Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Minna Suni. Kuva: Kotuksen arkisto.

Minna Suni
selvittelee Jyväskylässä työkseen maahanmuuttoon liittyviä kielikysymyksiä. Osa näkökulmista ja hajahavainnoista päätyy tänne kierrätykseen.

Minna Suni

28.3.2010 23.20

Ei oo helppoo

Vaikee sanoo mitä suomee pitäs ekana oppii.

Mulla on ihan uus jännä kirja (kato ite, siä on näyte kans). Se on aateltu semmosille lapsille, joitten vanhemmat ei oo aina asunu Suomes ja joitten pitää ny opetella suomee ja ottaa selvää et millanen maa tää on ja miten täälä eletää. Se on tarkotettu aikusten luettavaks nii et sylis oleva lapsi kattelee kuvia ja sit samalla sille tai sen kans näytetää ja oikeestaan näytelläänki niitä juttuja ku luetaa.

Mä näytin sitä kirjaa mun kahelle lukutaitoselle lapselle ja ne heti sano et toi on vähä outoo. Se kirja on koitettu kirjottaa puhekielellä ja semmoseen ei oo tottunu. Kumminki se oli niistäki tosi jännää selailla sitä ja katella miltä oma kieli näyttää tommosena. Sit ku ne vähä aikaa sitä katteli ni ne rupes pää kenos miettiin et miks jotkut jutut rupee tökkiin. Niitten mielestä ei pitäs olla koko deetä näkyvis ja pitäs ottaa sanojen lopusta hirveesti pois änniä ja kaikkee muutaki. Sit niitä rupes ihmetyttään et miks on et ”kiipee” ja  ”haluu” mut kumminki jotain semmosia ku ”mehua” ja ”pukea”.

Aika äkkiä ne tuntu hokaavan, ettei se oo nii helppoo päättää miten puhekieltä kirjottas jos sitä kirjottas, ku kaikki kummiski käyttää vähä erimoista suomee puhees.

Mä oon ainaski noin opetukses yrittäny aatella tän enempi silleen, et puhe puheena ja kirjotus kirjotuksena, mut entäs tämmöset puheeks tarkotetut kirjat sitte? Aika rohkee veto tehä tollanen ja hyvä et sitä hommaa vähä selitetäänki siinä alus ettei tuu semmosta kuvaa et tää ei osaa ees kirjottaa oikeeta suomee tai silleen.

Mut on tää oikeesti hirveen vaikeeta päättää mimmosta ois yleispuhekieli tai joku peruspuhe kirjotettuna. Vaikee tehä valintoja ja mitä mä noille välimerkeille teen… ja just tähänki olis tehny mieli pistää ”välimerkeillekki” mut ku noi assimilaatiot ja kaikellaiset sanarrajallettulevat on nii hankalia merkitä. Kauheeta kompromissien tekoo. Mä tiän et täs munki jutus on ollu monen mielestä monemmoisia kämmiä ja se oli oikeestaan mun tarkotuski.

Mut miettikääs ite pointtia eli et mitä suomee jonku pikkusen tai eskari-ikäsen pitäs oppii niinku ekana suomena jos suomi ei oo sille valmiiks tuttua tai tuttuu. Onks järkee kaupata normisuomi ekana tai onks järkee antaa semmonen malli et kirjas on sitä samaa suomee ku sillon ku jutellaa? Entäs jos ne joutuuki oppiin ainaski kaks erimoista suomee yhtä aikaa ja viä pystyy siihen suht ookoo?

* * *

Musta toi kirja tarjoo oikeesti tärkeetä näkökulmaa moneenki juttuun ja sitä voi kokeilla kielitietosuusreeniks ihan kelle vaa. Mä ny alotin ittestäni ja aika nuorista lukutaitosista, vaikkei sitä ollu meille tarkotettukaa. Mut meillekki teki terää.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa

29.3.2010 10.30
Helöy
Sama juttu kaikissa kielissä
Hyvä juttu ja monimutkainen ilmiö! Keski-ikäinen suomalaistäti huomaa omassa englannissaan ongelman, jossa on tätä samaa, tosin kyse on kirjoitetun kielen sisäisestä vaihtelusta. Sähköpostissa tai facebookissa käytetään aivan omanlaistaan kieltä, jota oma kielitaito ei kata. Käytetään arkista kieltä, slangia, sanontoja ja sutkauksia, jotka eivät ole itselle tuttuja. Ja sama pätee ruotsiin. Sekin muuttuu verkon eri teksteissä vaikeaksi. Voi kun näitä joku opettaisi!
29.3.2010 17.02
Jaahas
Hmmm, sanos tää
Äkkiseltään tuntuis, ettei suomen puhekieli ole erityinen ongelma lapsille: eikös sitä opita ympäristöstä aika näppärästi ihan luonnonmenetelmällä? Suomalaiset tavat ja elämänpiiri luultavasti kaipaavat enemmän avaamista. Vai onko jollakulla sellainen kokemus, että lapsella olisi ollut vaikeuksia nimenomaan puhekielen kanssa? Lasten kielenoppiminen on niin kovin toisenlaista kuin aikuisilla. Kun kirja näyttää olevan suunnattu lukutaidottomille lapsille, se tuskin heidän kannaltaan toimii erityisenä kontrastiivisena harjoituksena, kun eivät joka tapauksessa pysty vertaamaan sitä kirjakieleen.

Kivan näköiseltä kirja näyttää! Kuvitus hauska ja varmaan tekstitkin sinällään. Mahtaako lapselle tuossa oppimisen vaiheessa rekisterillä olla niin isoa väliä?