Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olli Löytty. Kuva: Heini Lehväslaiho.

Olli Löytty
työskentelee tutkijana Turun yliopistossa historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hän on Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen jäsen. Syksyllä 2011 häneltä ilmestyi kokoelma esseitä otsikolla Kulttuurin sekakäyttäjät (Teos). Kuva: Heini Lehväslaiho.


Olli Löytty

27.10.2010 12.40

Kirjaimellisen tulkinnan mahdottomuus

Kummallisinta näissä Raamatulla mätkimisissä on se, että joku tosiaan uskoo kielen yksitulkintaisuuteen.

En nyt ota kantaa niiden kirjaimellisiksi väitettyjen tulkintojen sisältöihin, joita Raamatusta on viime aikoina esitetty, vaan ihmettelen joidenkin ihmisten vakaata uskoa siihen, että jokin lause voidaan tosiaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.

Jos kirjaimellinen tulkinta olisi mahdollinen, vaikutukset ulottuisivat demokratian ytimeen saakka. Jos eduskunta nimittäin onnistuisi luomaan lakeja, joita voitaisiin tulkita vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, koko oikeuslaitos nykyisessä muodossaan kävisi tarpeettomaksi. Ensimmäisenä työnsä menettäisivät syyttäjät ja puolustusasianajajat, sillä tuomari osaisi toki tulkita lakia kirjaimellisesti. Asioita ei tarvitsisi ajaa, sillä ne puhuisivat puolestaan.

Lakikieli on havainnollinen esimerkki yrityksestä tuottaa mahdollisimman yksiselitteisiä ohjeita. Lakitekstejä lueskellut kuitenkin tietää, että juuri mikään muu tekstilaji ei ole yhtä vaikeaselkoista. Kun asiat yritetään ilmaista mahdollisimman yksitulkintaisesti, tuloksena on loputonta määrittelyä, tarkennuksia ja huomautuksia. Lainlaatijoiden pyrkimyksistä huolimatta lain kirjaimen tulkintaan tarvitaan kokonaista armeijaa lainoppineita.

Raamatun sananmukainen tulkinta on käsitteellinen mahdottomuus, sillä sanat eivät elä eikä niitä tulkita tyhjiössä. Koska tulkinnat tehdään aina jossakin kontekstissa, ne eivät voi olla eri aikoina ja eri paikoissa täysin samanlaisia, ja siksi nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa esimerkiksi Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja. Edes aikakone ei auttaisi näiden alkuperäisten merkitysten lähteille, sillä tulevaisuudesta tullut aikakoneen matkustaja vaikuttaisi itse joka tapauksessa tulkintoihinsa. Koska pääkoppaansa ei voi tyhjentää, omasta tulkintakontekstistaankaan ei pääse millään eroon. 


Palaa otsikoihin | 16 puheenvuoroa | Keskustele

27.10.2010 19.44
Pertsa
Tää on muotii
Niin modernia. Kaikki tarkoittaa kaikkea eikä mikään tarkoita mitään. Tulkintaa kato.
27.10.2010 23.12
A. Salminen
Vs
Kirjoittaja jättää selittämättä, miten Raamattua pitää tulkita, kun sitä joka tapauksessa tulkitaan eikä lueta kirjaimellisesti. No, asiaa ei tarvitse selittää, koska vastaus löytyy Raamatusta.

Kirjoittaja viittaa ilmeisesti viimeaikaiseen keskusteluun homosuhteista, joiden kohdalla Raamattua ei tarvitse tulkita ollenkaan, koska Raamatussa ei oikeastaan ole homosuhteita, on vain heterosuhteita. Lupaan miljoona euroa sille, joka pystyy tulkitsemaan ilman virheargumentteja Jumalan luomistyön niin, että homosuhde on suhde siinä missä heterosuhdekin.

"Koska tulkinnat tehdään aina jossakin kontekstissa, ne eivät voi olla eri aikoina ja eri paikoissa täysin samanlaisia, ja siksi nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa esimerkiksi Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja"

Tarkoittaako tämä, että Raamattua ei kannata lukea ollenkaan vai että Raamattua saa jokainen tulkita oman itsensä tai oman ajan yhteiskunnan kautta? Kirjoittajan väittämä ei sano tosiasiassa mitään, koska Raamattua joka tapauksessa luetaan ja sitä joka tapauksessa tulkitaan. Ainoa tavoite voi olla se, että aika jätetään mahdollisimman vähiin tulkinnassa. Selkein virheargumentti on lähteä tulkinnassa ajasta ja sovittaa Raamattu tähän aikaan. Raamattua voi tulkita vain Raamatusta käsin, ei tämän ajan yhteiskunnasta käsin.

Ihminen ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on muuttunut. Väitän, että kirjoittaja on väärässä siinä, että Raamattua ei voida tänä päivänä tulkita "sananmukaisesti" ja että nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja.
28.10.2010 12.25
olli löytty
Kiitos kommenteista
Pertsan ja A.Virtasen kommentit osoittavat ainakin sen väitteeni todeksi, että tekstejä voidaan lukea kovin monella tavalla - myös tuota minun tekstiäni.

"Raamattua voi tulkita vain Raamatusta käsin, ei tämän ajan yhteiskunnasta käsin." Tuossa lienee ongelman ydin.
28.10.2010 12.26
olli löytty
Anteeksi
A.Virtanen po. A.Salminen
28.10.2010 22.41
Timo Louhikari
Ei keskustelulle
Yksitulkintaisuutta ei ole Suomessa ollut tapana kyseenalaistaa. Kommentoijien aseetkin näyttävät jäävän enimmäkseen tunteen tasolle. Ollaan auktoriteettiakselilla.

Ehkä se on niin, että tulkitsemiseen on lupa kaikilla, mutta tulkinsa levittämiseen eliitillä. Tutkijat, ainakaan humanistit, eivät Suomessa siihen kuulu.

Eräs oma kirjeenvaihtotoverini (toimittaja muuten) kirjoitti tänään "jotakin viisasta" siteeraten: "Suomessa on yksi taho, joka saa tuomita ja teloittaa sekä kertoa totuutena aivan mitä vaan tarvitsematta koskaan perustella ja näyttää toteen. Se on lehdistö."

Esimerkki (ei suomalainen) siitä, miten sama yksinkertainen lause voi merkitä seitsemää eri asiaa:
http://annafrenkel.com/post/104674416/i-didnt-say-she-stole-my-money

Kielenkääntäjä rämpii kaksinkertaisessa viidakossa ja käyttää melkoista valtaa.

Puhujien kannattaisi miettiä sanansa kahteen kertaan, kirjoittajien kolmeen, vaikka kirjoittaisi vain yhden lauseen. Kun poliitikko ei muotoile sanojaan oikein tai puhuu huolimattomasti, toimittajalla on vapaus tulkita häntä yksinkertaisen maailmankuvan läpi, myös tarkoituksellisen pahantahtoisesti.

Median luottamus yleisönsä epä-älyllisyyteen ei horju. Kun yksi media vahvistaa toisen ääntä, marginaalinen aihe vyöryy keskustelun/politiikan keskiöön - vaikka sillä oikeastaan on vain lehtien itsensä luomaa sensaatio- ja markkina-arvoa.

Kuka silloin kertoo edessä olevista isoista kaikkia koskevista asioista?

29.10.2010 11.17
Ulla Tiililä
Teksti ohjaa tulkintoja
"Tekstillä ei ole tulkitsijastaan ja tulkintatilanteesta riippumatonta merkitystä. Sen merkitys ei silti ole mielivaltainen, sillä erilaiset tekstin ominaispiirteet ohjaavat ja rajaavat tulkintoja."
29.10.2010 21.12
Jukka K. Korpela
Ajatusmössöä
”Ajatusmössö” ei ole kovin kaunis sana, mutta eipä nyt sopivampaakaan tule mieleen. Kun kiistetään jokin (häveliääsi julki lausumaton mutta aika selvästi sormella osoitettu) näkemys ”kirjaimellisena” tulkintana ja lisäksi ”ainoan” tulkinnan mahdollisuus, niin yleensä ojassa on oma lehmä aika vahvasti eli ikioma ”tulkinta”. Tavallisesti ikioma ”tulkinta” on itse jostakin omaksuttu ajatus, joka ”luetaan sisään” Raamatun, Koraanin, juuri luetun romaanin tai muun opuksen tekstiin.

