Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olli Löytty. Kuva: Heini Lehväslaiho.

Olli Löytty
työskentelee tutkijana Turun yliopistossa historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hän on Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsen. Syksyllä 2011 häneltä ilmestyi kokoelma esseitä otsikolla Kulttuurin sekakäyttäjät (Teos). Kuva: Heini Lehväslaiho.


Olli Löytty

28.9.2011 21.56

Vihapuhe ja poliittisesti korrekti kieli

Onko muiden huomioon ottaminen muka hienostelua?

Vihamielisiä ajatuksia voidaan esittää mitä kaunopuheisimmin sanankääntein, sanoo Jaakko Heinimäki viisaassa kolumnissaan. Viha ei asu sanoissa vaan ajatuksissa.

Terminä vihapuhe ei oikein toimi. Koska sen merkitys on niin epäselvä, iso osa keskustelusta, jonka pitäisi käsitellä vihapuhe-sanalla tarkoitettua asiaa, käytetään tuon sanan määrittelemiseen. Millainen puhe täyttää vihapuheen tuntomerkit? Yksimielisyyttä käsitteen määrittelylle ei kuitenkaan löydy huutoäänestyksessä. Keskustelu sanan merkityksistä saattaa jopa peittää näkyvistä sen tosiasian, että julkisuudessa tosiaankin sanotaan paljon sellaista, mikä joidenkin ihmisten näkökulmasta on pelottavaa. Julkisuudella tarkoitan myös internetissä käytävää kansalaiskeskustelua. Siihen eivät useinkaan sovi mainesanat sävyisä, maltillinen ja kohtuullinen.

Ronskia sanomisen tapaa puolustavat ihmiset kavahtavat poliittisen korrektiuden vaatimusta. Sanoilla hienostelu ei tunnu vilpittömältä. On vaikea sanoa mitään, jos täytyy koko ajan puhua kieli keskellä suuta ja varoa sanavalintojaan. Ja mistä sen lopulta voi tietää, mikä sana on milloinkin pannassa?

Suoran puheen vastakohdaksi asetetaan poliittisesti korrekti kieli, joka monesti mielletään muualta tuoduksi ja siksi niin suomeen kuin Suomeenkin sopimattomaksi sievistelyksi. Julkisuudessa vallalla oleva käsitys poliittisesta korrektiudesta on kuitenkin irvikuva. Jos sen ajatellaan viittaavan ainoastaan sanavalintoihin, hyviin ja pahoihin sanoihin, koko asia kärsii inflaation. Ei se, että haluaa ilmaisuissaan välttää muiden ihmisten pelottelua, uhkailua ja loukkaamista, ole mitään hienohelmailua vaan normaalia muiden huomioon ottamista. Laumaeläimenä ihmisen on opittava kommunikoimaan niin, ettei tulisi vasiten loukanneeksi lajitovereitaan.


Palaa otsikoihin | 26 puheenvuoroa

28.9.2011 23.51
Kummastelija
Mikä oli ajatus?
Teksti yrittää ilmeisesti sanoa, että vaatimukset "vääränlaisen" puheen, esimerkiksi loukkaaviksi väitettyjen sanojen kieltämisestä ovat "normaalia muiden huomioon ottamista". Melkoinen ajatuskuvio. Sen epäloogisuus vain piiloutuu sanojen paljouden ja näennäisen pohdiskelevuuden taa.

Eikös ihmisen kutsuminen laumaeläimeksi ole sekin yhdenlaista väheksymistä, jopa koko lajin loukkaamista. Verrataanpa tavallista ihmisyhteisöä vaikkapa savannilla laiduntavaan seepralaumaan. Seepra on taatusti laumaeläin, mutta sillä ei ole mitään tarvetta sen enempää loukata lajitovereitaan kuin oppia olemaan loukkaamatta niitä. Sen ei ylipäänsä tarvitse oppia laumakäyttäytymistä, koska se on synnynnäistä.

Ihminen taas on _sosiaalinen_, yhteiskunnallinen eläin - zoon politikon, kuten jo Aristoteles opetti. Tähän sisältyy myös opittava taito manipuloida ihmisiä. Yksi manipuloinnin keino on tuomita ihmisten sanat ja lyödä heidän puheeseensa leimoja, kuten "vihapuhe". Kun sitten ruvetaan märehtimään sitä, mitä leimoilla oikein tarkoitetaan, onkin onnistuttu välttämään kokonaan kannanotto siihen, mitä ihmiset oikeastaan sanovat ja miksi.

