Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Laura Niemi Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Laura Niemi
 on toiminut kielenhuoltajana ja kouluttajana Kotuksessa. Hän on kiinnostunut paitsi kielenhuollosta myös puhutusta kielestä ja vuorovaikutuksesta. Iltaisin hän mieluiten neuloo.


rss

27.1.2014 15.44

Missä ässä?

Laura Niemi

Voiko helsinkiläistä ässää korjata?

MTV3.fi uutisoi viime viikolla siitä, että logonomi Marsa Bäck on huolissaan ässävian yleistymisestä suomalaisten puheessa. Bäckin mielestä oikeaoppisen ässän katoaminen johtuu siitä, että helsinkiläinen ”lespaava” eli suhahtava s on levinnyt pääkaupunkiseudulta laajemmalle Suomeen naispopparien suosion kautta.

Kielentutkija Johanna Vaattovaara on tutkinut helsinkiläistä s:ää. Hän kirjoittaa Kielikellon (2/2013) jutussaan näin: ”– – tutkimukset todentavat, että ’helsinkiläinen s’ on arjen myytti – ideologinen konstruktio, joka ihmisille voi olla tosi ilman, että piirteelle olisi selkeää vastinetta akustisessa, objektiivisessa todellisuudessa.” Ässä on myyttinen piirre, jonka avulla luonnehditaan Helsingin puhekieltä sekä usein myös ilmaistaan negatiivisia asenteita sitä kohtaan.

Helsinkiläisiksi ässiksi on kuvattu foneettisesti hyvin monenlaisia ässiä. Vaattovaara kirjoittaa, että tutkimuksessa ”lopulta minkä hyvänsä kuuloisia ässiä kommentoitiin ’helsinkiläisiksi’, jos ääninäyte muuten tulkittiin helsinkiläisen tuottamaksi esimerkiksi takaisen ääntämyksen tai muiden piirteiden nojalla”. Pystyvätköhän puheterapeutitkaan erittelemään, millaisesta ässästä tarkalleen ottaen on kyse?

Vaattovaara kommentoi myös MTV3:n uutista Twitterissä ja otti kantaa, että kielen alueelliset ja sosiaaliset piirteet pitäisi voida erottaa varsinaisista artikulaatiovirheistä. Jäin pohtimaan, onko puheterapialla edes oikeutta puuttua puheen sosiaalisiin piirteisiin. Niiden korjaaminen kuulostaa mielestäni järjenvastaiselta ja on kärjistettynä verrattavissa siihen, että aluemurteellista puhetapaa yritettäisiin parantaa yleiskieliseksi.

Jos vaikkapa yleisgeminaatiota ei voi pitää oireena tai vikana, ei voi minkäänlaista ässääkään silloin kun puhuja rakentaa sen käytöllä tietynlaista sosiaalista tyyliä, korostaa kuulumistaan johonkin ryhmään tai ilmaisee olevansa kotoisin joltain alueelta.

Huomasin muuten tässä yksi päivä puhelinneuvonnassa päivystäessäni, että ässäni on alkanut viime aikoina suhahdella jostain syystä tavallista voimakkaammin. En kuitenkaan ajatellut antaa sen haitata. Jos joku haluaa yhdistää suhahtelun helsinkiläisyyteeni, yhdistäköön pois – olen joka tapauksessa ylpeä stadilaisuudestani.

MTV3.fi:n uutinen ”Minne katosi suomalainen s?”
Johanna Vaattovaaran artikkeli ”Helsinkiläisen ässän mysteeri” (Kielikello 2/2013)


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele

27.1.2014 17.55
Johanna V.
Stadiässä on kuin "lottovoitto syntyä Suomeen"
Ässäkeskusteluja on mielenkiintoista seurata. Julkiset keskustelut antavat aineksia ja rikastavat myös jatkotutkimuksia.

Tutkimme parhaillaan dosentti Mia Halosen ja historioitsija Samu Nyströmin kanssa niitä olosuhteita, joissa ässän äätämystä on alun perin alettu paheksua - siihen aikaan, kun suomen normeja 1800-luvulla luotiin.

Ruotsalaisperäisyyksiä (jollaiseksi turhan etinen ässäkin tulkittiin) karsastettiin erityisesti - ässä ei ollut tässä mielessä suinkaan ainoa huomion kohde, mutta kylläkin kohde, johon kielenoppaat sittemmin jyrkästi tarttuivat.

Mielenkiintoista on, että jo sata vuotta sitten muualla Suomessa paheksuttiin helsinkiläisten huonoa kielikorvaa ja omanlaisiaan normeja.

Stadiässän tarina palautuu noihin paheksuntoihin moninaisin tavoin. Stadiässä, jollaista ei varsinaisesti siis olekaan (ässiä, joita voisi maantieteellisesti ottaen kuulla vain Stadissa).

Käsitteen myyttistä luonnetta on monen vaikea ymmärtää - miten jokin, mikä on, voi samalla olla olematta?

Vertailukohdaksi sopinee lausahdus "on lottovoitto syntyä Suomeen." Sekin on ajatusmaailmaamme pitkään juurtunut, ajan saatossa kehittynyt käsitys, jonka faktapohja on jo sumentunut. Vaikka väittämässä on myös perää, sitä voidaan faktana myös kyseenalaistaa. Joillekin se on vähemmän tosi kuin toisille, mutta kiistää ei parane.
28.1.2014 23.43
Puheterapeutti R
Todellisuudessa puheterapeuteilla ei ole aikaa, ja tuskin kiinnostustakaan, ruveta ässiä viilailemaan.
Terapiaa tarvitsevia vaikeista kieli- ja kommunikaatiohäiriöstä kärsiviä on enemmän kuin ehditään hoitaa.
Yksittäisten äännevirheiden korjaaminen jää erityisopettajille ja puhetaidon kehittämisen ammattilaisille eli logonomeille.
29.1.2014 9.40
Jani Koskiin
Hyvä Puheterapeutti R! Mittee tarkottaa "iänjvirhe"? Miusta kuulostaa meleko asentteeliselen ja harhaselennii käsitteelen. Jospa lakattassiin huastamasta virheistä ja alettas sen sijjaan käyttee tässä yhteyvessä käsitettä "kielen luonolinen varijaatijo".
29.1.2014 13.42
Puheterapeutti
Uutisointi pielessä
Vaattovaara on ihan oikeassa siinä, että kielen alueelliset ja sosiaaliset virheet pitäisi voida erottaa varsinaisista artikulaatiovirheitä. Puheterapeutit eivät ole kiinnostuneita korjaamaan murrepiirteitä, mikäli ne eivät puhujaa itseänsä häiritse.

Artikulaatiovirheitä on monenlaisia. Esimerkiksi lapsilla on kohtalaisen yleistä, että äänne korvautuu tietyssä ikävaiheessa toisella äänteellä (esim. s-kirjaimesta tulee t - "kissa" -sana muuttuu puheessa muotoon "kitta"). Tällöin lienee ihan päivänselvää kaikille, että artikulaatiovirhe on korjattava (toki puheterapeutin on syytä arvioida, onko artikulaatiovirhe normaali, ikään kuuluva kehityspiirre vai poikkeava).

Äänteen tuottotapa voi olla myös normaalista huomattavan poikkeava (esim. s ääntyy hampaiden välissä, tulee ulos suusta). Tällöin äännevirhe on myös yleensä tarpeellista korjata, mutta harjoittelu vaatii aina puhujan oman motivaation. Puheterapeutit eivät lähde pakolla korjaamaan artikulaatiovirheitä!

On myös tärkeää tiedostaa, että artikulaatiovirheiden taustalla voi olla myös laajempia kielen ja puheen kehityksen ongelmia. Ikä, äännevirheiden määrä, riskitekijät, yms. tekijät on huomioitava, kun arvioidaan artikulaatiovirheen/-virheiden merkitystä.

Uutisointi on pahasti pielessä tässä s-asiassa. Puheterapeutit eli logopedit, koulujen puheopetusta toteuttavat erityisopettajat ja logonomit eli puhetaidon opettajat on sekoitettu keskenään. Puheterapeutit ovat yliopistoista logopedian koulutusohjelmista valmistuneita (FM) ja työskentelevät pääasiassa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Puheterapeuttien työpanos menee suurimmaksi osaksi laajempien kielellisten vaikeuksien (esim. kielellinen erityisvaikeus, aivoverenkiertohäiriöiden seurauksena syntynyt afasia, kehitysvammaisuuteen liittyvät kielen ja puheen ongelmat, CP-vammaisuuteen liittyvä dysartria, kuulovammaisuuteen liittyvät kielen oppimisen vaikeudet, etenevien lasten- ja aikuisneurologisten sairauksien aiheuttamat kielen ja puheen ongelmat), äänihäiriöiden sekä syömis- ja nielemisvaikeuksien hoitamiseen. Yksittäisten äännevirheiden kuntoutukseen ei pystytä paneutumaan kuin korkeintaan yksittäisten ohjauskäyntien avulla, mikäli taustalla ei ole laajempia kielen ja puheen ongelmia.