Ajatussotkua syntyy jo siitä, että samaistetaan ”ainoa tulkinta” (tai ”yksitulkintaisuus”) ja ”kirjaimellinen tulkinta”. Kirjaimelliseksi on nykyisin tapana mätkiä jokainen tulkinta, joka ei täysin irtaudu tekstin sisällöstä tukeutumaan joihinkin modernin ajattelun hellimiin uskonkappaleisiin tai iskusanoihin, kuten tasa-arvoon ja demokratiaan.

Raamatun syntyaikojen ajattelutapojen tavoittaminen ei ole _niin_ vaikeaa kuin kirjoittaja esittää. Se vain johtaa sellaisiin ajatuksiin, joita moderni ihminen ei halua hyväksyä. Eikä ehkä olekaan syytä hyväksyä. On kuitenkin tolkutonta hurskastelua poimia Raamatun teksteistä vain muutamia hyväksyttävinä pidettyjä kohtia ja ”tulkita” nekin tavalla, joka on maailmankaikkeuden päässä siitä, mitä niillä alkujaan tarkoitettiin. No, sellaisella on toki pitkät perinteet. En ole tainnut koskaan törmätä ”raamattusitaattiin”, jolla olisi tarkoitettu edes suurin piirtein sitä, mitä siteerattu teksti alkujaan tarkoitti (sikäli kuin sitaatti oli edes muodoltaan oikea – yleensä ei ole).

Lakitekstejä lueskelleena tiedän, että jos joku väittää ”Lakitekstejä lueskellut kuitenkin tietää, että juuri mikään muu tekstilaji ei ole yhtä vaikeaselkoista”, niin hän toistelee kuulemiaan ennakkoluuloja eikä perusta käsitystään omaan lakitekstien lukemiseensa. Kaikista lakiteksteistä noin 99 % on huomattavan selvää ja yksiselitteistä kieltä, paljon yksiselitteisempää kuin arkipuhe, humanistien tavanomainen stiiknafuulia tai modernin bisneskielen sumutus. Loppu 1 %, joka on vaikeaa ja tulkinnanvaraista, on vaikeaa asiasisällön takia, ei siksi, että asia olisi lakitekstissä esitetty jotenkin erityisen vaikeasti. Luonnollisestikin sen, joka yrittää ymmärtää jonkin erityisalan lakia, pitää tuntea alan termejä, käsitteitä ja ajattelutapaa.
30.10.2010 19.27
Lasse Koskela
Lakitekstistä
Kommentti nimimerkille Jukka K. Korpela.

Lakiteksti pyrkii yksiselitteisyyteen, mutta lukuisten ja moniaalle viitaavien kytkentöjensä vuoksi se ei sitä ole.

Suurin pulma syntyy siitä, mikä on reaalimaailmassa tehdyn teon suhde lain tekstiin ja sen tarkoitteisiin.

Jouduin sangen läheltä tarkastelemaan tätä asiaa esiintyessäni kahdesti Helsingin hovioikeuden suullisessa käsittelyssä.

Referentit löytivät. Voitin.
31.10.2010 23.41
olli löytty
Jukka K. Korpelalle
Aivan totta, en ole koskaan lukemalla lukenut Suomen lakia, mutta muiden kansalaisten lailla olen törmännyt eri yhteyksissä monenlaisiin lakiteksteihin. Ymmärtääkseni lakikielestä ovat peräisin myös esimerkiksi Kelan kaavakkeissa ja ohjeistuksissa käytetty kieli, jota en ole koskaan kuullut kehuttavan erityisen ymmärrettäväksi.
1.11.2010 12.59
olli löytty
kielenhuoltoa
Kovin ymmärrettäväksi ei voi moittia myöskään tuota edellisen puheenvuoroni viimeistä virkettä. Yritän uudestaan:

Ymmärtääkseni lakikielestä ovat peräisin myös monet Kelan kaavakkeissa ja ohjeistuksissa käytetyn kielen ongelmat.
1.11.2010 21.56
Jukka K. Korpela
Lakia ja Raamattua
Keskustelu lipsahti lakitekstiin, mikä osittain johtuu siitä, että alkuperäinen kolumni käsitteli sitäkin. Lakitekstiä moititaan usein vaikeaselkoisemmaksi kuin se on, koska lain tulkinta on vaikeaa. Laki on luonteeltaan yleistä ja melko abstraktia. Tämä ei ole lakikielen vika vaan johtuu siitä, millaisiksi lait halutaan säätää, ymmärrettävistä syistä. Emme voi enää vanhojen lakien tavoin säädellä laissa erikseen sikojen päästämistä tammimetsään.

Mutta varsinaisestihan kysymys koskee Raamatun tulkitsemista. Siitäkin esitetään usein ajatuksia, jotka perustuvat muiden sanomisiin ja omiin ennakkoluuloihin. Ne, jotka ovat itse lukeneet Raamattua, ovat huomanneet, että suurin osa siitä on ihan selvää ja yksinkertaista, vaikkakin ehkä paikoin puuduttavan tylsää ja usein modernia ajattelua loukkaavaa. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin vaikeaselkoisuus tai ”kirjaimellisen” tulkinnan mahdottomuus.

Raamatussa on joitakin kohtia, joilla kukaan ei ole osannut esittää järjellistä tulkintaa. Enmmäkseen ne ovat lyhyitä, aforismin tapaisia laudahduksia, joilla on luultavasti aikanaan ollut selvä ja ymmärrettävä sisältö, mutta konteksti on ajat sitten kadonnut.

Enemmän on kohtia, joille on vaihtoehtoisia tulkintoja tai joissa on joitakin hämäriä yksityiskohtia.

Enimmäkseen kyse on kuitenkin siitä, että Raamatun sisältö on selvä ja kirkas mutta ei miellytä ihmisiä. Osittain se saattaa olla ristiriidassa Raamatun muiden kohtien kanssa, mutta tämä on eri asia kuin vaikeaselkoisuus.

”Kirjaimellisen tulkinnan” paheksuminen on enimmäkseen sitä, että halutaan jättää huomiotta suurin osa Raamatusta mutta kuitenkin jostain syystä takertua kristinuskon perinteeseen sellaisena kuin se on jostakin (yleensä muualta kuin Raamatusta) omaksuttu.

Tämä kai on paljolti vanhan yhtenäískulttuurin jäännettä. Monesta ”tulkintaongelmasta” päästäisiin, jos ihmiset vain kertoisivat, mitä ajattelevat ja tuntevat, yrittämättä väkisin sovittaa sitä ”kristinuskon sanoman” taikka ”Raamatun tulkinnan” sisään.

Monen ”raamatuntulkinta” tuntuu olevan sekä niin erikoinen että niin varma, että sitä varten ei ole tarvinnut lukea Raamattua kertaakaan. Tällä lausumalla haluan erityisesti mäiskäistä sekä konservatiiveja että modernisteja.
20.11.2010 10.09
Arska
Se Oikea tulkinta Raamatulle?
Oikea tulkinta Raamatulle löytynee varmuudella ainoastaan alkuperäisestä, muokkaamattomasta, alkuperäiskielisestä Raamattuun poimitusta tekstistä. Sekin lienee ollut jo alunalkaen monitulkintaista, näin olen antanut itselleni kertoa - koska en itse hallitse kyseistä kieltä tai kieliä (en tiedä edes kuinka monella eri kielellä alunperin kirjoitettuja tekstejä Raamattuun on "napattu", ja myönnän etten ole ihan niin kiinnostunut asiasta että ottaisin edes selvää), en voi tietää kuinka monta eri merkitystä joillakin sanoilla tai lauseilla on ollut ja on.
Kuinka moneen kertaan käännetyistä teksteistä sitten nykyaikainen suomenkielinen Raamattu koostuukaan ja ketkä kaikki sitä tässä välissä ovat tulkinneet, sitä tuskin kovin moni meistä edes ajattelee.
Melkein tekisi mieli verrata kyseisen teoksen sisältöä lasten leikkiin nimeltään "rikkinäinen puhelin".
En tahdo tällä kirjoituksellani ketään loukata, mutta toivoisin että tietynasteista kriittisyyttä löytyisi myös heistä, jotka sanatarkasti suomenkielelle käännettyyn Raamattuun haluavat uskoa.
Raamatussa on paljon hyviä asioita ja hienoja tekstejä, mutta mistä kukaan voi tietää onko ihan kaikki sieltä löytyvä teksti millään tavalla kytköksissä Jumalan tahtoon, kun emme voi tietää edes onko tekstien kirjoittajien alkuperäinen tarkoituskaan enää luettavissa Raamatusta?
21.11.2010 0.55
Jukka K. Korpela
Ennakkoluulojen valta
Nimimerkki Arska kirjoittaa lyhyesti mutta osuvasti – osoittaen, millaisten ennakkoluulojen vallassa ihmiset muodostavat käsityksiään. Ihmiset uskovat tietävänsä kaikenlaista jopa Raamatun alkutekstistä – vaikka samaan hengenvetoon myöntävät, etteivät edes tiedä, millä kielellä se on kirjoitettu.

