Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

3.4.2010 14.07

Peräkkäisyys luo koherenssia ja kausaalisuutta - vai luoko?

En tiedä. Kokeilen.

Kieli on, sopii sanoa. Tämä on sitaatti eli ns. intertekstuaalisuutta, sillä kaikki maailman puhe ja kirjoitus on jossakin suhteessa toisiinsa. Kysy vaikka Bahtinilta. Tai Jyrki Nummelta tai Tuomas Juntuselta, jolla on kalju jonka tunnistan kaikkialla vaikka naamamuistini on huono, mikä seikka vaikeuttaa elokuvien katsomista. Toisaalta: olen hyvässä seurassa, meinaan kun tolla rinsessa Viktorialla on sama vaiva. Neurologinen juttu, Franck.

Eilen kävin hyvänlaisen työrupeaman jälkeen pitkällä kävelyllä (7200 askelta) ja poikkesin itähelsinkinläiseen intellektuelliravintolaan. Edelläni tiskijonossa seissyt nainen katsoi minua ja sanoi, että hänen paras iskurepliikkinsä kuuluu seuraavalla tavalla: "Mennääks nussimaan?"

Yleisen elämäkokemuksen perusteella ja kontekstista saamani hiljaisen tiedon perusteella en asettanut hänen lausumaansa kyseenalaiseksi koska arvelin sen perustuvan laajaan empiriaan, mutta arvelin, että minun sanomanani sanottu repliiikki jäisi vaille tehoa. Tätä en tosin tiedä varmaksi, koska en muista käyttäneeni sanottua formulaa, jossa sinällään kyllä näkyy kirkkaana antiikin retoriikan suuresti arvostama claritas.

Toisella kertaa oli yllä mainitussa ravitsemisliikkeessä ylläni musta ns-paita, jossa luki neonpunaisella sana "KIRJASTOTÄTI".  Muuan isokokoinen, kaljupäinen tatuoitu mieshenkilö pysäytti minut kesken matkan baaritiskille ja kysyi, olenko oikeasti kirjastotäti. Vastasin siihen, että olen kyllä mutta toi tätiyden aste sun tarttee päätellä ihan itse.

Kaljupää herkistyi, nosti peukalonsa minua kohden ja sanoin miestenvälisen ystävyyden syvällä rintaäänella: "- Vitun kova juttu! Sä oot mun kaverini!"

Monesti jouluaiheisissa kuvakorteissa on kuvattuna nietosten ympäröimä hirsimökki, jonka akkunoissa (akkuna on sitten niiv viimesen päälle hyvä hämäläinen sana) on verhot ja pöydällä palaa kynttilä, jonka liekki lepattaa. Yhtä syvän rauhallisuudentunteen minuun luo radiopuhelinliikenne. Se edustaa rauhallista ja rationaalista maailmanjärjestystä vaikka sen kohteena oleva tapahtuma olisi kaoottinen.

- Itä 28 pyytää Haukkalinjaa.

- Iitä (siis venyttelevästi) kakskaheksan, haukkalinja vapaa.

- Itä 28 Haukkalinjallla. Täällä vähän hässäkkää osoitteessa XXXXX (nimi muutettu). Onks tässä lähellä apuja?

- Itä 27 tässä viiden kilsan päässä. Tulossa.

- Itä 28 jää vartoilemaan. Kiittää ja kuittaa.

- Haaukkalinja kiinni.

Myös erilaisten räikeä-äänistä merkinantolaitetta ja sinistä vilkkuvaa valoa näyttävien käyttävien ajoneuvojen merkinantolaitteiden äänten kuuleminen on minusta rauhoittavaa. Tähän äänimaailmaan sisältyy viesti siitä, että apu on tulossa rauhallisten ja ammattitaitoisten henkilöiden toimesta käsin, mikä virkerakenne sinällään on aika epäilyttävä.

