Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Ranya Paasonen. Kuva: Kotuksen arkisto.

Ranya Paasonen asuu Helsingissä, kirjoittaa, opettaa luovaa kirjoittamista ja on yksivuotiaan Oonan äiti. Hän on julkaissut yhden romaanin (Auringon asema, Otava 2002).

Ranya Paasonen

8.8.2009 16.47

8.8.

Oma kieli alkaa puhua niin, ettei moni ole sitä vielä niin puhunut.

Minusta on aina ollut kummallista miten joitakin kieliä on helppo omaksua ja toisia ei. Se ei välttämättä tuntuisi liittyvän siihen, onko kielioppi tai sanasto helppo tai vaikea oppia. Eikä kielen omaksumista välttämättä auta se, että kieli on lähellä aiemmin oppimaani. Joissakin kielissä viihtyy, toisissa ei, eikä tällä oikeastaan ole paljonkaan tekemistä edes sen kanssa, osaako noita kieliä hyvin vai huonosti. Joihinkin kieliin vain syntyy sellainen tila, jossa on helppo olla ja hengittää.

Joskus voi olla niinkin, että tuttu kieli, esimerkiksi oma äidinkieli, käy ongelmalliseksi. Voi olla niinkin, että juuri kielen tuttuus tekee siinä olemisesta vaikeaa. Kirjojen lukeminen omalla äidinkielellä käy vaikeaksi, puhumisesta tulee hankalaa. Kun kielen kaikki ilmaukset ovat käyneet liian tutuiksi, liian pureskelluiksi, voi tuntua siltä, etteivät ne oikeastaan enää sano mistään mitään, että ne  ovat menettäneet kaiken ilmaisuvoimansa. Silloin kielessä on vaikea olla, silloin kielestä haluaa pois.

Sen sijaan vieras kieli säilyttää aina osan vieraudestaan, ja siksi sitä voi olla helpompi käyttää. Tyhmäkin vitsi naurattaa joskus kovasti, kun se esitetään vieraalla kielellä vieraassa seurassa kaukana kaikista tutuista merkityksistä. Vieraalla kielellä on helppo sanoa ”rakastan sinua” silloinkin kun sitä ei oikeasti tarkoita. Ja romaania on joskus parempi lukea vieraalla kielellä, kun se ei heti paljasta kielensä kuluneisuutta ja köyhyyttä.

Vaikka kirjoittaminen onnistuukin yleensä parhaiten omalla äidinkielellä, niin ei sekään välttämättä aina helppoa ole. Miten kirjoittaa uutta ja raikasta kielellä, joka tuntuu olevan täynnä loppuunkuluneita fraaseja? Monelle kirjoittaminen omalla kielellä käykin mahdottomaksi, ja joskus, vaikka harvemmin, kirjailija ryhtyy kirjoittamaan kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä.

En kuitenkaan usko, että vieraaseen kieleen siirtyminen olisi pelastus pidemmän päälle. Vieraskin kieli käy nimittäin tutuksi, kun sitä käyttää tarpeeksi pitkään. Vieraskin kaupunki käy omaksi, kun siinä asuu riittävän kauan. Pitäisikö sitten siirtyä jälleen uuteen kieleen, jotta voisi taas hetken nauttia sen uutuudesta ja raikkaudesta?

Parempi olisi kirjoittaa niin, että raivaa omaan äidinkieleensä tilaa vieraalle kielelle. Ja nyt en tarkoita mitään olemassaolevaa vierasta kieltä, ruotsia esimerkiksi. Pitäisi ehkä kirjoittaa niin, että oma kieli tulee vieraaksi, että oma kieli alkaa puhua niin, ettei moni ole sitä vielä niin puhunut. Se ei ole helppoa, mutta joskus se tuntuu ainoalta tavalta jatkaa kirjoittamista. Jos omasta kielestä tulisi minulle edes hetkeksi hiukan vieras, siinä olisi silloin paljon mukavampi olla.


Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele

25.8.2009 14.52
LeenaM
Omalla kielellä vaikeampi lässytellä
Kun kielen kaikki ilmaukset ovat käyneet liian tutuiksi,... voi tuntua siltä, etteivät ne oikeastaan enää sano mistään mitään, että ne ovat menettäneet kaiken ilmaisuvoimansa...

...Ja romaania on joskus parempi lukea vieraalla kielellä, kun se ei heti paljasta kielensä kuluneisuutta ja köyhyyttä.

Tosi kuin vesi. Small talkin lässyttely ja I love you-lauleskelu sujuu helposti englanniksi, koska se on tavallaan roolihenkilön puhetta. Vieraalla kielellä voi lörpötellä jotain vähän sinne päin asiasta/ merkityksellisyydestä tinkien, kun sehän on vain merkityksetöntä small talkia. Tavallaan vieraallä kielellä puhuessa ei ole 100% vastuussa sanoistaan: rakastanko vai enkö oikeesti tai pidänkö isäntäväen sisustuksesta vai en. Vieraalla kielellä voi lörpötellä helpommin liirumlaarumia, mikä tuli hyvin esiin kun Kauniit ja rohkeat dubattiin. Repliikit olivat niin teennäistä soopaa, että sarjan katsojat vaativat palaamista tekstitykseen. Tekstitys kun ei ole sanasta sanaan lässyttelyä vaan "suomeksi soveltaen suomennettua". Omalla kielellä puheen/tekstin tyhjyyttä ei täysjärkinen kestä/jaksa.