Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olli Löytty. Kuva: Heini Lehväslaiho.

Olli Löytty
työskentelee tutkijana Turun yliopistossa historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hän on Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsen. Syksyllä 2011 häneltä ilmestyi kokoelma esseitä otsikolla Kulttuurin sekakäyttäjät (Teos). Kuva: Heini Lehväslaiho.


Olli Löytty

13.4.2011 11.46

Rakastuin mä virkkeeseen

Joskus paatuneinkin lukija löytää itsestään heikon kohdan.

Tommi Melender kolumnoi uudessa Parnassossa erilaisista lukijatyypeistä. Itseään hän luonnehtii fetisistiksi, joka lumoutuu tekstin yksityiskohdista mutta ei välttämättä innostu teoksista kokonaisuuksina. Minä olisin Melenderin mainitsemista tyypeistä hysteerinen lukija, joka ”hotkaisee romaanin kuin kermaleivoksen ja röyhtäisee päälle”. Se ei ole erityisen hyvä ominaisuus kirjallisuudentutkijalle.

Silloin tällöin kuitenkin juutun yksittäiseen virkkeeseen. Viime aikoina olen mietiskellyt seuraavanlaista sanajonoa: ”Meidät ehdollistetaan ymmärtämään, vaikka tärkeämpää olisi opetella sietämään ymmärtämättömyyttä.”

Virkkeen on kirjoittanut Olavi Uusivirta, ja se löytyy toisaalta tästä samaisesta Kotus-blogista.

Uusivirta onnistuu yleensä kirjoittamaan niin, että jokainen virke yllättää. Aamulehden (Ihmiset-liite, 10.4.2011) haastattelussa hän paljastaa yhden omista suosikeistaan. Hannu Salaman Siinä näkijä, missä tekijä -romaani oli aiheuttanut hänessä fyysisiä reaktioita: ”Se tuntui haalarit päällä käsintehdyltä.” Kaivan kirjan hyllystäni ja huomaan, että kansien suojana on ruskeaa voimapaperia.

Joskus virkkeeseen ihastuminen käy yllättäen. Odottelin junaa Turun rautatieasemalla ja selailin hyvää aavistamatta jonkinlaista kulttuuripääkaupunkihankkeen mainoslehtistä. Silmiini osui Riku Korhosen laatima kolumni, ja aikaisemmista hyvistä kokemuksista johtuen – tätä pitäisin jo klassikkona – siemaisin sen seisaaltani kuin take away -kahvin (ja taisinpa vielä röyhtäistä päälle, ainakin kuvainnollisesti).

Vaikka kokonaisuutena Korhosen kolumni ei erityisemmin sykähdyttänyt minua, yksi virke alkoi askarruttaa mieltäni niin paljon, että sujautin lehden laukkuuni jatkotarkastelua varten. Näin tuo mainio virke kuuluu:

”Kaikki, mikä tässä elämässä on hyvää ja tärkeää, vaatii luottamusta ja rohkeutta.”

En ole välttämättä samaa mieltä siitä, että juuri luottamus ja rohkeus ovat ne kaksi asiaa, joita hyvältä elämältä vaaditaan. Ihastukseni syynä on ennemminkin lauseen rakenne kuin sen sisältö. Se suorastaan pakottaa miettimään, millaisia asioita hyvä elämä edellyttää.

Eduskuntavaalien kunniaksi julistankin kilpailun, jossa tarkoituksena on täydentää seuraava virke:

Kaikki, mikä tässä elämässä on hyvää ja tärkeää, vaatii…

Ehdotukset sopii laittaa alla olevaa puheenvuorotoimintoa käyttäen tämän tekstin oheen. Ne saattaisivat palauttaa uskon poliittiseen keskusteluun.

 


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

13.4.2011 12.22
Koskela
Ehdotus Ollille
... vaivannnäköä tai tulee sattumalta.
13.4.2011 15.37
Erkki
Ehdotukseni
...edes pikkuisen oma-aloitteisuutta.
13.4.2011 16.21
Vaatii
avointa mieltä
15.4.2011 17.52
Katariina Pieni
Vaatii...
...rakkautta ja huolenpitoa!
20.4.2011 18.54
JKe
...projektipäälliköltä hyvää järjestelykykyä.