Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Riitta Korhonen
Riitta Korhonen on Kielitoimiston erikoistutkija. Hän tuli kielitajuiseksi muinoin oppikoulun 1. luokalla: tuolloin ilmeni aivan odottamatta, ettei hänen puhumansa kieli ollutkaan suomea – vaan savvoo. Vuosien mittaan on kielessä sitten riittänyt paljon muutakin ihmettelemistä ja ihastelemista.


Riitta Korhonen

27.2.2011 10.26

Asiallistuuko hömppä asiallisessa sanomalehdessä vai hömppääntyykö asiallinen lehti hömpästä?

Monia uutisten viihteellistyminen hämmentää.

Työni parhaita puolia on se, että saan keskustella kielenkäytöstä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, myös eläkkeelle siirtyneiden kanssa. Erilaisia kielikysymyksiä sivutessa puhe kääntyy usein myös uutisiin. Niiden viihteellistyminen nimittäin hämmentää monia. Se näkyy myös ”ennen niin vakavien ja kunnollisten” sanomalehtien tyyli- ja aihevalinnoissa, kuten useampikin seniori on huokaissut.

Nykykoululaisille tarjotaan koulussa mediavalistusta, mutta moni vanhempi ihminen ihmettelee kehitystä ihan itsekseen: ”Olen ollut X-lehden tilaaja jo 40 vuotta, mutta nykyään tulee välillä mieleen, että pitäisiköhän lopettaa, kun on niin paljon hömppää joukossa”, totesi eräskin keskustelija.

Uutisoijien keskinäinen kilpailu on kovaa: mieluusti oltaisiin edes vähän nopeampia ja luetumpia kuin muut. Se, että olisi ”vain” arvostettu uutisoija, ei nykyään kai riitä. Raha puhuu painavasti. Ei olekaan ihme, että myös perinteiset ”aamupäivälehdet” uutisoivat paitsi tärkeistä tapahtumista myös kuplajulkimoiden hömppäjutuista iltapäivälehtien tapaan. Nämä jutut houkuttavat lehdelle muutoin viihdesuuntautuneita lukijoita, jotka taas houkuttavat mainoseurojen maksajia…

Ennen uutisella oli puhtaan tiedottava tehtävä, nykyään sillä voi olla myös viihdyttäviä tehtäviä. Tämä näkyy niin tyylin kuin esitettävien asioidenkin valinnoissa. Monista vanhemmista ihmisistä tuntuu kuitenkin oudolta, kun omassa vanhassa asialehdessä nostetaan nyt hömppää vakavan rinnalle. Hömppä voikin saada ikään kuin astetta asiallisemman leiman, kun se esitetään asiallisessa lehdessä. Toisaalta asialehden asiallisuus tässä hieman murenee, muuntuu. Pikkuhiljaa. (Näinhän käy myös ns. asiatyylille, joka muuttuu jatkuvasti: arkinen ilmaus asiatekstissä vähentää toisaalta tuon asiatekstin asiallisuutta mutta toisaalta myös vähentää – esiintymisympäristönsä takia – arkisen ilmauksen arkisuutta, kuten entinen Kielitoimiston piällyshenkilö Esko Koivusalo muinoin osuvasti totesi.)

Toisaalta keskusteluissa vanhempien ihmisten kanssa saa myös ihastella nykyuutisoijien laaja-alaisuutta. Vaikka lehdessä on kevyttäkin mukana, vakavista asioista uutisoidaan vain vakavasti. Toiseksi koskaan ennen ei asiallisissa uutislehdissä kai ole ollut niin monipuolisia taustoituksia eri tapahtumille ja ilmiöille kuin nyt. "Lukijaa kyllä vähän niin kuin hemmotellaankin välillä – viihteellistymisestä huolimatta", lausahti eräs keskustelija.

Eri alojen asiantuntijat ovat tutkineet uutisten viihteellistymistä, mutta läpivalaistua kokovartalokuvaa tästäkään aiheesta ei kai ole vielä saatu. Silti sopii kysyä: voisivatkohan uutisoijat itse tuoda helpotusta vanhempien ihmisten hämmennykseen kirjoittamalla vaikkapa enemmän täsmäjuttuja uutismaailman muutoksista?


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

27.2.2011 12.41
Erkki
Lukijan hemmottelusta
Totta on, että uutisten taustat tulevat nykyään kiitettävästi esille. Toimituksissa siis veivataan ahkerasti Googlea ja muita internetin tietopankkeja - mitä vanhempi lukijakunta ei itsenäisesti tee.

Mutta into jonkin topiikin seuraamiseen lopahtaa, kun tulee uutta kiinnostavaa esille. Mitä nyt kuulunee Tunisiaan tai Egyptiin? Sitä emme tiedä, kun fokus on Libyassa, josta se siirtynee pian jonnekin muualle.
27.2.2011 22.36
Jukka K. Korpela
Viihdettä oli ennenkin
Pienen reunahuomautuksen kirjoittaisin kohtaan ”Ennen uutisella oli puhtaan tiedottava tehtävä”. En usko, että uutiset ovat koskaan olleet puhtaan tiedottavia. Aina on jokin syy esittää asia uutisena. Puhdas journalismi on pelkkä kuvitelma.

Tapahtumat eivät ole uutisia. Niistä tehdään uutisia, jos tehdään.

Syy voi olla poliittinen tai kaupallinen tai jokin muu. Useimmiten ainakin ns. puolueettomissa lehdissä syy on se, että oletetaan lukijoiden olevan kiinnostuneita. Lukijoista tietenkin välitetään sen takia, että lukijoita tarvitaan, jotta on mainostajia, ja mainostajilta saadaan rahat lehden tekemiseen (ja tietysti myös tilausmaksut ja irtinumeroiden myynti tuovat jonkin rovon). Lukija on kuningas, mutta silloin ei ole kyse siitä, mitä hän tarvitsee, vaan siitä, mitä hän haluaa.

Tämä päti myös esimerkiksi sata vuotta sitten, jolloin uutisointi oli monella tapaa asiallisempaa kuin nykyisin. (Tosin osittain myös raflaavampaa, sillä esimerkiksi rikosten yksityiskohtia saatettiin esitellä paljon enemmän kuin nykyisin.) Syynä ei kuitenkaan ollut se, että uutisointi olisi ollut sen puhtaammin tiedottavaa kuin nykyisin, vaan se, että lukijat halusivat sellaista – tai ainakin olivat tottuneet siihen eivätkä valittaneet siitä.

Uutisten tärkein tehtävä on useimmiten viihdyttäminen, vaikka niiden muoto olisi näennäisesti kuivan asiallinen. Haluamme lukea uutisia siitä, mitä muualla maassa ja maailmassa tapahtuu, vaikka se ei meidän elämäämme vaikuttaisi tippaakaan. Uutisten lukeminen, kuunteleminen tai katsominen on myös jonkinlainen rituaali, vaikka uutisten ylitarjonnan takia ”nyt lapset hiljaa, uutiset tulee” onkin kai käynyt harvinaiseksi.

Voisi jopa väittää, että nykymaailmassa uutisilla on enemmän tiedottava tehtävä kuin ennen. Tapahtumat muualla vaikuttavat elämäämme aiempaa enemmän, koska globalisoituminen on kaikesta siihen liittyvästä pöhöpuheesta huolimatta myös kovaa todellisuutta. Kun jokin uusi tuote julkistetaan Yhdysvalloissa, se merkitsee, että suomalainenkin voi sen yleensä tilata. Levottomuudet Libyassa vaikuttavat öljyn hintaan, ja levottomuudet Egyptissä muuttivat monien lomasuunnitelmia. Näin ei ollut sata vuotta sitten.
28.2.2011 9.25
Vesa Heikkinen
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!

Yleisesti kai arvellaan, että mediakenttä on monella tavalla pirstaloitunutta. Kaikenlaista on ollut tietysti ennenkin, mutta nykymaailmassa kaikkea tuntuu olevan enemmän, ja onkin: myös kielenkäyttöä ja mitä myöten variaatiota, aihtelua, kielellistä kirjoa.

Uutinen on kiinnostava tekstilaji siinäkin mielessä, että se on hyvin heterogeeninen, vaikka usein kai ajatellaan, että uutiset ovat aina "samanlaisia". Jo ns. pikku-uutiset vaihtelevat niin aiheiltaan, näkökulmiltaan, sanastoltaan, kieliopiltaan kuin tekstirakenteiltaankin.

Päädyimme (Heikkinen & Lehtinen & Lounela 2005 kirjassa Tekstien arki) uutistutkimuksessamme siihen, että lajin yhtenäisyys syntyy lukutilanteessa lajioletusten varaan. Lukija haluaa uskoa, että uutinen on totta: "Ehkä uutisessa tarjotaan lukijalle sellaista turvallisuutta, arkea, jossa kaikenlaisia onnettomuuksia, rikoksia ja hallinnollisia päätöksiä voi katsella läheltä mutta kuitenkin sopivan matkan päästä."

Ks.:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2199


Ks. myös:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2448
28.2.2011 16.51
L
Se, että laatulehdet julkaisevat myös hömppää eli viihdeuutisia, aiheuttaa joskus aika perverssejä tilanteita. Esimerkki: Kun HS kertoo prinsessa Viktorialle tai hänen lähipiirilleen tapahtuneen jotain, kyseessä on viihdeuutinen. Kun Viltorian ystävä siis kuoli huumeisiin, se julkaistiin viihdeuutisena. Joku voisi kysyä, mikä siinä oli viihteellistä, mutta toisaalta, ilman Viktoria-ulottuuvuutta poikaparan kohtalo ei olisi ylittänyt koko uutiskynnystä. (Pitikö sen ylittää?)

Mitä uutisten hyvään taustoitukseen tulee, rohkenen olla eri mieltä. Toimittajat lätkivät turhan usein irrallisia faktoja riviin ilman että ne olisivat minkään maailman syy-seuraussuhteessa toisiinsa tai että niiden relevanttiutta minkään suhteen selitettäisiin millään tavalla. Sitten vielä ihmetellään, miksi kansa vieraantuu politiikasta, EU:sta, tai mistä se nyt vieraantuukin (vaikea sanoa, kun tiedot ympäröivätstä todellisuudesta ovat uutisten varassa!)

1.3.2011 7.05
Riitta Korhonen
Tärkeitä kommentteja, kiitos!
Erkki: Se mitä meille kulloinkin kerrotaan uutisina, on tietysti oma tarinansa. Nuo valinnat vaikuttavat maailmankuvaamme. Esitystavan viihteellisyydestä tai asiallisuudesta riippumatta.

Jukka Korpela: Mainitsemastasi näkökulmasta katsottuna voi tosiaankin sanoa, että nykyuutiset ovat myös tiedottavampia kuin koskaan ennen. En tullut tuota noin ajatelleeksi, kun painotin vain valitsemaani rajallista näkökulmaa. Toisaalta siis tiedon ja hyödyn määrä lisääntyy, mutta niin lisääntyy myös viihteellisyyden määrä.

Vesa: Kiitos että laitoit nuo hyödylliset linkit! Kun uutismaailma muuttuu, myös lisätutkittavaa riittää. Hienoa sekin.