Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olavi Uusivirta. Kuva: Kotuksen arkisto.

Olavi Uusivirta on helsinkiläinen muusikko, lauluntekijä ja näyttelijä. Isona Olavista tulee ravustaja.



Olavi Uusivirta

1.3.2011 12.08

¡No comprendo!

”Vieraskielisen puheen ymmärtäminen on vaativa taito, jota on kehitettävä systemaattisesti kielenopiskelun kaikissa vaiheissa.” Yst. terv. Opetushallitus.

Sama pätee tietysti myös luetun ymmärtämiseen: ”Jos halutaan varmistaa, että oppilas on varmasti ymmärtänyt lukemansa, häntä voi pyytää kertomaan äidinkielellä omin sanoin lukukappaleen sisällön tai tekemään muistiinpanoja, miellekartan tai vuokaavion keskeisimmästä sisällöstä.” Vuokaavion.

Tämä on fasismia. En todellakaan laita lastani tuollaiseen kouluun. Mihin tämä ymmärtämisen hegemonia oikein perustuu? Meidät ehdollistetaan ymmärtämään, vaikka tärkeämpää olisi opetella sietämään ymmärtämättömyyttä.

Kauneimmat asiat, kuten tanssi ja trumpetinsoitto, ovat ymmärryksen ulottumattomissa. Toisaalta ajatus abiturientista tekemässä vuokaaviota Miles Davisin So What -soolosta on hersyvä.

Kouluihin on saatava uusi oppiaine: ymmärtämättömyys luetun edessä. Lue: runous.

Proosan, teatterin ja elokuvan kriiseissä on kyse samasta asiasta: lukijan kriisistä. Proosaa olisi opittava lukemaan runoutena, teatteria olisi opittava katsomaan tanssina ja elokuvaa kuvataiteena. Sama pätee tekijöihin: olisi ryhdyttävä runoilijoiksi.

Ymmärtämättömyys samastetaan tyhmyyteen – sen äärelle johdattaminen on syvä loukkaus. Tämä tekee nykytaiteesta niin tappavaa. Hyvä niin.

Pienet lapset ovat ainoita, jotka todella osaavat katsoa nykytaidetta. Törmäsin MoMassa äitiin, joka selitti mustan suorakulmion äärellä kolmivuotiaalle lapselleen: ”See, there are different shades of black, you can see it when you look closer”. Lapsi katsoi äitiään sillä ilmeellä, jolla Liisa Jaakonsaari katsoo Timo Soinia. Voi sua hupsua.

Tässä vielä terveiseni Opetushallitukselle: Kieltenopetuksen sijaan voitaisiin opettaa kielilläpuhumista. Hauskaa olisi, jos ranskan luetun ymmärtäminen olisi Les Fleurs du mal. Uinnin opetuksessa ollaan kovin vaatimattomia; vetten päällä kävelyn taito olisi lajillemme tyypillisempi.


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele

1.3.2011 12.48
Ulla Tiililä
!
Kiitos! - Tämä "ymmärtämisen hegemonia" johtaa helposti myös ajattelemaan, että kielellä välitetään paketinomaisesti viestejä, joita passiviinen vastaanottaja joko ottaa vastaan tai ei ota, siis joko ymmärtää tai ei ymmärrä. Kommunikaation vuorovaikutuksellinen osuus unohtuu, jää sivuun.
1.3.2011 19.13
Non scholae sed vitae discimus
Io vorrei!
Loistava kirjoitus, Olavi! Kielilläpuhumisen opettaminen olisi niin paljon järkevämpää kuin kiel(t)en ymmärtämiseen pakottaminen. Kuten toteat, se että opetushallituksen kaltainen laitos asettaa opetuksen tavoitteeksi vieraiden kielen ymmärtämisen kehittämisen, kun koulussa voisi opettaa more useful skills, tekee laitoksesta fasistisen! Et moi, je suis sempre as depaysée in this world as ever!

