Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Minna Suni. Kuva: Kotuksen arkisto.

Minna Suni
selvittelee Jyväskylässä työkseen maahanmuuttoon liittyviä kielikysymyksiä. Osa näkökulmista ja hajahavainnoista päätyy tänne kierrätykseen.

Minna Suni

29.6.2011 18.46

Aika aikaa kutakin

...ja lopussa kiitos seisoo.

Aika on tärkeää. Työaika on tärkeää. Loma-aika on tärkeää. Ja järkevä ajankäyttö se vasta tärkeää onkin.

Kielessä ja sen tutkimuksessakin ajalla on väliä: aika muuttaa kieltä ja kielenkäyttöä, ja monenlaiset syklit jylläävät kuluttaen pois kieliä, sanoja ja suffikseja tai luoden vallan uusia. Aika kuluu ja kuluttaa, mutta se myös suoltaa uutta ja uudistaa. Kielellinen toiminta muuttuu jatkuvasti sekä yksilön että yhteisön tasolla. Käytän suomea toisin kuin lapsena ja lapseni.

Juhannuksen alla Oslossa pidetyssä isossa kaksi- ja monikielisyyden tutkijoiden konferenssissa havahduin siihen, miten monelta kantilta aika nousi sielläkin esiin. Asialla olivat mm. pääluennoitsijat Annick de Houwer, Sari Pietikäinen ja Kees de Bot.

Kielen menetys on yksilö- ja yhteisötasolla usein uskomattoman nopea prosessi, jota sivulliset eivät hahmota – eivätkä aina asianosaiset itsekään. Kaksikielisen perheen lapsi voi menettää toisen kielensä hallinnan muutamassa kuukaudessa, jos tuon kielen kellolla mitattava käyttöaika syystä tai toisesta kutistuu. Erityisen herkästi kielensä menettää maahanmuuttajalapsi, joka valtakielen puristuksessa ei saa tarpeeksi tilaisuuksia käyttää omaa äidinkieltään.

Toisaalta myös kielen elvytys voi hyvin onnistuessaan käydä ihmeen ripeästi. Maailmallakin seurataan tiiviisti, miten Suomessa meneillään oleva inarinsaamen ja muiden uhanalaisten kielten elvytys sujuu. Kielipesässä tapahtuu paljon edistystä jo yhdessä lapsuudessa - ja lapsuushan on vain yksi hujaus. Kielipesässä ei ole sentään webbikameraa kuten kotkilla ja pöllöillä pesissään, mutta tutkimusten kautta kehitystä voi seurata melkein kuin livenä.

Kronotooppi on vähän hassu sana, joka suomeksi kääntyy mm. aikapaikkaisuudeksi. Venäläinen filosofi Bahtin pyöritteli kronotooppeja kirjallisuudentutkimuksen saralla, mutta nykyään niitä pohditaan myös kielenoppimisen puolella. Pointtina on, että opimme kieltä tiiviisti ajassa ja paikassa, emme vain päämme sisällä. Olipa esillä jo sellainenkin hanke, jossa aamu- ja iltavirkkuuden vaikutus kielenoppimiseen on vähintäänkin sivujuonteena. Aamuvirkut oppivat uutta sanastoa toisella tapaa kuin iltavirkut, hmm.

Myös eri kielten opetussuunnitelmat kehittyvät sykleissä ja ovat aikapaikkaisia. Ajan henki heijastuu siihen, mitä niihin kirjautuu. Ruotsissa oli tarkasteltu maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen yli 30-vuotista historiaa tältä kannalta. Nyt maan valtakieltä opitaan ja opetetaan talouselämän ehdoilla, kun aiemmin keskeistä oli yksilön selviytyminen, pärjääminen ja voimaantuminen. Suomessa tällaiseen kielikoulutuksen analyysiin ei ole vielä herätty, mutta ehtiihän sitä.

Kieliin kannattaa joka tapauksessa satsata, oli aikaa olevinaan tai ei. Varhainen lintu löytää madon, mutta myöhään liikkeelle lähtevä pöllökin voi silti napata kelpo saaliin, kun vain ryhtyy toimeen.

* * *

Aika aikaa kutakin. Hyppään tällä kohtaa sivuun Kotus-blogista tehdäkseni tilaa toisille kirjoittajille. Kiitos tästä ajatusten jakamisen mahdollisuudesta ja niin kiittävistä kuin haastavistakin palautteista, joita blogin kautta ja sen ohi olen näiden parin vuoden aikana saanut!

Ja mukavaa kesää, totta kai!


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja