Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Minna Suni. Kuva: Kotuksen arkisto.

Minna Suni
selvittelee Jyväskylässä työkseen maahanmuuttoon liittyviä kielikysymyksiä. Osa näkökulmista ja hajahavainnoista päätyy tänne kierrätykseen.

Minna Suni

27.7.2009 22.59

Näkymätön kieli

Miksi kieltä ei näe, vaikka sitä kuulee?

Tulin viettäneeksi kesästä kelpo osan Ruotsissa. Yritin nähdä suomea, mutta huonopa oli näkyvyys, perin huono. Jonkinlaisena poikkeuksena vain Tornionjokilaakso. Tukholmassa suomen kielen näkyvyys loppui satamaterminaalin ovella kuten ennenkin. Tuleekohan tähän menoon muutos ensi vuonna, kun suomen kielen asema Tukholmassakin virallisesti vahvistuu? (http://www.swedenabroad.com/News____8787.aspx?slaveid=84932).

Kunkin kielen hyväksyntä ja arvostus ilmenee aivan konkreettisena näkyvyytenä: kielet saavat tilaa statuksensa mukaan. Itse havahduin tähän Tope Omoniyi -nimisen tieteentekijän esitelmöidessä viime syksynä Jyväskylässä. Silmieni eteen vyöryi Lontoon liepeillä olevan lähiön monikielinen tekstimaailma kortteli korttelilta, metri metriltä. Siinä missä meillä kauhistellaan englannin vyöryä, jää englanti ”omalla maallaan” paikoin melkeinpä piiloon. Tajusin, että kotikulmillani Jyväskylässä on visuaalisesti varsin yksikielistä, vaikka tässäkin kaupungissa puhutaan jo kymmeniä kieliä.

Jyväskylän katukuvassa näkyy toki suomen ohella paljon englantia. Sitähän arvostetaan. Myös mukakieliset nimet kuten Destia ja Itella ovat arjessa läsnä - ne ovat siis olevinaan jotakin yleväksi tunnistettavaa kieltä, kuten latinaa, mutta eivät sitä silti ole. Pelkkää feikkiä.

Ruotsia täällä sisämaassa näkee lähinnä paikoissa, joihin sitä on määrätty laittamaan. Ruotsi viettää siis pienellä präntättyä hiljaiseloa tuotepakkauksissa ja makoilee valtionhallinnon esitetelineissä siellä ihan alhaalla takana. Muutamat automaatit toimivat toisella kansalliskielellä, jos hoksaa painaa naapurimaan (!) lippua. Kioskin lehtihyllystä löytyy sööttejä svenssonien sisustuslehtiä, ja Hemtex kaupittelee pokkana joitakin ruotsiksi nimettyjä trendituotteita. Kirjastoista ruotsia toki löytää varmimmin, jos sitä löytää tahtoo.

Venäjänkielisiä asiakkaita Jyväskylässä opastetaan paikoin kassojen ja palvelutiskien luona pienin täsmälappusin. Ainakin etnisten ravintoloiden liepeillä odottaisi näkevänsä myös kiinaa, turkkia, kreikkaa, arabiaa tai kurdia, mutta vähää se vielä on. Vessojen seinissäkään ei näe muuta kuin suomea ja pelkistettyä englantia. Kieli-ilmapiiri taitaa täällä olla yhtä ahdas kuin kopitkin.

Kotiovissa kaikkien sukunimet ovat yleensä meikäläisellä kirjoitusjärjestelmällä. Ani harvoin näkee rinnalla asukkaan oman kielen mukaista kirjoitusasua. Tokko itse tyytyisin tähän, jos asuisin vaikkapa Venäjällä, Kiinassa tai Jemenissä. Kyllä oma nimi on identiteettijuttu kirjoitusjärjestelmää myöten.

Ei tosiaan ole ihan samantekevää, mitä ovessa tai ovipielessä lukee ja miten. Kun muutama vuosi sitten muutin perheeni kanssa Unkariin, oli iäkäs vuokraemäntä kaiverruttanut ovipieleen komean messinkikyltin, jossa luki Suni M. Hän kauhistui, kun revohkamme saavuttua selvisi, että kylttiin olikin tullut naisen nimi eikä miehen. Täti oli jo menossa ruuvaamaan kylttiä irti, mutta lopulta hän tyyntyi, kun miehen nimi lisättiin isoin kirjaimin räikeään teippiin kyltin alle. Pääasia oli, että miehen nimi näkyi. Että arvostetumpi näkyi.

Nykyisellä kotiovellamme lukee vain Friedland. Arvostetun kansainvälisen ovikellovalmistajan kaunis nimi. On turvallista ja mukavaa, että naapureiden ovissa lukee ihan samoin.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja