Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.



Raimo Sailas. Kuva: Kotuksen arkisto.

Raimo Sailas on valtiosihteeri. Hän on toiminut nykyisessä tehtävässään vuodesta 1995. Valtiovarainministeriössä hän aloitti jo vuonna 1971. Nivalasta kotoisin oleva Sailas pitää marjastuksesta, sienestyksestä, lukemisesta ja shakista. Hän kirjoittaisi mielellään enemmän, ellei aika kuluisi puhumiseen. Joskus hän ihmettelee, ovatko virallisteksteihinkin jo ehtineet ”eläköityminen” ja ”ongelmatiikka” kielen rappiota vai sen kehitystä.

Raimo Sailas

7.7.2010 12.37

Kolttasaamelaisten asialla

Maan valtaväestön ja Suomen valtion on tehtävä yhdessä koltansaamelaisten kanssa kaikkensa tuon erikoislaatuisen kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Järjestin juhannusviikolla tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli selvitellä, mikä on kolttakulttuurin ja kolttasaamenkielen nykyinen tilanne. Ilokseni kollegat kansliapäälliköt Tiina Astola, Hannele Pokka, Jarmo Vaittinen ja Erkki Virtanen noudattivat kutsua ja suhtautuivat hyvin myötämielisesti kolttien asiaan.

Tilaisuuden päävieraana oli kolttien luottamusmies ja Kolttakulttuurisäätiön puheenjohtaja Veikko Feodoroff, joka oli valmistellut erinomaisen esityksen kolttien lähihistoriasta, nykytilanteesta ja tulevaisuuden toiveista. Kiitokseni suuntautuvat myös Metsähallituksen Ylä-Lapin puistonjohtaja Pirjo Seurujärvelle, jonka ideaan koko tapaaminen perustui.

Kolttasaamelaisia on jäljellä vain noin tuhat henkeä. Heistä Suomessa asuu noin 600, Norjassa noin 150 ja Venäjällä noin 250. Koltilla on oma, muista saamelaisista poikkeava kielensä ja kulttuurinsa. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja.

Suomi joutui toisen maailmansodan jälkeen luovuttamaan Petsamon myötä kolttien asuinalueet Neuvostoliitolle. Koltat siirtyivät uuden rajan tälle puolelle, suurelta osin Sevettijärvelle. Tällöin Suomen valtio lupasi pitää erityistä huolta kolttien kulttuurin ja perinteisten elinkeinojen säilyttämisestä ja kehittämisestä. Tätä varten laadittiin vuonna 1955 laki kolttien asuttamisesta. Se muutettiin kolttalaiksi vuonna 1984, ja sitä tarkistettiin edelleen vuonna 1995.

Poronhoito on edelleen kolttasaamelaisten tärkein elinkeino. Kalastuksella on myös huomattava merkitys perheiden toimeentulossa.

Kolttakulttuurin säilymisen kannalta on elintärkeätä, että nuorille olisi tarjolla nykyistä enemmän työmahdollisuuksia ja että jotkut koulutetut koltat haluaisivat ja voisivat palata kotiseuduilleen.

Kolttasaamelaisten kulttuuri- ja kieliolot ovat selvästi uhanalaisia. Maan valtaväestön ja Suomen valtion on - lupauksensa mukaisesti - tehtävä yhdessä koltansaamelaisten kanssa kaikkensa tuon erikoislaatuisen kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Valoa onkin näkyvissä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa ilmestyi viime vuonna Satu Moshnikoffin, Jouni Moshnikoffin ja Eino Koposen kirjoittama Koltansaamen koulukielioppi. Hienoa on myös se, että Sevettijärvellä alkaa syyskuussa uudelleen koltansaamenkielinen kielipesätoiminta. Toiminnan rahoittaa Suomen kulttuurirahasto ja jäjrestää kolttasaamelaisen kielen ja kulttuurin yhdistys Saa´mi Nue´tt ry. Vuoden 2011 alusta rahoitus on tarkoitus siirtää opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja