Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Laura Niemi Kuva: Otso Kaijaluoto (Kuvain)

Laura Niemi
 on toiminut kielenhuoltajana ja kouluttajana Kotuksessa. Hän on kiinnostunut paitsi kielenhuollosta myös puhutusta kielestä ja vuorovaikutuksesta. Iltaisin hän mieluiten neuloo.


rss

20.3.2014 9.47

Anna lapsellesi Starbucks-kelpoinen nimi!

Laura Niemi

Nimenannossa suositaan kansainvälisyyttä.

Bongasin Twitteristä päivityksen, jonka kirjoittaja kehotti vanhempia antamaan lapsilleen ”kelvot Starbucks-nimet”. Päivityksen ohessa oli kuva Starbucksin pahvimukista, jossa nimi Sari oli vääntynyt baristan käsittelyssä Sorryksi.

Päivityksen kirjoittaja ei varmaan puhunut pelkästään sen puolesta, että nykynimet olisivat sellaisia, jotka yhden kahvilaketjun baristat kuulisivat ja osaisivat kirjoittaa oikein. Pikemminkin päivitys heijastaa laajemmin sitä, että kansainvälisyys on nykyään aiempaa tärkeämpi nimenantokriteeri.  

Minna Saarelma-Paukkala (2012) on todennut, että 2000-luvulla yksilöllisyys ja muista erottuminen on korostunut nimenannossa. Samaan aikaan nimien toivotaan olevan kuitenkin usein myös sellaisia, jotka on helppo lausua vierailla kielillä. 

Maija Sartjärvi (2013) kirjoittaa ilmiöstä näin: ”1900-luvun puolivälissä annettiin mielellään nimiä, jotka sitoivat kantajansa nimenomaan Suomeen ja suomen kieleen, kun taas viime vuosikymmeninä on suosittu nimiä, jotka ymmärretään ja lausutaan oikein myös Suomen ulkopuolella.” Kenties nykyajan vanhemmat haluavat, etteivät heidän lapsensa joudu hankaluuksiin ulkomailla nimensä kanssa.

Ulkomaisissa Starbuckseissa asiointia varten voi halutessaan keksiä ihan oman nimenkin. Itselleen voi luoda jopa aivan omanlaisensa Starbucks-identiteetin ja nimetä itsensä Britneyksi tai – jos pokka pitää – vaikkapa Batmaniksi.

Minna Saarelma-Paukkala 2012: Nimenannon yksilöllistyminen ja nimipäiväperinne (Helsingin yliopiston nimipäiväalmanakka 2013) 
Maija Sartjärvi 2013: Kahden etunimityypin yleistyminen ja suosionvaihtelu (Virittäjä 1/2013)


Palaa otsikoihin | 16 puheenvuoroa

20.3.2014 10.26
Kyllästynyt
Ja jälleen kerran "väärinymmärretty kansainvälisyys" = pakkoenglantia vai huolehtivatko vanhemmat siitä miten nimi lausutaan (ja mitä se mahdollisesti tarkoittaa) esim. ranskaksi tai espanjaksi?
20.3.2014 11.01
Laura Niemi
Kyllä ainakin minun vanhempani ovat kertoneet, että he ottivat minulle nimeä antaessaan huomioon sen, että nimi on helppo lausua paitsi englanniksi myös esimerkiksi ranskaksi, saksaksi tai ruotsiksi.

Mutta on kyllä totta, että käytännössä monille vanhemmille kansainvälisyys liittyy lähinnä englantiin.
20.3.2014 22.31
Hanna
kansainvälinen
Minun nimessäni on huomioitu se, että se osataan sanoa myös ulkomailla.

Oma poikani kirjoitti jo 7-vuotiaana huvikseen nimensä englantilaisittain "Tommy" - eihän se paljon eroa Tomista. Kyllä lapset ihan itsekin siis osaavat nämä kansainvälisyyskuviot.
20.3.2014 22.41
Valpurga
Laura Niemelle
Mutta pidätkö siitä, miten sinun nimesi ääntyy englanniksi?
20.3.2014 22.55
Sanna
Frappuccino, please!
Anekdoottina tuli mieleen vähän pointin vierestä: Olin yliopistoaikoina vaihdossa Arizonassa. Kävin campuksen Starbucksilla, ja barista kysyi, olenko Suomesta. Hän tunnisti mukin kylkeen kirjoittamansa Sanna-nimeni suomalaiseksi koska oli lukioikäisenä ollut vaihdossa täällä. Hän puhui todella sujuvaa suomea ja oli innoissaan kun pääsi taas käyttämään kieltä. Meistä tuli hyvät kaverit, varsinaisia kosmopoliitteja kun olimme molemmat...
21.3.2014 9.28
Laura Niemi
Valburgalle
Ei siinä englanninkielisessä ääntämyksessä ole mielestäni mitään vikaa. Etäisesti se muistuttaa tuttua ja kotoista Looraa, joksi savolaiset serkkuni kutsuivat minua lapsena.
21.3.2014 10.18
Kiia ja Anniina
Eiköhän se ole ihan vanhemmista kiinni millaisen nimen haluaa lapselleen antaa. Tänä päivänä vanhat suomalaiset nimet ovat nousseet taas uudelleen muotiin. Esimerkiksi nimet Saimi ja Olavi ovat saaneet taas monta uutta kantajaa ja nimet ovat luultavimmin peräisin parin sukupolven takaa. Myös uusia nimiä keksitään koko ajan. Nämä kaksi nimityyppiä ovat kuitenkin vielä paljon yleisempiä kuin kansainväliset "starbucks-nimet".

21.3.2014 10.40
Mirja
Olen itsekin huomannut, että 2000-luvulla syntyneillä lapsilla juuri nimen yksilöllisyys on erittäin korostunutta. Olen tutustunut uusiin nimiin, joita en ole koskaan ennen kuullut. En ole ennen tullut ajatelleeksi näiden nimien kansainvälisyyttä. Nyt kun tämän tekstin jälkeen mietin näitä nimiä tarkemmin, huomaan että suurin osa niistä on myös helposti lausuttavissa muun muassa englanninkielellä. Olisi hauska tietää miten suuri työ näiden mielikuvituksellisten, persoonallisten ja samalla ulkomaisesti helposti lausuttavien nimien takana onkaan ollut.
21.3.2014 11.12
Jaakko P
Aidosti kansainvälisiä, ei vain englantilaisia, ovat esim. monet raamatulliset nimet, jotka kirjoitetaan ja äännetään suunnilleen samalla tavalla sekä Suomessa että muualla länsimaissa: Elias, Samuel, Maria, Susanna jne.
21.3.2014 14.44
Kyllästynyt
"Kyllä lapset ihan itsekin siis osaavat nämä kansainvälisyyskuviot."

Ei tuo kovin kansainväliseltä vaikuta kun rajoittui vain pakkoenglantiin.

"Nyt kun tämän tekstin jälkeen mietin näitä nimiä tarkemmin, huomaan että suurin osa niistä on myös helposti lausuttavissa muun muassa englanninkielellä."

Vai ainoastaanko pakkoenglannilla?
21.3.2014 23.34
toinen Laura
Lau-ra
Minä kyllä äännän aina nimeni ulkomailla /laura/, ja kun englanninkielinen poikkeuksetta aina - siis aina - toistaa sen /lora/ ja ranskankielinen /lor'aa/, korjaan ystävällisesti mutta jämerästi: lauu-ra. Teen niin, koska nimeni on Laura. Italiassa menee aina hyvin.

Siitä olen iloinen, että kenenkään ei tarvitse sen enempää ihmetellä nimeäni, ja tulee aina kirjoitetuksi oikein ja menee kaikin puolin jakeluun.

Amerikassa ei muuten viimeksi tivattu etunimeä Starbucksissa.
25.3.2014 18.09
Jyrki-boy
Rehellinen nimi se olla pitää
Vanhemmat pelkäävät ennen kaikkea sitä, että he tai heidän lapsensa joutuvat hankaluuksiin oman heikon nimi-itsetuntonsa kanssa.

Jos "Jyrkin" lausuminen on tuottanut lausujalle suunnattomia vaikeuksia, olen sanonut, että sano vaan "Georgeksi". Onpa joku sanonut leikillään "Yogiksikin". Eikä se haittaa tippaakaan.
27.3.2014 8.52
Laura Kataja
Nimien ääntäminen
Minä olen jopa ottanut tavakseni englanniksi esittäytyessäni ääntää nimeni englantilaisittain. Kyllästyin nimittäin seuraavaan ilmiöön:

Sanon nimeni suomeksi.
Vastapää pyytää tavaamaan.
"Ai Laura" (englanniksi äännettynä).
Tuon kierroksen olisi voinut säästää.

Toinen on se että jos joku englanninkielinen yrittää ääntää nimeäni "oikein" tuloksena on useimmiten ärsyttävä ärrävikainen sekasikiö.

Saksaksi, ruotsiksi, espanjaksi, italiasta puhumattakaan, Laura tietysti ääntyy kuten suomessakin. Ranskaksi taitaa syntyä "Loora".

Kun olin lapsi, Laura oli harvinainen, ja sitten sitä väännettiin Flooraksi ja Klaaraksi (vrt. samannimiset sarjakuvasankarit).
6.4.2014 1.30
toinen Laura
Nimien oikea ääntäminen
Tosiaan, kuten jo kirjoitinkin, ranskaksi syntyy lo-RAA (paino toisella tavulla).

Mnä en viitsi ääntää nimeäni englantilaisittain, koska A) se ei ole nimeni oikea ääntämisasu ja B) maailmassa on aika monta muutakin kieltä, kuten nyt vaikka juuri ranska, joten miksi suosisin juuri englannikielistä äänneasua. Laura Ingalsinko vuoksi? Mikä auktoriteetti sekin on.

Vitsikkäintä on se, kun telkkarissa esim. Michaelista tehdään /maikel/ vaikka kyseessä olisi saksalainen Michael. Muitakin esimerkkejä olisi.
4.5.2014 15.05
Vanhempien vastuulla!
Vanhempien miettiessä nimeä lapsellensa tulisi heidän ottaa huomioon nimen merkitys esimerkiksi englannin, ruotsin, ranskan ja saksan kielillä. Henkilökohtainen kokemukseni nimestä, mikä on aiheuttanut onglemia ulkomailla on Pii. Sukulaiseni Pii oli vaihdossa Yhdysvalloissa, missä hänen piti vaihtaa puhuttelunimeän (Pee=pissata, kusta, äännetään Pii).
Mielestäni vanhempien velvollisuus on antaa lapselle nimi, mikä ei aiheuta ulkomailla valtavaa hämmennystä ja ongelmia.
Yritykset ovat huomioineet nimien erilaisia merkityksiä miettiessään tuotteillensa nimiä. Isojen yritysten nimiehdotukset varmistetaan sopivaksi lähes kaikilla kielillä.
6.5.2014 8.40
Laura Kataja
Nimet muilla kielillä
Menee kyllä mahdottomuuksiin jos pitää yrittää ottaa nimen merkitykset kaikilla mahdollisilla (tai edes yleisesti puhutuilla) kielillä. Kävi ilmi että nimi "Pia" tarkoitti portugaliksi viemäriaukkoa (vaikka kyseessä on latialaiperäinen ja hyvin kristillinen nimi), Pia esiintyi sitten jälkimmäisellä etunimellään sillä reissulla. Risto ei käy Balkanilla, ja Eero tai Eerik ovat arabiaksi rivoja ilmauksia jne... Ja löytyy ulkomaalaisia joiden nimi tarkoittaa suomeksi jotain hullua (ei nyt tule mieleen pahempia kuin "Muna", ja "Mulki")

Ei tietenkään kannata varta vasten valita nimeä joka sekä on täällä harvinainen että tuottaa jossain muualla ongelmia. Ja kaiken varalta valita toiseksi etunimeksi jotain mitä tarvittaessa käyttää.