Jos nyt joku vaikkapa sanoo, että kreikkalaiset ovat ihan itse ajaneet maansa talouden isoihin ongelmiin ja saisivat siksi itse hoitaa ne, niin varmaan löytyy heti suuri joukko ihmisiä, joiden mielestä se on vihapuhetta. Jos sen vielä sanoisi oikeasti vihaisena, niin varmaan se olisi jo kauhea ajatus- ja puherikos. Vieläpä kansanryhmää vastaan, siis törkeyden huippu. Ihan siitä riippumatta, että puhuja ehkä olisi vihainen Suomen poliittisille johtajille pikemminkin kuin kreikkalaisille.
29.9.2011 6.24
Näin juuri, tätä joutuu opettelemaan erityisesti ulkomailla, vieraassa kulttuurissa. Jos vaikka kuvittelisikin oppineensa kontuullisessa määrin käyttäytymään ihmisiksi kotioloissa niin sitten vieras kulttuuri herkistää nyanssien tarkkailuun. Ettei vahingossa tule vihapuhuneeksi.
Matti Rauvala, Hangu, Pakistan
29.9.2011 21.38
olli löytty
Kummastelijale
Kummastelijan viestistä päätellen en oikein onnistunut välittämään tarkoituksiani. En sentään puhunut sanojen kieltämisestä vaan välttämisestä. Jos tiedän, että jotakin sanaa pidetään sävyltään kiistanalaisena, yritän etsiä toista sanaa, joka ajaisi saman asian. En osaa tuosta ajatuksesta löytää mitään erityisen epäloogista.

Kun nimitin ihmistä laumaeläimeksi, yritin - kömpelösti huumoria tavoitellen - sanoa sen, että ihmisen kannattaa yrittää tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Siksi loukkaamisen välttäminen on ihan järkevä pyrkimys.
30.9.2011 20.11
Kummastelija
Vastuuta, kiitos
Jos ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsen, josta täällä käytetään tuota määritettä, kirjoittaa hämärästi mutta aika vahvasti ns. poliittisen korrektisuuden puolesta, niin eikös se ole kova kannanotto? Ainakin jos olisin lukiolainen, miettisin, mitä uskaltaa kirjoittaa ilman pelkoa siitä, että aine hylätään tai arvosana laskee, jos sanat eivät ole poliittisesti korrekteja.

Joten kyllä tässä varsin lähellä kieltämistä ollaan.

Olisi myös hyvä sanoa, kuka loukkaantuu. Kovin paljon esitetään poliittisen korrektisuuden nimissä sellaisia vaatimuksia, jotka ovat ihan esittäjiensä omia. Vaaditaan esimerkiksi, että eskimoita ei saisi sanoa eskimoiksi, vaikka monien eskimoiden mielestä juuri eskimo, eikä jokin inuit, on oikea nimitys. Liekö edes moni lappalainen valittanut sanasta "lappalainen"? Jotkut virolaiset ovat varmaan sitä mieltä, että "virolainen" on leimaava sana, mutta noin miljoona virolaista olisi - jos asia heille selitettäisiin ja he jaksaisivat siitä kiinnostua - todennäköisesti sitä mieltä, että kutsukoot suomalaiset virolaisia ihan sillä nimellä, millä ovat tottuneet kutsumaan.

"Loukkaavien" sanojen karttelu on psykologisella tasolla sitä, että ihminen projisoi omassa mielessään olevat ennakkoluulot ja kielteiset asiat muihin ihmisiin ja yrittää päästä niistä eroon ohjailemalla muiden kielenkäyttöä. Ajatellaan, että jos minä en osaa päästää suustani sanaa "ryssä" tai "neekeri" ilman kielteistä tunnelatausta, niin ei se voi onnistua kenellekään muullekaan.

(Otin ihan tahallani mukaan sanan "ryssä", josta - toisin kuin monesta muusta pahaksi leimatusta sanasta - varmaan suomalaisten enemmistö on sitä mieltä, että se on sävyltään kielteinen. Tämä on kuitenkin historiallisesti katsoen uudehko ilmiö. Vielä satakunta vuotta sitten laillinen hallitsijamme oli virallisesti suomen kielellä "koko Ryssänmaan tsaari". Ja vielä tänäkin päivänä voi sanoa hyväntahtoisen leikillisesti venäläistä ryssäksi ja hymyillä takaisin, kun hän sanoo jotain tshuhnista.)
1.10.2011 11.54
Vesa Heikkinen
Kummastelijalle: Olli Löytty varmasti vastaa omasta puolestaan vastuuvaatimukseen, mutta haluanpa silti minäkin sanoa jotain, erityisesti tuosta ryssä-asiasta.

