Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Olavi Uusivirta. Kuva: Kotuksen arkisto.

Olavi Uusivirta on helsinkiläinen muusikko, lauluntekijä ja näyttelijä. Isona Olavista tulee ravustaja.



Olavi Uusivirta

21.5.2010 1.36

In memoriam

Tulin tuossa taannoin pohtineeksi nekrologeja. Että näinköhän aina merkittävän henkilön kuollessa toimittaja alkaa hartaasti googlettaa ja kahlata arkistoja läpi muistokirjoitusta varten. No way, kirjoitus on kuolinpäivää vaille valmis, kun letkuja vielä irrotetaan.

Kenties isoimmissa sanomalehdissä on jopa kuukausipalkkainen muistokirjoitustoimittaja. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä on se ikä, jolloin nekrologia tavalliseti aletaan luonnostella. Minkä iän jälkeen merkkihenkilön ei enää odoteta tekevän uusia maininnan arvoisia merkkitekoja? 60 vuotta? Kenties jo 55?

Loistava aihe olisi eläkeikää lähestyvä politiikan jättiläinen, joka saatuaan kuulla valtakunnan ykköslehden toimituksen tietokannassa valmiina lepäävästä muistokirjoituksestaan alkaisi pakonomaisesti pyrkiä vaikuttamaan kirjoituksen viimeiseen neljännekseen.

Hän loikkaisi puoluekentän toiselle äärilaidalle keikauttaen samalla päälaelleen kantansa ydinvoimasta, maahanmuutosta ja yleisestä asevelvollisuudesta, jotka siihen asti olivat olleet hänen poliittisen agendansa keskiössä. Tämä muistokirjoittajankin olisi pakko noteerata! Hän eroaisi kirjailijapuolisostaan ja alkaisi vanhoja diplomaattisuhteitaan hyödyntäen vikitellä Norjan kuningasperheen iltatähteä. Seurustelukin riittäisi, mutta jos avioliitto onnistuisi, muuttuisi jo otsikkokin!

Elokuvaversioon päähenkilölle lisättäisiin jokin nopeasti etenevä sairaus, jolloin aikaa suunnitelman toteuttamiselle olisi entistäkin vähemmän. Kaurismäkeläisittäin loppu voisi mennä niin, että sankarimme kuolisi Norjan prinssinä, mutta stressantunut ja ylityöllistetty nekrotoimittaja epähuomiossa ja vanhasta tottumuksesta ottaisi ja printtaisi lehteen ykkösversion.

Loppuun hän lisäisi vielä raskaan sarjan poliitikoille tyypillisesti lisättävän juhlavan päätöksen: “Työtoverina ----- oli vertaansa vailla. Hän odotti muiden tekevän paljon, mutta teki itse vielä enemmän. ----- piti työstään äärettömän paljon, ja hänestä kumpuava tekemisen ilo veti myös hänen työtoverinsa mukanaan hautaan.”


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

21.5.2010 8.03
JV
Mahtava teksti!

Tuota ideaa täytyy kyllä vielä kokeilla sitten, kun tulee vanhaksi ja maineikkaaksi.
25.5.2010 13.58
N
Sydämellä, -----
Arvaanko oikein? Olet jo luonnostellut valmiiksi omaa muistokirjoitustasi. Hiljaisina, yksinäisinä yön tunteina olet antanut sanojen virrata paperille, kuin merkiksi siitä, että vielä suonissa kulkee elämä. Jollain tavalla merkitykset rakentuvat ja tarkentuvat vasta kirjoitettuna. Ymmärrän. Ote on tiukin silloin, kun kynää puristaa aivojen sijasta sydän.
26.7.2010 0.49
pönöjen sarssiromahdus
Säästeletkö sanoja?
"Minkä iän jälkeen merkkihenkilön ei enä"

Vai pitäisikö tuon tuosta jatkua?
29.7.2010 14.23
MU
Tekninen vika
Blogissa on ollut tekninen vika, joka oli pudottanut pitkään kokonaisena olleesta tekstistä koko loppuosan pois. Nyt loppu on taas lisätty. Toivottavasti tämä ja muutkin tekstit alkavat pysyä kuosissaan.