Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

2.8.2009 12.53

Suomen kielen eurooppalaistamisohjelman alkutahteja

Eikö suomen kielen olisi aika eurooppalaistua? Mehän äännämme sanat suurin piirtein niin kuin ne kirjoitetaan. Tylsää. Katsokaa vaikka ranskalaisia: pitkä sanarimpsu on äännettäessä vain pari nasaalista ynähdystä.

Aloittakaamme suomen kielen eurooppalaistamisprojekti. Ensiksi muutetaan etuvokaalin edellä olevat klusiilit affrikaatoiksi. Tällainen kehitys on tapahtunut monissa latinasta polveutuvissa kielissä, eikä se ole tuntematon suomalais-ugrilaisessakaan kieliperheessä; muun muassa vatjassa on käynyt näin.

Kun minun ei tässä ole mahdollista käyttää suomalais-ugrilaista tarkekirjoitusta, merkitsen affrikaattaa ts-yhtymällä. Kirja ääntyisi nyt tsirja. Tiedämme, että sananalkuinen affrikaatta yleensä kuluu sibilantiksi eli tässä tapauksessa ässäksi: kirjasta tulee tuota pikaa sirja.

Loppuheittoisuus on tavallinen ilmiö suomen murteissakin. Sopikaamme siis, että loppu-a heittyy pois. Kirja on nyt sirj. Mutta sananloppuinen j on foneettisesti hankala, joten j ei kauan j:nä säily vaan muuttuu i:ksi, jonka loppuheittoisuus tuota pikaa syö. Kirja ääntyy sir.

Kielen kehitys ei kuitenkaan koskaan pääty. R sanan lopussa on sekin kulumiselle altis. Kirja on päätynyt muotoon si. S-äänteitä suomen kielessä on vain yhtä laatua, joten sen voi merkitystä muuttamatta ääntää melkein miten vain – ja kyllä äännetäänkin, kuunnelkaapa vain ns. helsinkiläis-ässiä!

Kirjan sananalkuinen s joutaa siis jäädä ääntymättä. Kirja kirjoitetaan parhaita ranskalaisperinteitä noudattaen kirja, mutta äännetään ynähdyksellä i (saa vähän nasaalistuakin).

Mutta takavokaalin edellä olevat klusiilit pysytettäköön klusiileina. Muutenhan meistä virkamiehistä tulee virtsamiehiä.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa

2.8.2009 16.37
Hurtta
Kehittyminen?
Silläkin ehdolla, että tiedän ohittavani kirjoituksen huumorin, minun on pakko kysyä kahta asiaa.

Mitä tylsää on siinä, että sana lausutaan, kuten se kirjoitetaan. (Tai ennemmin, lausumistapa riippuu käytännössä täysin kirjoitusasusta). Minusta on valtavan hienoa, että suomalaisten ei tarvitse pohtia kunkin lausutun sanan merkitystä asiayhteydestä. Malliesimerkkeinä käyköön englannin your/you're, once/ones tai sanan lingerie kirjoittaminen joka tuntuu olevan natiiveille ikuinen ongelma.

Tästä päästään toiseen kysymykseen: kun kerta kehitit nyt yhdestä sanasta (kirja) lausunta-asun (si), osaatko kertoa mitkä kaikki sanat kehittyisivät samaan lausuntamuotoon?
3.8.2009 7.46
Villasukka
Ranskalaiset ynähtelevät? Käsitän ynähdyksen vaimeaksi ja epäselväksi pieneksi äännähdykseksi (vasikka ynähti emolleen). Ranskalaiset ovat kovaäänisiä, painollisia, voimakkaita, korostavia ja intohimoisia. Eivät tosiaankaan ynähtele.