Hienoa, jos onnistut ryssittelemään hyväntahtoisen leikillisesti! Siihen eivät monet kykene.

Jos jokin asia oli jollajkin tolalla sata vuotta sitten, ei kai sitä voi ottaa nykypäivän normiksi? Tosiasia on se, että sanojen merkitykset ja myös sävyt ja tyyliarvot ja käyttötavat ja -mahdollisuudet muuttuvat aikojen saatossa. Me ihmiset niitä muutamme.

Toki merkitystä on silläkin, miten erilaisia sanoja käytetään kulloisissakin tilanteissa ja ketkä ovat puhekumppanukset. En silti vieläkään käsitä sitä, miksi jotakuta pitää sanoa ryssäksi, jos tarjolla on sellaisiakin sanoja, joiden tietää varmasti olevan ketään loukkaamattomia. Onko se muka sananvapauden rajoittumista, jos joutuu harkitsemaan sanomisiaan ja jättämään jonkin osaamansa sanan öömappiin? Kovin on pinnallista ja piinallista tuo sananvapaus, jos yhdestäkään sanasta ei malta luopua.

Tuosta projisoinnista ei taida kannattaa puhua mitään. Kummalliselta psykologisoinilta, yleistämiseltä ja paremmintietämiseltä näin äkkiseltää kuitenkin tuntuu.

Ja tämä kaikki edellä kirjoittamani on minun henkilökohtaista ajatuksenmuodostamistani. Mielipidettäni tällä erää...
1.10.2011 14.23
Laura E
Olli Löytty vastasi Kummastelijalle, että jos hän tietää jotain sanaa pidettävän kiistanalaisena, hän yrittää etsiä toista sanaa, joka "ajaisi saman asian".

Hän kuitenkin ilmaisisi saman asian, mutta sanalla, jota kieliyhteisö pitää poliittisesti korrektina; sisällössä ei siis alun perinkään ollut mitään "vihaista" tai vihaan lietsovaa.

Poliittinen korrektius ja vihapuhe ovat kaksi eri asiaa.

Vihaan, kuten sanottu, voi lietsoa ja vihaa voi ilmaista hyvinkin kaunopuheisesti, kun taas poliittisen korrektiuden vaatimus johtaa usein siihen, että kielenkäyttäjä hiipii varpaillaan jottei vain tulisi loukanneeksi jota kuta ihmisryhmää; puhuja pyrkii siis suojelemaan tätä ryhmää - niin, miltä?

Viattomimmillaan liiallisuuksiin viety poliittinen korrektius eli varpaillaan puhuminen kumpuaa, sanotaan nyt (poliittisen korrektiuden hengessä) vaikka hövelistä epä-älyllisyydestä. Pahimmillaan se paljastaa kieliyhteisön ylemmyydentunteen suojeltavia ryhmiä - eskimoita, lappalaisia jne. - kohtaan.

1.10.2011 16.58
neljännesryssä
Ennen ihan neutraali sana
"Ryssä" esiintyy aivan neutraaleissa yhdyssanoissa ryssänkellari ja ryssänvorokki. Helsingin edustan Ryssänkarin nimi sen sijaan aikanaan muutettiin Rysäkariksi. Olisiko ollut poliittista korrektiutta ennen kuin koko ilmausta oli suomeen keksittykään.
1.10.2011 19.43
Kummastelija
Kieltäjien motiivit
Heikkinen kirjoitti: "Kovin on pinnallista ja piinallista tuo sananvapaus, jos yhdestäkään sanasta ei malta luopua." Poliittisen korrektisuuden vaatijat tuomitsevat kuitenkin sanoja massoittain, eikä kukaan tiedä, mitä he huomenna keksivät lisätä listaansa.

Kuka saa kieltää sanoja "vihapuheena"? Entäs jos joku sanoo pitävänsä sanaa "ihminen" loukkaavana? Sehän erottaa ihmisen muusta eläinkunnasta ja on törkeän spesistinen.

Jos kaikista sanoista luovutaan, joista joku voi loukkaantua tai sanoa loukkaantuvansa, niin pitää ruveta puhumaan vain käsillä. Kunnes joku keksii tuomita senkin.

Poliittisen korrektisuuden vaatijat eivät tietenkään noteeraa kaikkien pahastumista. Vain joidenkin viiteryhmien, joita he eivät yksilöi.
2.10.2011 12.13
Vesa Heikkinen
Ei kai tässä nyt mitään olla kieltämässä. Enemmänkin peräänkuulutetaan malttia ja harkintaa. Monesti tavallinen toisen kunnioittaminen ja kohteliaisuus riittävät.

Yksi asia tahtoo näissä vihapuhekeskusteluissa monesti unohtua. Mitä tarkoittaa vähemmistöön kuuluminen? Erityisen julmalta tuntuu, kun enemmistö, onpa se mikä tahansa, lyttää vähemmistöä, onpa se mikä tahansa. Usein vähemmistölle ei edes suoda mitään mahdollisuutta puolustautua. Usein vähemmistöllä ei edes ole samaa kieltä kuin enemmistöllä, joka sitä lyö, puhumattakaan siitä, että vähemmistöllä olisi jokin foorumi, jossa puolustautua. Puhutaan siis siitä, mihin keskusteluihin kenelläkin on pääsy.

Tällainen enemmistön harjoittama tyly sananvapaus vistottaa. Minusta tärkeä osa sananvapautta on se, että kunnioittaa myös toisen sanomisen vapautta, ja mahdollisuutta. Tosin sitä tylyä sananvapauden soveltamista ei tarvitse suvaita keneltäkään.
2.10.2011 15.52
Urpu Koivu
alistava kielenkäyttö
Hyvä kysymys tuo "mitä tarkoittaa vähemmistöön kuuluminen?"

Kaikki sorretut ja alistetut ryhmät eivät ole vähemmistöjä; eliittiin lukeutuvat ryhmät ovat alistaneet ala-arvoisempina pitämiään ryhmiä, vaikka nämä olisivat olleet enenmmistössä.

Näiden "alempiarvoisten" nimityksiin on alettu liittää kielteisiä konnotaatioita. Kun lehtimies sata vuotta sitten kirjoitti, että Joensuun asemalla on nähty neekeri, sana "neekeri" oli varmasti neutraali. Enää ei ole, ja siksi tiettyyn ryhmään kuuluvaa ei voi kutsua neekereiksi kuulostamatta loukkaavalta.

Mutta miksi erääseen toiseen, kautta aikain alistettuun ihmisryhmään kuuluvia ihmisiä saa edellen kutsua naisiksi? Miksei poliittisen korrektiuden nimissä kutsuta kaikkia ihmisiä miehiksi? Tällä tavalla vältettäisiin ns. heikomman astian mielleyhtymä.

2.10.2011 17.47
Kummastelija
Miten niin "ei olla kieltämässä"?
Jos kirjoittaa "vihapuhetta" vastaan kovia sanoja, pitäisi ottaa vastuuta puheistaan eikä selitellä, ettei tässä mitään olla kieltämässä - tai sitten kertoa muuttaneensa kantansa.

"Vihapuhe" on kielletty jo. Laki uhkaa kahden vuoden rangaistuksella. Tai kovemmallakin, elinkautiseen asti, jos säädöksiä tulkitaan sopivasti soveltaen, ja kovin soveltaviahan "vihapuheen" tuomitsijoiden tulkinnat tuntuvat joskus olevan.

Poliittinen korrektisuus on jo saavuttanut merkittävän voiton, kun rikoslakiin otettiin hyvin väljä, rikosoikeudellisia periaatteita korville lyövä säädös. joka sanoo mm.: "Joka asettaa yleisön saataville - - tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa - - panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Siis jonkin ryhmän "panetteleminen" ja "solvaaminen" voi viedä linnaan, ja olennaista tässä on, että sanojen tulkitseminen sellaisiksi on vahvasti subjektiivista ja poliittista. Keskustelu "vihapuheesta" ei ole pelkkää jutustelua, jossa voi luistaa moraalisesta vastuustaan heti kun käy vähän epämukavaksi.

Jos leimataan jonkinlainen kielenkäyttö (esimerkiksi pelkkä neekeri-sana) "vihapuheeksi", se siis leimataan myös rikokseksi. Onhan kai kaikille selvää, että "vihapuhe" on vain uusi nimitys, joka korvaa aiemman leiman "rasistinen kielenkäyttö".

