Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

11.2.2015 9.52

VATT romutti myytin eliittilukioista

Onko rankinglistoilla lähinnä viihdearvoa?

Ylioppilastutkinto jaksaa herättää intohimoja joka vuosi etenkin keväisin – syksyllä on yleensä hiljaisempaa. Muutamat viestimet ovat pitäneet tapanaan asettaa lukioita paremmuusjärjestykseen ja laatineet listoja sen perusteella, miten hyvin lukiot menestyvät ylioppilaskirjoituksissa. Innokkaimpia rankkaajia ovat olleet Helsingin Sanomat, MTV, Ilta-Sanomat ja Iltalehti.

Ylioppilastutkintolautakunta on suhtautunut tämmöisiin rankinglistoihin hiukan nihkeästi, samoin monet opettajat ja sensorit. Kriittiseen suhtautumiseen on perustellut syyt. Yhdeksikön keskiarvolla lukioon tulleen oppilasjoukon opintomenestystä tuskin saa olennaisesti heikennetyksi, vaikka opetus olisi huonoa – ja aivan huonoa opetusta Suomen lukioissa tuskin annetaankaan. Lukioon tulevien aikaisempi opintomenestys on merkittävä muuttuja, kun ruvetaan mittailemaan lukioiden tehokkuutta.

Aikaisempi opintomenestys on kumminkin vain yksi muuttuja muiden joukossa. Muuttujia on melkoinen liuta. Yksi tärkeimmistä on vanhempien sosioekonominen taso ja etenkin koulutustaso. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden tenavat tuppaavat pärjäämään lukiossa hyvin ja suorittamaan lukion jälkeen korkeakoulututkinnon.

Kovimman työn tekevät ne lukiot, jotka ottavat oppilaikseen viitosen keskiarvon yläkoululaisia ja saavat opetettua heistä ylioppilaita. Pitäisikin siis mitata sitä, miten lukiot pystyvät parantamaan oppilaittensa opintomenestystä aikaisempaan verrattuna. Mutta juuri tämän mittaaminen on vaikeata siksi, että rätingistä tulee kovin monimuuttujainen.

Lienen joskus kiukutellut sitä, että kaikki puhe tuntuu muuttuneen talouspuheeksi. Mutta kyllä siitä iloakin on. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos VATT julkaisi viime syksynä tutkimuksen lukiokoulutuksen laadusta vuosina 2002-2013. Tutkimuksessa pyrittiin mittaamaan lukion vaikutusta oppilaiden opintomenestykseen.

VATT joutui lyömään hanskat tiskiin. Se päätyi siihen, että lukioita ei voida asettaa luotettavasti paremmuusjärjestykseen. Muuttujia on liikaa. Samalla VATT kritisoi rankinglistojen tekemistä: median julkaisemilla lukiolistauksilla on lähinnä viihdearvoa. Nyyhkistä, sanoivat eräät toimittajat ja valittivat, että nyt heitä mollataan, kun he operoivat ydinosaamisalueellaan eli tutkivassa journalismissa.

Kannattaa kuitenkin jatkaa VATTin viitoittamalla tiellä. Ensimmäinen urakka on saada yläkoulun oppilasarvostelu valtakunnallisesti yhteismitalliseksi. Ei ole ihan oikein, että yhden yläkoulun kuutonen on toisen yläkoulun kahdeksikko. Eikä oikein ole sekään, että myös lukioiden arvostelu vaihtelee kouluittain, kunnes julma sensori asettaa kaikki samalla viivalle.


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa

12.2.2015 8.39
Laura Kataja
Arvostelusta...
Tuli kerran pojan kanssa puhetta, että sietäisi olla yläasteilla myös jonkinmoiset valtakunnalliset päättökokeet. Muistelen että omana kouluaikanani olisi ollut joitakin "valtakunnallisia kokeita".