Olet, Olavi, oikeassa! Miksi ylipäänsä on olemassa kouluja, jos niissä ei opeteta taidoista jalointa: ymmärtämättömyyden sietokykyä. Sehän on ainoa elämäntaito, josta suurimmalle osalle kansalaisista, esimerkiksi minulle, on hyötyä elämän varrella. Ei koulua vaan elämää varten! Miksei opetushallituksessa ymmärretä?

Miksei minulle annettu kapasiteettia tai edes kykyä toleroida sitä, etten nytkään ymmärrä lapsen ja äidin vertaamista Jaakonsaareen ja Soiniin. Lapsi tietty katsoi äitiään "voi sua hupsua" -ilmeellä siksi, että äiti teki höpsön infantiilin kielioppivirheen (olisi pitänyt sanoa "there are different shades..) mutta helas! tekeekö Soinikin kielioppivirheitä?
4.3.2011 21.04
Jukka K. Korpela
Kuka mitäkin ymmärtää
Minulle ei jäänyt alkuperäisen jutun sisällöstä käteen juuri mitään, paitsi ehkä se, että siinä lätkäistiin Hitler-kortti (”fasismia”) pöytään aika varhaisessa vaiheessa ja huudettiin apuun Opetushallitusta, jonka valta lienee nyky-Suomessa lähinnä vitsin arvoinen.

No kieltämättä silmiin pisti vierailla kielillä keikarointi: otsikko piti kirjoittaa espanjaksi osaamatta espanjaa (huudahdushan aloitetaan espanjassa ¡-merkillä), ja kirjan nimi ”Les Fleurs du mal” oli väärin lainattu. Sapienti sat.
6.3.2011 19.59
ama
hmm
Non scholae sed vitae discimus -nimimerkille: myös there are kirjoitetaan lyhennettynä there's eli mitään "höpsöä infantiiliä kielioppivirhettä" ei tapahdu..
8.3.2011 23.59
Jukka K. Korpela
Alkeellisia virheitä
Nimimerkki ”ama” väittää, että ”there are” kirjoitetaan lyhennettynä ”there’s”, ja niin usein kirjoitetaankin, mutta se on huolimatonta, vakavassa asiatekstissä suorastaan holtitonta kieltä, jota mikään englannin kielen auktoriteetti ei hyväksy; ks. esim.
http://www.wsu.edu/~brians/errors/there's.html

En ota kantaa minkään tai kenenkään lapsellisuuteen, mutta kirjoitusasu ”infantiiliä” (pro ”infantiilia”) ja virkkeen lopettaminen kahteen (ei siis yhteen eikä kolmeen) pisteeseen haiskahtaa joko oudolta huolimattomuudelta tai sitten ns. trollaukselta.

Päivän vihje: Oikolukekaa viestinne ennen lähettämistä. On aika noloa kirjoittaa suomen kielestä niin, että teksti vilisee kirjoitusvirheitä. (En nyt tarkoita tätä keskustelua vaan eräitä muita viestejä tällä foorumilla.) Esimerkiksi Firefoxiin voi asentaa suomen kielen oikoluvun (Voikko).

Muuten, tiesittehän, että ”Non scholae sed vitae discimus” on väännelmä? Alkuperäinen ajatelma on ”Non vitae sed scholae discimus” (Seneca, Epistulae morales*), ja se on huomattavasti kiinnostavampi huomio kuin vetistetyt väännelmät.

*) http://www.thelatinlibrary.com/sen/seneca.ep17-18.shtml
9.3.2011 0.34
Olavi Uusivirta
¡Kiitos!
Ystävät, toverit, teksti on nyt virheetön! Kuten huomaatte, otsikossa on kutsuvaa svengiä! Olen innoissani! Kiitos Korpela!
9.3.2011 18.40
A.R.
hmmm...
Tätä polemiikkia lukiessani juolahti mieleen että, voikohan punakynän kanssa käydä samalla tavalla kuin sen kuuluisan miekan, johon tarttumalla hukkuu punaky… siis miekkaansa.

Ellei Opetushallitus lämpene tuolle ymmärtämättömyyden sietämiselle, niin olisiko pakollinen rautalangan taivuttelu oppiaineena hyvä vaihtoehto?