Puhe "vihapuheesta" myös hämärtää asioita sananvalinnallaan. Laissa sentään ei ole (vielä) säädetty vihaista puhetta rikokseksi, mutta vihapuhe-sana on omiaan viemään ajatuksia siihen suuntaan, että ihmiset pitäisi tuomita jo tunteistaan.
2.10.2011 17.53
olli löytty
Kummastelijalle vielä
Seuraavaan nimimerkki Kummastelijan esittämään ounasteluun on pakko reagoida, vaikka muutoin en usko, että pystyn millään vastakommentilla vaikuttamaan hänen tapaansa lukea yllä olevaa blogimerkintääni:

"Jos ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsen, josta täällä käytetään tuota määritettä, kirjoittaa hämärästi mutta aika vahvasti ns. poliittisen korrektisuuden puolesta, niin eikös se ole kova kannanotto? Ainakin jos olisin lukiolainen, miettisin, mitä uskaltaa kirjoittaa ilman pelkoa siitä, että aine hylätään tai arvosana laskee, jos sanat eivät ole poliittisesti korrekteja."

Voin vakuuttaa, että tehtäviini ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsenenä ei kuulu poliittisesti epäkorrekteina pidettyjen sanojen etsiminen lukiolaisten teksteistä.

Sanavalinnat voivat tietysti vaikuttaa ylioppilaskokeen äidinkielen arvosanaan. Jos ylioppilaskokeessa annetaan tehtäväksi kirjoittaa vaikkapa Venäjää käsittelevä uutisteksti, paremman numeron saa, jos käyttää tuon maan asukkaista r-alkuisen sanan sijaan sanaa venäläiset.
2.10.2011 20.15
Vesa Heikkinen
Niin, kukahan on kieltänyt? Vihapuhetta vastaan voi vallan hyvin kirjoitella kovia sanoja. Jopa minä voin. Ei minulla silti ole mitään mahdollisuutta kieltää vihasanojen käyttöä keneltäkään. Käsittääkseni olen lähinnä toivonut, että kielenkäyttäjä harkitsee valintojaan ja puntaroi valintojensa vaikutusta.

Joskus olen jopa yrittänyt ehdottaa, että vihapuhetta suoltava voisi yrittää muuttaa ikävää ajatteluaan. Kyllä ne sanatkin siitä saattaisivat tulla vähemmän vihaisiksi? Ja kaikilla olisi parempi mieli.
3.10.2011 0.12
Laura E
Amen
No tietenkin kaikilla olisi parempi mieli, jos vihapuhetta suoltava yrittäisi muuttaa ikävää ajatteluaan. Maailma olisi parempi paikka ja kaikkia sanoja voisi käyttää huoletta, kun ne eivät enää ikinä tuottaisi ikäviä mielleyhtymiä!

Onkohan muuten verbi "jeesustella" ikävistä ajatuksista kumpuava sana? Juolahti nimittäin juuri mieleeni ilman että voin asialle mitään! Siis ryssinkö nyt tämän kommentin?

3.10.2011 12.29
Ilkeä on helppo olla.
Kyllä se ilkeys on asiayhteydessä, ei käytetyissä sanoissa. Mitä sanaa tahansa voidaan käyttää loukkaavana, ja toisaalta esim. ennen mainittu "ryssiä" on tällä hetkellä näkyvissä olevassa mainoskampanjassa vain mehevämpi ilmaus "mokaamiselle", eikä varmasti venäläisiä vastaan suunnattu.

Ilkeyttä saadaan ironian muodossa piilotettua ihan mihin ilmauksiin tahansa.
"äidin pikku kullannuppu", "kunniakansalainen", "herra kansanedustaja", "isänmaan toivo", "liikemies", "pikku enkeli", "nainen", "mies", "vauva", "rouva", "neiti", "täti", "mummo", "pappa"...

Ei vihapuheessa kyse ole niinkään siitä, mitä sanoja käytetään kuin siitä mitä tarkoitetaan. Mutta onko oltava sanomatta mitään kriittistä, ettei tulisi loukattua? -Ei minusta, kun vain ottaa sanomisistaan vastuun, eikä ala itkemään sitä, jos "minut on tulkittu väärin".

Kyllä ilkeyksien puhuja itse tietää, mitä hän on sanonut.
3.10.2011 13.24
olli löytty
Laura E:lle
Tunnustan auliisti, että julkaistavaksi tarkoitetuissa kirjoituksissani syyllistyn helpommin jeesusteluun kuin piruiluun. Osaan toki muitakin tyyli- ja tehokeinoja, joilla voin vesittää sanomiseni!

Yhtä kaikki pidän blogimerkintäni synnyttämää keskustelua mielenkiintoisena mutta alkuperäisiä tarkoitusperiäni ajatellen omituisena. Mutta viestit luettuani osaan sanoa asiani selkeämmin:

Kaikkia pyrkimyksiä puhua muiden loukkaamista vältellen ei pidä pilkata ylireagoimiseksi, "poliittiseksi korrektiudeksi".
3.10.2011 14.04
Kummastelija
Olkiukon mäiskintää
Nimimerkki "olli löytty" päätyi rakentamaan olkiukon.

Virke "Kaikkia pyrkimyksiä puhua muiden loukkaamista vältellen ei pidä pilkata ylireagoimiseksi, 'poliittiseksi korrektiudeksi'" sisältää väitteen, että on ihmisiä - ilmeisesti vieläpä paljon, kun asia näin tuodaan esiin - jotka pilkkaavat kaikkia pyrkimyksiä puhua muiden loukkaamista vältellen ylireagoimiseksi, "poliittiseksi korrektiudeksi".

Sellaista toimintaa vastaan onkin sitten mukava kirjoitella. Omat vaatimukset on sujuvasti saatu häivytettyä, eikä esillä enää (muka) olekaan pyrkimys rajoittaa muiden kielenkäyttöä ja ilmaisua hyvinkin vahvasti vaan muiden harrastama pilkkaaminen.

Pelottelu "muiden loukkaamisella" on hyvä tapa tukkia suita. On jo paljon ihmisiä, jotka eivät uskalla sanoa esimerkiksi vammaisista tai erirotuisista ihmisistä yhtään mitään, koska pelkäävät, että minkä tahansa nimityksen voi joku kokea loukkaavaksi (kuten voikin). Tähän vaikuttaa vahvasti se, että loukkaamisella pelottelijat yleensä huolellisesti välttävät sanomasta, mitä sanoja sitten saisi käyttää.

Sanojen kieltämisestä on aika lyhyt matka ajatusten ilmaisemisen ja ajattelunkin kieltämiseen.
3.10.2011 20.14
Laura E
Ollille
Kiitoksia tästä tiedosta. Tosin kommenttini jeesustelusta ei ollut tarkoitettu sinulle vaan Vesa Heikkiselle, joka osallistui vihapuhekeskusteluun sanomalla, että vihapuhetta suoltava voisi muuttaa ikävää ajatteluaan ja näin kaikille tulisi parempi mieli.

Isoäitini jo opasti, että jollei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa muista ihmisitä, älä sano mitään. Hyvä neuvo. Kun kuitenkin maailmassa on myös vihaan lietsovaa puhetta ja kun aiheesta herätettiin keskustelu tällä foorumilla, isoäidin totuus ei oikein vaikuta vakuuttavalta kontribuutiolta asiantuntijataholta! Se vaikutti jeesustelulta.

Alkuperäinen blogimerkintäsi herätti juuri sellaista keskustelua kuin se herätti, koska siinä esiintyvät käsitteet ovat paitsi kiinnostavia myös omiaan askarruttamaan lukijaa. Vihapuhe, poliittisesti epäkorrekti kieli, ronski kieli ja toiset ihmiset huomioon ottava kieli vaikuttavat ainakin minusta toisistaan erillisiltä ilmiöiltä, eikä niiden välinen yhteys välttämättä selvinnut blogimerkinnästä.

Keskustelua, jonka mittaan me ymmällämme olleet kommentoijat olisimme ehkä oppineet paremmin hahmottamaan aihetta ja käsitteitä joilla te kielen ammattilaisent operoitte, ei kuitenkaan päässyt syntymään. Sitävastoin saimme muun muassa kuulla, että jos onnistumme ryssittelemään hyväntahtoisen leikillisesti niin hieno juttu! Rivien välistä jotenkin ymmärsin, että siinä oli ripaus ivallisuutta ja ehkä hiven ylenkatsontaakin. (Se tuntui pahalta.)

Jeesustelukalikan kalahduksen jälkeen alan ehkä ymmärtää, miksi keskustelu ohjautui aiheen ohi ja yli.
3.10.2011 22.01
olli löytty
Olkiukoista
Kummastelija on oikeassa: ajattelen todellakin niin, että on olemassa ihmisiä "jotka pilkkaavat kaikkia pyrkimyksiä puhua muiden loukkaamista vältellen ylireagoimiseksi, 'poliittiseksi korrektiudeksi'." (Yllä olevan blogimerkinnän toiseksi viimeisessä kappaleessa yritän katsoa maailmaa juuri tästä näkökulmasta.) Olkiukoksi en tuota kuitenkaan kutsuisi.

Kun luen internetistä keskusteluja vaikkapa siitä, millä nimellä erinäisiä etnisiä tai kansallisia ryhmiä saa, pitää tai voi kutsua, yksi esitetty argumentti on yleensä se, että tällainen sanojen merkitysten vatvominen ei ole mistään kotoisin. Ajatellaan, että sana on sana, minä ainakaan en sillä mitään pahaa tarkoita. Muut mukautukoot minun kielikäsitykseeni!

Kummastelijan mukaan monet ihmiset pelkäävät sanoa mitään vammaisista tai "erirotuisista", koska he eivät tiedä, mitä sanoja heistä pitäisi käyttää.

Nimitykset riippuvat tietysti paitsi tilanteesta myös käytötarpeesta; joskus henkilöä on syytä kutsua etunimellä, joskus ammatin, kansallisuuden, uskonnon jne. mukaan.

Minun on esimerkiksi vaikea kuvitella tilannetta, jossa joutuisin luonnehtimaan vaikkapa tummaihoisten ihmisisten "rotua". Joku on ehkä namibialainen, joku toinen taas musta amerikkalainen (tekstilajista riippuen saattaisin kirjoittaa myös amerikanafrikkalainen tms.).

Jos viittaisin johonkin tuntemaani tummalla iholla varustettuun henkilöön, käyttäisin etunimeä.

Kuulin vastikään radiosta keskustelun, jossa näkövammaisten järjestön edustajalta kysyttiin, saako sanoa sokea. Hänen vastauksensa oli valaiseva: näkövammaisuutta on eri asteita, ja siksi sokea saattaa yleisnimikkeenä johtaa hieman harhaan.

Silläkin uhalla, että toistan itseäni: minusta ainakin on kiinnostavaa tietää, miten ihmiset haluavat tulla nimetyiksi ja kutsutuiksi.
4.10.2011 9.33
Vesa Heikkinen
Laura E, kiinnostaisi tietää, miksi oikein otit käyttöön hieman aggressiiviselta tuntuneen jeesustelukalikan. Mielenkiintoinen muutoin tuo vastakkainasettelusi "me muut kommentoijat" ja "te kielen ammattilaiset". Jotenkin siihen tuntuu kirjoittuvan oletus asiantuntijuudesta apteekin hyllynä, josta löytyvät helpot ratkaisut kaikkiin ongelmiin. Kunpa olisikin niin!

Muuten olen edelleen sitä mieltä, että ajatuksia, mielipiteitä, asenteita, arvoja yms. voi muuttaa. Oikeastaan taitaa olla niin, että ne muuttuvat jatkuvasti, haluaapa ihminen niin tai ei. Elämä koulii, keskustelut opettavat. Onko tässä mielipiteessä jotain väärää? Jos on, pitäisikö minun muuttaa sitä...
4.10.2011 14.44
olli löytty
Laura E:lle
"Vihapuhe, poliittisesti epäkorrekti kieli, ronski kieli ja toiset ihmiset huomioon ottava kieli vaikuttavat ainakin minusta toisistaan erillisiltä ilmiöiltä, eikä niiden välinen yhteys välttämättä selvinnut blogimerkinnästä."

Kiitos tiivistyksestä. Juuri noiden erilliseltä näyttävien asioiden vertailua kaivataan, ja jotain sellaista kai yritin (nyttemmin jo varsin kömpelöltä vaikuttavassa) blogimerkinnässäni viritellä.

Yhtäällä on ankarasti tuomittu vihapuhe (mitä sillä sitten milloinkin tarkoitetaankaan), toisaalla taas poliittisesti korrekti sievistelypuhe (joka sekin voi viitata paitsi kohteliaisuuteen myös peittelyyn). On siis stigmoja ja ihanteita. Sitten on peräänkuuluttamani "toisten huomioon ottaminen" (joka tietysti kuulostaa isoäidin viisaudelta).

Ajattelin, että vihapuheen ja rakkauspuheen lisäksi olisi olemassa jonkinlainen kolmas vaihtoehto, sellainen asiallisen ystävällinen puheenparsi. Sen ihanteisiin ei kuuluisi sen enempää asioiden kaunistelu kuin rumistelukaan.

PS: Paremmin kuin "asiantuntijatahon" roolissa viihdyn "kansalaiskeskustelijana".
4.10.2011 15.00
Laura E
Vastaus Vesan kysymykseen
Noh, jos minä luonnehdin sinun lausuntoasi jeesusteluksi, ja kollegasi älähtää koska tulkitsee luonnehdinnan itseensä kohdistuvaksi, niin onko minun syyni, että tämä metaforinen kalikka kalahti? Kysymykseen miksi olisin "ottanut käyttöön" kalikan ei siis ole muuta vastausta kuin en ottanutkaan.