Ei tarvittaisi yhtä järeää arsenaalia kuin ylioppilaskokeissa: yhteinen koe, arvostelusuuntaviivat, ja lautakunta joka pyytäisi arvosteltavakseen satunnaisesti joitakin kokeita k.o. koulusta (jolloin tulee verratuksi myös opettajien arvosteluperusteita).

Nykyinen järjestelmä on epäreilu koulusta pääseviä kohtaan: jatkomahdollisuuksiin kun vaikuttaa (maantieteen ohella) oman koulun arvostelun tiukkuus, pahimmassa tapauksessa opettajan ja oppilaan henkilökohtaiset välit.
14.2.2015 11.36
Erkki Lyytikäinen
Mini-YTL?
Ylioppilastutkintolautakuntaa arvostellaan silloin tällöin milloin mistäkin, joskus syystä, joskus syyttä. Mutta itse järjestelmä on yksinkertaisuudessaan nerokas ja sopii korruptoitumattoman (tai vain vähän korruptoituneen) Suomen kuvaan: toisen asteen opinnot suorittanut kansalainen saa, jos haluaa (ylioppilastutkintohan sinänsä ei ole millään lailla pakollinen) pientä maksua vastaan arvioittaa itsensä puolueettomalla elimellä. Hän saa tietää valtakunnallisen tason sijoituksensa valitsemissaan aineissa (vain äidinkieli on pakollinen). Tätä sijoitusta voi sitten paitsi ihailla itse, myös esitellä ulkopuolisille. Yleisimmin sitä kai esitellään korkeakouluille sisäänpääsykokeissa.

YTL:n kiinteä organisaatio on toiminnan laajuuteen nähden tavattoman pieni. Se hoitaakin vain juoksevat asiat, kokeiden laadinnan ja arvostelun hoitavat (pientä korvausta vastaan) vapaaehtoiset asiantuntijat. Järjestelmässä on jotain kaunista: vapaaehtoiset tuomarit arvostelevat vapaaehtoisia kilpailjoita, ihan kuin urheilussa. Vaikka joskus muuta väitetään, järjestelmä on joustava.

On vankka pohja sillä, mitä Lasse Koskela vaatii ja Laura Kataja kannattaa, peruskoulun valtakunnallisella päättökokeella. Kyseessä kai olisi sitten jonkinlainen YTL:n kevennetty versio. Mutta on siinä hommaa: en pysty kuvittelemaan, miten se järjestetään.
10.3.2015 16.49
60-luvun keskikoululainen
Valtakunnallisia kokeita
Laura Kataja muisteli "valtakunnallisia kokeita". Muistan minäkin sellaisia. Joissakin aineissa jokin taho (opettajajärjestö tai kouluhallitus?) jakoi opettajille käytettäväksi kaikkialla samanlaisia kokeita yksittäisistä aineista sekä antoi arvosteluohjeet. Tuloksia ei kuitenkaan toimitettu keskitetysti minnekään eikä niistä annettu erillisiä todistuksia. Opettajat ja oppilaat saivat tuntumaa vieraan tahon laatimista koetehtävistä.
2.6.2015 10.05
Susaanna
PTL
Peruskoulun päättäville voidaan aivan hyvin järjestää päättökokeet tiettynä päivänä valtakunnallisesti: Kokeet tehdään peruskoulun tutkintolautakunnan ohjauksessa, lähetetään kouluille ja mallivastaukset julkaistaan kokeen jälkeen. Jos ei ole oppilas paikalla, syksyllä uudestaan.

Päättökokeet nostaisivat päättötodistuksen arvoa, ehkä jopa pistäisivät oppilaita tsemppaamaan, ja auttaisivat aineenopettajia muussa arvioinnissaan.

Ylioppilaskokeiden sähköistyminen ei tietenkään tarkoita, että peruskoulun päättökokeet olisivat sähköisiä, vaan aivan tavallisilla paperiversioilla mentäisiin.