Minäkin myönnän auliisti, että Vanhan testamentin alkuteksti on minulle enimmäkseen hepreaa, mutta Uuden testamentin niin sanottuja alkutekstejä (kriittisiin laitoksiin perustuvia rekonstruktioita) olen lueskellut sen verran, että uskallan sanoa: niihin pätee se, mitä aiemmin kirjoitin Raamatusta yleensä. Sisältö on enimmäkseen ihan selvää ja yksiselitteistä, joskin usein nykyistä ajattelua loukkaavaa, ja siellä täällä on hiukan hämäriä tai ihan pimeitä kohtia.

Tämä on ihan luonnollista. Myös Aristoteleen tai Pliniuksen teksteissä on vähän tai ihan hämäriä kohtia. Kokonaisuudessaan ne taitavat olla vähän epäselvempiä kuin Raamatun alkuteksti ihan sen takia, että niitä on tutkittu vähemmän kuin Raamattua (joskin aika paljon).

Nykyinen raamatunsuomennos perustuu ensisijaisesti alkutekstiin, toki joskus vähän omituisesti ja joko moderneja villejä tulkintoja heitellen tai sitten perinteeseen oudosti takertuen. Enimmäkseen varmaan kuitenkin paremmin alkutekstiä noudatellen kuin vanhemmat suomennokset, jotka nekin sentään enimmäkseen pohjautuivat joko alkutekstiin tai sen käännöksiin, ei käännösten käännöksiin.
21.11.2010 19.44
Sohvi Vilonen
Varmuutta ei ole
Olen joskus merkinnyt muistiin tämän pätkän:
"...edes kivenmurikkaa ei voi nähdä ilman että katsojan mieli ja olosuhteet vaikuttavat havaintoon". Ei ollut hengellisestä yhteydestä tämä teksti. Mutta voisi olla sellaisestakin.
Käsittämättömän paljon on ihmisiä, jotka tarvitsevat yhden, kaikille saman VARMUUDEN asioista. Voi aivan kuulla vakaumuksen lukkojen kolinaa. Mikä voi olla niin uhkaavaa ja pelottavaa siinä, että me emme tiedä?
Niin se on, että mikä yhtä vahvistaa, se toista ahdistaa.
Eläköön epävarmuuden ihanuus! "Ei ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee.”
18.1.2011 10.42
Jaakko Wallenius
Mitä välii?
Oma keskustelunaiheensa tietysti on miksi meidän pitäisi edes hirveästi välittää siitä mitä 3000 - 4000 vuotta sitten surjäisessä maailmankolkassa kituuttaneet pienviljelijät ja paimentolaiset ovat ajatelleet tietyistä inhimiillisen elämän alueista. Maailma on täysin erilainen, yhteiskunta on täysin erilainen ja ihmiset ovat täysin erilaisia.
Ai niin, vallan unohdin, joku noista paimentolaisista sai päähänsä väittää, että hänen ajatuksensa ovatkin peräisin Jumalalta.
18.1.2011 11.24
ej
laki on selkeä
Oikeudessa ei yleensä ole ongelmana selvittää mitä laki sanoo, vaan selvittää mitä oikeasti tapahtui, siis ketkä ovat syyllistyneet mihinkin ja minkälaisten asianhaarojen vallitessa. Kyllä Suomen laki on sen verran selkeäksi laadittu että ei sen ymmärtämisessä ole ammattilaisilla ongelmia.