Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ranya Paasonen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Ranya Paasonen asuu Helsingissä, kirjoittaa, opettaa luovaa kirjoittamista ja on yksivuotiaan Oonan äiti. Hän on julkaissut yhden romaanin (Auringon asema, Otava 2002).

Ranya Paasonen

9.10.2010 15.10

9.10.

Suihkaus Kateutta tai Pakkomiellettä.

Minusta on joskus hauska miettiä itsekseni, esimerkiksi Stockan kosmetiikkaosastolla, mitä jotkut englanninkieliset tuotemerkit olisivat suomeksi käännettyinä. Mitä jos Guccin Envy-hajuvettä myytäisiin Suomessa nimellä Kateus tai Calvin Kleinin Obsession olisikin Pakkomielle? En voi olla ajattelematta, että mainosväelle olisi haasteellista liittää yleellisen ja aistillisen elämän mielikuvia tuotteeseen nimeltä Englantilainen nahka (English Leather).

Mutta hetkinen. Kuulostavatko nuo vierasperäiset nimet suomalaisen korvissa hienoilta vain siksi, että ne ovat eksoottisia? En usko, sillä ilmeisesti ne kuitenkin kuulostavat hienoilta myös englantilaisissa ja amerikkalaisissa korvissa, tuskinpa niitä muuten käytettäisiin huolellisesti brändättyjen luksustuotteiden niminä. Miksi sitten Kateus ja Pakkomielle eivät synnytä yhtä ”hienoa” vaikutelmaa? Eikö noiden sanojen merkitys suurin piirtein vastaa toisiaan?

Mieleen tulee myös televisiossa pyörinyt mainos, jossa luvataan, että kyseisen tuotteen käyttäjä voi tuntea olevansa ”lash millionaire”. Kuulostaa hienolta. Mutta miltä kuulostaisi ”ripsimiljonääri”?

Tuntuu siltä, että tässä ollaan kääntämisen ongelman ytimessä. Mahdollisimman kirjaimellisesti valittu suomenkielinen vastine tuhoaa alkukielisen ilmauksen koko kulttuurisen merkityksen. Ripsimiljonääristä ei saa millään tehtyä lash millionairea, enkä oikein osaa kuvitella Eva Longorian esittävän sellaista. 

Entä mitä jos Suomen ilmavoimilla olisi helikopteri nimeltä Mahtiori? Amerikkalaisilla kun on kuljetushelikopteri nimeltä Super Stallion.

Ehkäpä suomalaisissa firmoissa on viime vuosikymmeninä ruvettu ajattelemaan, että epämääräiset vieraskieliseltä kalskahtavat nimet ovat suomenkielisiä hohdokkaampia. Ovathan kaikenlaiset Meritat, Destiat ja Itellat syrjäyttäneet valtavan määrän perinteisiä suomenkielisiä yritysnimiä. Minusta se on vähän harmi, koska kyllähän Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen yhdyspankki kuulostavat komeilta, vaikka ne tuovatkin mieleen Kekkosen silmälasit.

Jos näitä ajatuksia kehittelisi pidemmälle, olisi kiinnostavaa ajatella, mitä tällaiset havainnot kertovat suomen kielen ja indoeurooppalaisten kielten eroista. Miksi varsinkin englannin kieli tuntuu sopivan hohdokkaiden mielikuvien synnyttämiseen niin paljon suomea paremmin?


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa

10.10.2010 16.29
Obsessed
Kiitos, olipa hauska ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Tästä tulee mieleen Ivana Helsingin hiljattain lanseeraama vaatemallisto "Where the Fuck Is My Sailor" ja millaiselta se kuulostaisi suomeksi....

Minusta tänä Itellojen aikakautena voisi olla jopa eksoottista palata käyttämään noita Kekkosen silmälaiselta kuulostavia nimiä. Voisin hyvinkin kuvitella suhauttavani korvan taa ripauksen Pakkomiellettä. Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan? Lumene?
14.10.2010 10.58
Erde
Kieli musiikissa
Kiitos hienosta jutusta! Olen miettinyt vastaavanlaista ilmiötä trendikkäissä englanninkielisissä lauluissa, joita kuulee päivittäin radiosta. Monien niistä kääntäminen suomeksi tuntuu jostakin syystä (muutenkin kuin sanasta sanaan) mahdottomalta, ilman että niistä tulee samalla latteita tai muuten naurettavia. Suomalaisten kohdalla niidenkin hohtoa voisi toki yrittää selittää sillä, että laulut eivät ole äidinkielisiä, mutta entä amerikkalaisten ja englantilaisten?

Laulut poikkeavat toki nimistä paljon siinä, että ne ovat laajoja tekstejä, jotka muodostavat ilmauskokonaisuuden melodian ja rytmin kanssa. Joskus tuntuu, että kielikin on niissä ensisijaisesti äänteiden musiikkia (melodiaa, rytmiä, loppusointuja jne.), ei niinkään (ainakaan samassa määrin) perinteisellä tavalla merkitystä kantava viesti.
2.11.2010 15.02
Jouni Keskinen
Kertoo suomalaisesta luonteenlaadusta, että kateus tai pakkomielle ei sovi. Itselleni (suomalainen) ne sopii. En silti ole "täysimääräisen" suomennoksen puolestapuhuja.
4.11.2010 13.31
Haisu
Tarkkuutta
Se Guccin hajuvesi on oikeasti nimeltään Envy me eli Kadehdi minua. Eikös siinä jo ole motiivia kerrakseen tuotteen ostamiselle?
Parempi esimerkki olisi ollut vaikka Poison. Monikin taitaa haluta haista myrkyltä.
11.11.2010 16.41
omena
Mielenkiintoinen kirjoitus. Olenkin itse miettinyt ihan samaa asiaa. Suomenkielisestä suomenkielinen nimi kosmetiikkatuotteelle kuulostaa helposti oudolta tai typerältä, mutta englanninkielisestä englanninkielinen nimi kuulostaa luontevalta. Ehkäpä kyse on vain tottumuksesta. Englanninkieliselle on itsestään selvää, että tuotteiden nimet ovat hänen äidinkielellään. Näin on aina ollut. Mikäli kosmetiikkatuotteilla Suomessa olisi aina ollut suomalaiset nimet, olisi se varmaan meille arkipäivää.
Englanninkieli on maailmankieli toisin kuin suomi. Niinpä me suomalaiset olemme tottuneet siihen, ettemme pärjää omalla kielellämme maamme rajojen ulkopuolella. Tämän vuoksi olemme tottuneet opiskelemaan vieraita kieliä, toisin kuin englanninkieliset. Englanninkieliset ihmiset eivät välttämättä pitäisi suomenkielistä kosmetiikkatuotteen nimeä hohdokkaana, koska eivät ymmärtäisi sitä. Meille suomalaisille englanninkieliset tuotteen nimet ovat eksoottisia, mutta ymmärrämme ne kuitenkin. Ehkä tämäkin liittyy niiden suosioon.
12.11.2010 12.44
Kyllästynyt
Maailmassa on nyt muitakin kieliä kuin englanti
Itselleni englannissa ei ole mitään hohdokasta, pikemminkin päinvastoin, englannin kielinen nimi pilaa tuotteen kuin tuotteen.
2.12.2010 10.38
tulkki
kääntämisen ohgelmasta
Kirjoituksesi on mielenkiintoinen, sillä mietin myös usein mainitsemaasi käännösongelmaa. Esimerkiksi elokuvien nimet ovat aina mietityttäneet minua. Miksi joitakin käännetään ja joitakin ei? Bruce Willisin Die Hard kuulostaisi käännettynä oudolta. Toisaalta esimerkiksi Sinkkuelämää (Sex and the city) on saanut suuren suosion suomenkielisellä nimellä. Suoraan käännettynä nimi kuulostaisi vähintäänkin kornilta. En tiedä mitä ajattelisin elokuvasta Seksiä ja kaupunki. Kuten sanot, onko kyse siitä, että kirjaimellisesti käännetty vastine tuhoaa kulttuurisen merkityksen? Hyvä kääntäjä saa sen kuitenkin tulemaan esille toisella ilmauksella.
Tuotteiden osalta voisi olla, että kun kyse on brändistä, jota markkinoidaan jo tietyllä nimellä, on se helpompi tehdä tunnetuksi kaikkialla samalla kampanjalla. Mainokset tuotetaan englanniksi, ja niiden kääntäminen ei olisi etu tuotteen markkinoinnille. Ehkä hieman kärjistetty esimerkki voisi olla Suomen Iittala, Arabia tai Marimekko. Eihän näitäkään käännetä englanniksi, koska ne ovat brändejä, jotka vetoavat omalla nimellään myös ulkomailla.
Firmojen nimien muutokset voisin ajatella johtuvan kansainvälistymisestä. Ulkomaalaisten suuhun ei sovi suomenkieliset nimet vaan yrityksen nimen pitää olla kaikille helppo muistaa ja lausua. Yritysten nimet muuttuvat omistajien mukaan. Esimerkkinä tästä vanha Enso-Gutzeit, myöhemmin Enso Oyj ja edelleen StoraEnso.
Onko kukaan samaa mieltä kanssani? Olisi mukava lukea lisää mielipiteitä aiheesta!