Miksi luonnehdin puheenvuoroasi jeesusteluksi? Koetan valaista vertauksen avulla: Jos menisin lääkäriin hakemaan punnittua diagnoosia ja tohtori toteaisi, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat aina terveitä, pitäisin sitä siinä tilanteessa jeesusteluna. Siihen asti olisin kyllä pitänyt lääkäriä tahona, jolla olisi ollut jotain perusteltua sanottavaa itse taudista.

Jos asiantuntija vs maallikko -vastakkainasettelu tuntuu sinusta mielenkiintoisesta, niin aha; minusta ei. Siinä olet väärässä, että vastakkainasetteluuni olisi "kirjoittunut oletus asiantuntijuudesta apteekin hyllynä". Mitään niin typerää en olettaisi ikinä!
4.10.2011 15.14
Vesa Heikkinen
Laura E, joo, mutta valitettavasti tuo vertaus ei oikein taida toimia. Minusta kielenkäyttäjät eivät ole potilaita, joiden sairaudet minun kuuluisi diagnosoida. Eikä varsinkaan tämä blogi ole lääkärin vastaanotto.

En usko, että ns. asiantuntemukseni asettuu automaattisesti epäilyksenalaiseksi, jos antaudun keskusteluihin ihmisten kanssa enkä heti latele vedenpitäviä diagnooseja ja kirjoittele parantavia lääkkeitä. (Vaikka kai sitä sellaiseenkin joskus sortuu.) Keskusteluihin kuuluu mielestäni mahdollisuus esittää myös sellaisia spontaanihkojakin ajatuksia, joita ei aina päiväkaupalla harkita eikä tutkistella. Lisäksi keskusteluissa on käsittääksi lupa myös muuttaa omia mielipiteitään ja esittää jopa keskenään ristiriitaisia käsityksiä. Oikeastaan, eikös tämä ole tällaisen melko vapaamuotoisen keskustelun genrelle peräti tyypillistä?

Asiantuntijaorganisaatioiden, sellaisten kuin Kotus, sivuilla ja julkaisuissa on toki paljon myös ns. lukkoon lyödympää materiaalia. Monet esimerkiksi näissä blogikeskusteluissa käsiteltävistä asioista ovat kuitenkin sellaisia, että tuollaisia lukkoon lyöntejä on suorastaan mahdoton tehdä.

Olemmepa jopa arvelleet, että "kieli on kaikkien asia ja kaikki ovat siinä omalla tavallaan asiantuntijoita". Ks. Kaikkea Kotus-blogista.

4.10.2011 15.24
Laura E
No niin, vertauksissa on juuri tuo huono puoli. Eihän taskussanikaan oleva kymppi ole oikeasti pyy.
5.10.2011 9.52
Erkki
Vihapuheen sanakirja?
Olen seurannut tätä keskustelua huonosti, mutta sen suosiosta päätellen ennustan:

Ennen pitkää joku toimittaa vihapuheen sanakirjan, tieteellisestä tai muusta mielenkiinnosta, ja siitä saattaa tulla jonkinmoinen hitti, kuten slangi- ja murresanastoista.

Vai onko sellainen sanakirja tai laajahko sanasto jo olemassa?
5.10.2011 20.17
ukko Savosta
Vihapuhetta ja pihapuhetta
Tuosta Erkin mainitsemasta vihapuheen sanakirjasta muistui mieleeni, että pikkupoikana ollessani pihan isommat pojat valistivat minua eräistä sanoista, joita en entuudestaan ollenkaan tiennyt suomenkielessä olevan, mutta joiden käyttely teki kotiväkeen yllättävän vahvan vaikutuksen. Ainakin suulliseen perinteeseen on siis vanhastaan kuulunut eräänlainen lista poliittisesti erittäin epäkorrekteista sanoista, joiden käytöstä minun tapauksessani seurasi jopa ruumiillinen rangaistus. En ole havainnut että noiden sanojen käyttö olisi Suomessa vähentynyt ankarista seuraamuksista huolimatta. Pahoin pelkään, että vihapuheen kanssa on sama juttu. Huono käytös voi olla merkki kotikasvatuksen puutteesta, mutta auttaako siihen kriminalisointi? Kunnianloukkas ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on sitten asia erikseen.