Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.



Raimo Sailas. Kuva: Kotuksen arkisto.

Raimo Sailas on valtiosihteeri. Hän on toiminut nykyisessä tehtävässään vuodesta 1995. Valtiovarainministeriössä hän aloitti jo vuonna 1971. Nivalasta kotoisin oleva Sailas pitää marjastuksesta, sienestyksestä, lukemisesta ja shakista. Hän kirjoittaisi mielellään enemmän, ellei aika kuluisi puhumiseen. Joskus hän ihmettelee, ovatko virallisteksteihinkin jo ehtineet ”eläköityminen” ja ”ongelmatiikka” kielen rappiota vai sen kehitystä.

Raimo Sailas

16.3.2010 13.33

Hiidenkivi hyvinvointivaltion juurilla (osa I)

Vähävaraisille tytöille perustetut koulut olivat 1800-luvulla radikaali ajatus.

Kulttuurilehti Hiidenkiven uusi päätoimittaja Outi Lauhakangas aloittaa komeasti. Tämän vuoden ensimmäinen numero on täynnä kiinnostavaa ja monipuolista luettavaa. Lukekaapa esimerkiksi Juhani Sipilän ja Lasse Koskelan arvostelut Mauno Saaren Haavikko-nimisestä miehestä!

Lehdessä on kaksikin juttua, jotka vievät ajatukset hyvinvointivaltioksi kutsumamme luomuksen varhaisiin syntyaikoihin. Eija Turunen otsikoi tekstinsä Kouluja varattomille tytöille. Veli-Matti Huhdan aiheena puolestaan on Sairaalan synty. 

Raahe oli 1800-luvulla vilkas satama- ja laivavarustajakaupunki. Tervaa virtasi valtavat määrät maailmalle, ja sieltä kulkeutui kaupunkiin tarpeellisia tavaroita ja uusia ajatuksia. Moni kaupunkilainen vaurastui.

Kaupungin rikkaisiin lukeutui kauppaneuvos Zachris Franzén, jolla oli Sofia -niminen tytär. Tytär oli perinyt äidiltään ”kelpo summan rahaa”. Avioitumisen jälkeen tämä omaisuus oli siirtymässä puolison hoteisiin. Sofia Franzén aloitti opiskelunsa Raahen mamsellikoulussa ja jatkoi niitä Ruotsissa setänsä luona. Sofia oli huomannut, etteivät kaikilla Raahen tytöillä olleet asiat yhtä hyvin kuin hänellä. Niinpä Sofia oli kuolevalle äidilleen kertonut perustavansa perintörahoillaan koulun köyhille tytöille ja ilmoittanut menevänsä naimisiin vain sellaisen miehen kanssa, joka hyväksyisi tämän hankkeen. Kaupunkilaiset alkoivat tietenkin seurata, jäisikö Sofia vanhaksipiiaksi ”houkkamaisine" suunnitelmineen. 

Aikaa menikin, mutta tarinalla on onnellinen loppu. Vapaaherra Georg Henrik Lybecker löysi Sofian ja Lybeckerin koulu perustettiin heidän hääpäivänään 14.2.1843. Koulu aloitti toimintansa vuoden kuluttua.

Oppia annettiin kymmenvuotiaille vähävaraisille tytöille, etusijalla orvot. Tämä oli tuohon aikaan todella radikaalia ja edistysmielistä. Tytöille opetettiin uskontoa, laskentoa, kirjoitusta ja maantietoa sekä ”sellaisia naisten käsitöitä, jotka ylimalkaan edistävät köyhemmän kansanluokan toimeentuloa”. 

Sofia kuoli Etelä-Suomeen muutettuaan jo vuonna 1847, mutta koulun toiminta jatkui. Sofian sisar lahjoitti koulutiloiksi reisplaakari Vestbergin talon. Koulua oltiin lakkauttamassa kansakoululaitoksen synnyn yhteydessä, mutta se jatkoi käsityökouluna ja toimii Raahessa edelleen – nyt Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistona.

Hyvän kellon ääni kantautui Porvooseen saakka. Eija Turunen osoittaa, että Fredrika Runeberg oli sukulaisuussuhteittensa takia perillä raahelaisten hankkeista. Hän oli mukana perustamassa Porvooseen naisyhdistystä, joka perusti myös koulun varattomille tytöille. Tuo koulu aloitti toimintansa vuonna 1847. Myöhemmin se yhdistettiin osaksi Porvoon kansakoululaitosta.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja