Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olli Löytty. Kuva: Heini Lehväslaiho.

Olli Löytty
työskentelee tutkijana Turun yliopistossa historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hän on Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsen. Syksyllä 2011 häneltä ilmestyi kokoelma esseitä otsikolla Kulttuurin sekakäyttäjät (Teos). Kuva: Heini Lehväslaiho.


Olli Löytty

26.12.2010 23.57

Minä vain täällä kirjoittelen

Minä on kirjailijan tärkein työkalu. Sitten kun teksti on valmis julkaistavaksi, työkalut on tapana kerätä pois näkyvistä.

Kirjoittajan – ainakin jos hän aikoo julkaista tekstejään – on  tehtävä jonkinlainen sopimus narsisminsa kanssa. Sopimuksessa käsitellään paitsi kirjoittajan vaikuttimia ja mielihaluja myös hänen vastuutaan lukijoiden mielennouteista. Olenko todellakin valmis siihen, että kuka tahansa voi lukea kirjoituksiani ja että esittämäni ajatukset vaikuttavat lukijoiden ajatuksiin? Haluanko käyttää vaikutusvaltaa tuntemattomiin ihmisiin? Onko minun syytä ottaa huomioon, että joku saattaa tosiaan uskoa, mitä sanon? Entä jos kaikki eivät pidäkään minusta?

Vastuukysymystä voi havainnollistaa internetistä löytyvillä teksteillä, joiden sisältöjä ja sanamuotoja ei selvästikään ole kovin tarkasti harkittu. Niissä narsismia eivät säätele minkäänlaiset periaatteet saati rajoitteet; kirjoittajat eivät välitä tekstiensä seurauksista.

Täältä Kotus-blogista löytyy selvästi vastuullisempia kirjoituksia. Niiden kirjoitustyyli ei välttämättä poikkea toimitetuissa lehdissä ilmestyvistä jutuista, joiden julkaisuprosessi on paljon säädellympi kuin useimpien blogitekstien.

Tekstilajiltaan blogikirjoitukset ovat kolumneja, ja ne taas näyttävät syövän miltei millaista jutun juurta tahansa. Kolumnin tunnistaa usein kirjoittajan kuvasta (ks. yllä), mutta voi niissä havaita muitakin yhteisiä lajiominaisuuksia. Koska kolumni antaa luvan subjektiivisuuteen, yksi tyypillinen konventio liittyy juuri minän esittämiseen. Kolumnistit ja blogikirjoittajat eivät vaikuta häpeävän itsestään puhumista.

Viime aikoina olen lueskellut kirjailijoiden pitämiä blogeja. Ymmärrän hyvin, että on tärkeää tiedottaa ilmestyneistä kirjoista ja että kirjailijan imagolla on tärkeä osansa kirjan markkinoimisessa.  Periaatteessa on ihan mielenkiintoistakin tietää jotain kirjoittajasta henkilönä, mutta blogeja lukemalla voi saada selville enemmän kuin haluaakaan.

Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi kirjoittaa lehtensä verkkosivuilla (19.12.2010) kirjailijoiden suhtautumisesta teostensa saamiin kritiikkeihin. Näitä reaktioita voi lukea heidän omista blogeistaan ja Facebookista.

”Menneiden vuosikymmenien kirjailijat tilittivät elämäänsä lähinnä lehtihaastatteluissa, joita annettiin päiväsaikaan ja harkiten. Harva kertoi haastattelijalle todellisista tuntemuksistaan. Sitten kirjailijoista tuli kolumnisteja, ja tunteiden arkku alkoi avautua. Ja 2000-luvun mittaan kuka tahansa saattoi ryhtyä oman elämänsä kolumnistiksi pitämällä netissä blogia.”

Ymmärrän hyvin Papinniemen hämmennyksen. Blogeissaan kirjailijat siteeraavat innoissaan kirjoihinsa kohdistuneet kehut, kun taas moitteet tulkitaan kriitikoiden osaamattomuudeksi. Eräs kirjailija analysoi oman kirjansa arvostelut. Sen narsistisempaa blogikirjoittaminenkaan ei voi juuri olla.

Kirjailijoiden avautumisia lukiessa tulee ajatelleeksi sitäkin, että joidenkin olisi ehkä kannattanut jättää julkisuuskuvan luominen kokonaan kustantajan markkinointikoneiston tehtäväksi. Ylen narsististen blogitekstien pr-arvo kääntyy helposti negatiiviseksi.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

28.12.2010 20.19
Raivaamaton metsä
Entä sanajärjestys?
Minä vain täällä kirjoittelen.
Että siis vain täällä, en muualla. Loogillista kyllä, missäpä muualla kuin täällä kirjoittelisit? Ei kai voine kirjoittaa tuolla - ellei ole pitkä kynä?


Vain minä täällä kirjoittelen.
Että vain sinä, muut eivät.


Minä täällä vain kirjoittelen.
Että et siis tee muuta kuin kirjoittelet.


Raivaamattoman, ts. ns. luonnon tilaan jätetyn esikuvani mukaan täällä on mahdotonta sanoa mitään em. raivaamattoman jne. puuttumatta asiaan.

Ensi kerralla käytän nimimerkkiä Moto & raivaus saha osake yhtiö


5.1.2011 1.45
Kielimies
"Blogi" on ilmeisen käypää nykyanglosuomea, mutta täsmällisemminkin asian voisi ilmaista
Kielitoimiston sanakirjan version 2.0 mukaan "blogi" on "ark. verkkopäiväkirja.", mutta useimmat "blogit" ovat todellakin kommentoitavia verkkokolumneja.

Olisiko Kotuksenkin blogi täsmällisemmin esim. "Kotuksen verkkokolumnit" - semminkin kun täällä kirjoitetaan melko vastuullisesti ja asiallisesti? Toisaalta Kotus taitaa pelätä, että "liian tylsä" nimi ei houkuttelisi paljoa lukijoita.