Kuka muistaa Uolevin?
Vanhempi polvi muistanee myös Neste Oy:n toimistusjohtajan vuorineuvos Uolevi Raaden. Hänkin halusi taivuttaa sukunimensä astevaihteluttomana eikä yleisnimen mukaisesti Raade : Raateen.

Mutta esim. WikipediA ei näköjään noudata hänen toivomustaan: "Uolevi Raateen vahvana työparina Nesteen luomisessa oli - - Urho Kekkonen."
11.8.2011 10.25
Sirkka Paikkala
Henkilönnimien taivuttamisesta
Yleissääntö henkilönnimien taivutuksessa seuraava: sukunimiä taivutetaan vastaavan yleissanan mukaan, sen sijaan etunimen taivutus eroaa siitä usein. Esimerkiksi Meri taipuu sukunimenä Meren, etunimenä Merin. Sen mukaisesti myös yleisen sukunimen Lonka kielellisesti korrekti taivutus on Lonka : Longan, jota sopii julkisessa kielenkäytössä noudattaa.

Valtaosa nimistä on taivutukseltaan ongelmattomia. Harvinaisten nimien ja keksittyjen uudisnimien taivutus tuottaa kuitenkin usein päänvaivaa. Sen vuoksi Kielitoimiston nimistönhuollossa valmistellaan parhaillaan nettiin sukunimien taivutusluetteloa, jota voidaan täydentää tarpeen mukaan. Luettelo saadaan julki syksyn mittaan. Sen jälkeen kootaan vastaava tarkistettu luettelo etunimistä