Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olavi Uusivirta. Kuva: Kotuksen arkisto.

Olavi Uusivirta on helsinkiläinen muusikko, lauluntekijä ja näyttelijä. Isona Olavista tulee ravustaja.



Olavi Uusivirta

23.1.2010 13.16

Runoilijoiden työehtosopimus

Lentäminen on yhtä outoa kuin runous. ”Että on jotain teräksestä tehtyä joka lentää”, kuten runoilija Tuomas Timonen asian kiteyttää. Runoilijoilla ei kuitenkaan ole työehtosopimusta toisin kuin lentäjillä, vaikka toimenkuva on lähes identtinen.
Näin ei voi jatkua. Haastattelin työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajia ja kokosin näiden keskustelujen pohjalta ehdotuksen Runoilijoiden työehtosopimukseksi.

1§ Työaika. Työaika alkaa klo 00.00 ja päättyy klo 23.59 jokaisena viikonpäivänä. Työn vaivihkaisesta ja näkymättömästä luonteesta (ajatustyö) johtuen on työntekijän käytettävä jotain selkeää ja eksplisiittistä ruumiillista elettä (ojentunut pikkusormi tms.) indikoimaan käynnissä olevaa ajatustyötä.

2§ Lomautus. Jos työtä ei pitkän pimeän ajan, lisääntyneen barbarismin, sotatilan tai muun vastaavan syyn vuoksi voida työntekijälle järjestää, voidaan työntekijä lomauttaa määräajaksi (päivä kerrallaan –periaate).

3§ Irtisanominen. Jos aiheet loppuvat maailmasta, on työnantajalla oikeus irtisanoa työntekijä. Irtisanomisaikaa ei tässä tapauksessa ole. Jos työntekijä itse irtisanoutuu kesken luomistyön, on hänen kirjoitettava käsillä oleva runo loppuun kolmen vuoden kuluessa. Jos runo ei valmistu määräaikaan mennessä, annetaan uudet kolme vuotta aikaa. Jos runo ei tällöinkään ole vielä valmis, unohdetaan koko juttu.

4§ Oikeus kannibalismiin. Työntekijällä on oikeus ahmia muita ihmisiä silmillään ja korvillaan esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä. Sanelukoneen käyttö salaa on sallittu tietyin rajoituksin (ks. momentti 24).

5§ Pilkkusäännöt. Pilkku (,) on luvallista jättää pois seuraavankaltaisissa lauserakenteissa:

Miten se aina unohtuukin että...
Ihmiset samoin kuin -- materiaalia jota he ahmivat...
Metrossa se varsinkin unohtuu sillä metrossa kaikki...
Heillä ei ole työehtosopimuksia toisaalta oletko tavannut...
...yhtään kannibaalia jolla olisi.
Kotona he laittavat sanelukoneen korvalleen mutta magneettinauha...
...he itsekin saattavat uskoa että he ovat runoilijoita koska...
Runous on niin yksinkertainen asia että jos
...ihan toisella tavalla jos tähänkin vähän suunnattaisiin rahallista...
Vaikka nousukausi onkin päättynyt tuloerot ovat...
Jos on jotakin nokankoputusta niin naputtakoot jälkikäteen.
Ylläpito voi poistaa runoilijan jonka käytös sivustolla...
...myönsi myöhemmin että oli mahdollisesti ymmärtänyt runoilijaa väärin.

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

23.1.2010 15.14
Auran rannoilta
toisen osapuolen oikeus
Ja miten puolustautuu ihminen, joka kokee yksityisyyttään loukatun taiteen nimissä vaikkakin vain silmillä tai korvilla ahmien? Mistä hän tunnistaa, että kyseessä on suuri runoilija - pikkusormean asennosta, jonka erheellisesti tulkitsee snobismiksi? Ja miten suhtautuu runoilija ahmittavan eksplisiittiseen keskimmäisen sormen vilautukseen?

24.1.2010 15.47
Jouni Kemppi
Katson sinuun
"Ja miten puolustautuu ihminen, joka kokee yksityisyyttään loukatun taiteen nimissä vaikkakin vain silmillä tai korvilla ahmien?"

Ei mitenkään.

"Mistä hän tunnistaa, että kyseessä on suuri runoilija"

Miksie sinulle kelpaa kuin vain "suuri" runoilija?

Eikös vähän pienempi ja jokapäiväisempi kelpaisi?

"Ja miten suhtautuu runoilija ahmittavan eksplisiittiseen keskimmäisen sormen vilautukseen?"

Katson sinuun
ja katso:
olet minua varten,

sillä silmäsi vaativat
kuohua
poltat vakavana kiihkoa
poskilleni.
24.1.2010 23.47
Auran rannoilta
Anteeksi runoilija Kemppi
jos loukkasin, yritin puolustautua. En kritisoi runoilijoita - en suuria, en pieniä. Korkeintaan kritisoin suuria egoja ja suuria suita, jotka katsovat oikeudekseen ahmia ja vielä kerskua ahmiessaan. Ehkä bloggaaja puhui eri ahmimisesta kuin minä, mutta voiko yhden puolen oikeus olla toisen puolen loukkaus?
25.1.2010 10.59
Jouni Kemppi
Auran rannoilta, en ottanut tuota loukkauksena lähinnä kommenttisi huvitti minua.

Kun ihminen on kerran aloittanut tekstien tutkimisen siinä mielessä että vääntelee niitä ja etsii niistä runoja tekee hän sitä automaattisesti, tavallaan ei enää edes kykene tavanomaiseen lukutapaan.

Esim. tuosta kommentistasi otin talteen tälläisen pätkän:

Jos loukkasinkin pieniä, niin tein (sen koska) kritisoin suuria egoja.

Varmaan tuokin joskus löytää paikkansa runossa/proosassa.

"mutta voiko yhden puolen oikeus olla toisen puolen loukkaus? "

Ainahan sitä voi hakea oikeudelta tuomiota asiasta mikäli kokee kunniansa tulleen loukatuksi.

Näinhän Pääministerimme teki yhden kirjan suhteen, mutta jätti koljatin rauhaan vaikka siinä esitettiin "Vanhasen oloinen mies" aika epäilyttävässä valossa.

Ainoa tapa puolustautua siltä on olla hiljaa taiteilijoiden läsnäollessa. Tosin silloinkin voi päätyä taideteokseen, hiljainen ihminen vasta mielikuvitusta kiihottaakin.

En muista mistä tämä on peräisin, mutta tavallaan se pitää paikkansa: "Älä rakastu kirjailijoihin, he raiskaavat sinut paperille".
25.1.2010 11.53
Vesa Heikkinen
Yhdestoista ja kahdestoista käsky (laulusta pienelle pojalle)
Sano joo joo joo,
sano joo joo joo,
sano joo sano joo sano joo

Älä ei ei ei,
älä ei ei ei,
älä ei älä ei älä ei