Summa summarum - "hesalaiset" saavat puheterapeuttien puolesta pitää ässänsä ja muutkin murteita puhuvat omat puheensa erityispiirteet! Murteet ovat rikkaus!
29.1.2014 13.51
Professori
Puurot ja vellit sekaisin
Tässä s-keskustelussa on mennyt puurot ja vellit sekaisin. On täysin eri asia puhua puheen sosiolingvistisestä käytöstä ja äännevirheiden korjaamisesta puheterapiassa. Ensinnäkään puheterapiassa ei puututa ihmisten murretaustaan. Siellä ei myöskään lähdetä puuttumaan ihmisten identiteettiin. Artikulaatioterapiaa saavat ne lapset, joiden puhehäiriö haittaa heidän mahdollisuuksiaan ilmaista itseään. Terapian perusteena käytetään lapsen omaa näkemystä terapian tarpeesta. Hänen täytyy olla myös itse motivoitunut tekemään asialle jotain. Siellä ei todellakaan lähdetä hoitamaan mitään ns. etisiä tai hieman oudosti suhahtavia s:ä. Jos kuitenkin lapsella on esim. interdentaalinen s eli kieli työntyy etuhampaiden väliin, on selvää, että tämänkaltaisen s voi herättää muissa huomiota ja lapsi voi joutua kiusauksen kohteeksi. Tällaisissa tapauksissa s:n artikulointiin voidaan puuttua (ja silloinkin vain jos lapsi on itse motivoitunut). Koska puheterapiaresursseja on vähän ja olemassa olevat resurssit menevät vaikeiden puheen ja kielen kehityksen viiveiden ja häiriöiden hoitamiseen, puheterapeutti pystyy enää äärimmäisen harvoin antamaan ns. artikulaatioterapiaa.
29.1.2014 15.01
Erkki (eka)
Murteet ja puheviat
Erkki Lahdes kertoi aikoinaan, että Rauman normaalikoululle oli haluttu perustaa puheopettajan virka, koska puolet oppilaista oli todettu puhehäiriöisiksi. Hanke oli kuitenkin tyssännyt, kun joku oli hoksannut, että nämä oppilaat puhuivat vain omaa murrettaan.
29.1.2014 20.51
Niin ikään puheterapeutti
Stadiässän ääntymäpaikasta
Blogin kirjoittajaa kysyy: "Pystyvätköhän puheterapeutitkaan erittelemään, millaisesta ässästä tarkalleen ottaen on kyse?"

Kyllä pystymme.

Ns. "norminmukainen" s ääntyy siten, että kieli koskettaa kevyesti ylähammasvallia (eli suurinpiirtein sitä samaa kohtaa, jossa ääntyvät myös r, t, n, l) ja ilmavirta kulkee kielen keskeltä ylähampaita kohden. "Stadiässä" (jota kyllä kuulee myös muuallakin kuin Stadissa) ääntyy siten, että kieli pysyy s:n aikana suun alaosassa, alahammasvallilla. Tällöin ilmavirta suuntautuu ennemminkin hampaiden väliin kuin ylähampaita kohden.

Mutta kuten muutkin puheterapeutit tässä keskustelussa ovat todenneet, nämä yksittäiset ässien "kauneusvirheet" eivät kuulu puheterapeuttisen kuntoutuksen kenttään.
3.2.2014 10.36
Laura Kataja
Ässäpäitä
Yleensähän r:n ja s:n ääntämystä kai pyritään korjaamaan, jos äänty niin hassusti, että siitä seuraa sosiaalinen ongelma.

Mutta tulipa mieleen toinen asia: suomessa on käytännössä vain yksi ässä, vaikka tietyssä sanoissa esiintykin suhu-s (šakki, šampoo), ja vierassanoissa muitakin. Jollin ymmärtämistä ai haittaa vaikka suhisisi miten, kunhan jotenkin suhisee.

Mutta entäpä jos ässävika tuottaa ongelmia vieraassa kielessä (tai ässäongelmia on henkilöllä jonka äidinkieli on jokin missä niitä ässiä on enemmän, kuten venäjä, ranska, arabia, pohjoissaame, jossa ne pitäisi onnistua olemaan sotkematta.