Kielellä on maailmansa – ja päinvastoin. Eräänä kesäisenä sunnuntai-iltapäivänä viereeni sanotussa itähelsinkiläisessä intellektuelliravintolassa osui syrjäytymistarkoituksessa hedelmäpeliä pelaava Jee-jee. Hyväntuulinen Jee-jee kertoi juuri päässeensä putkasta. Ed. päivänä, joka lauantai oli ollut, oli hän ollut viettämässä kipsirapparin ammatissa hyvin ansaitsemaansa vapaa-aikaansa tuttaviensa kanssa vuosaarelaisen asunnon parvekkeella asianomaisten harrastustensa parissa. No naapuriasunnon pervekkeelle oli tullut naapurin akka ns. jäkättään.

Vuosaarelaisasunnon haltija eli isäntä oli sanaa sanomatta poistunut sisätiloihin, ottanut omistamansa Black and Decker -merkkisen ns. puukkosahan ja sanotulla työkalulla vetäissyt asuntoja erottavaan väliseinään ns. holen. Sanotusta aukosta oli hän pistänyt päänsä toisen asunnon puolelle ja tiedustellut, oliko jotain asiaa.

Kovin oli ollut hiljaista. Mutta hetken kuluttua oli ääntä ollut monenlaista: toisteisia ja nousevia, laskevia ja rytmiään vaihtavia. Sitten oli oveen koputettu, johon asunnon haltija totesi, että viittiikö sitä vieraita ihmisiä sisään noin vain (toi vain näkyy kyllä häiritsevässä määrin korvautuvan sanalla vaan; tympeetä) päästää, kun ei sitä tiedä ketä sieltä sisään pyrkii.

Oven takaa kuului sitten kuulemma miesääni, joka kertoi, että osaa sitä muutkin tarvittaessa seinän läpi tulla, ja tässä nyt sattuu oleen viä helpompi kohta, meinaan toi ovi. Tämän kuultuaan oli asunnon haltija avannut oven, jonka seurauksena sisään oli tullut viisitoista (15) haalaripukuista miestä, jotka enempiä neuvottelematta olivat asentaneet paikalla olijoiden ranteisiin rautaiset, mutta eivät korua muistuttavat, metalliset esineet, jotka kytkivät ko. henkilöiden ranteet likeiselle etäisyydelle toisistaan.

Aiemmin mainittu Jee-jee oli kommentoinut yllä kuvattua viranomaistoimintaa kriittiseen sävyyn. Jee-jee katsoo toteen näytetyksi, että tästä kommentoinnista on suora ja kiistaton kausaalinen yhteys siihen seikkaan, että hän sittemmin matkalla Kisahallin sumppuun törmäsi ovenpieleen, mitä tapausta on pidettävä ikävänä koska Jee-jeen leuka odotti pääsyä kirurgiseen operaatioon ollen sanottu leukavamma aiheutunut viikkoa aikaisemmasta argumentaatiotuokiosta tuntemattomien miesten kanssa.

Yllä mainittu Jee-jee on verbaalisesti lahjakas. Nykyään puhuttelemme toisiamme nimellä Franck. Tämä tapahtuu seuraavalla tavalla:

- Kuinka voit, Franck.

- Kiitos kysymästä, Franck, entä sinä Franck?

- Ei paskemmin, Franck. Oletko edistynyt suunnitelmassamme löytää tie Eiraan, Franck?

- Rappaan nykyään eduskuntatalon seinää ja vanhat kirjoitukset kertovat, että eduskuntatalolta olisi suora raitiovaunuyhteys Eiraan, Franck.

- Meillä on siis vielä toivoa, Franck?

- Niin on, Franck.

- Nähdään, Franck.

- Nähdään, Franck.

nimim. Yksi kaikkien ja kaikki koherenssin puoleta! Kausaalisuutta unohtamatta!

Ja vielä tietokilpailukysymys: Onko tämä juttuni a) monipuolinen vai b) sekava? Oikein vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja.


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa

3.4.2010 21.26
Tädin entinen asiakas
Monipuolisen ja syvästi psykoanalyyttisen kertomuksen huippukohta oli ehdottomasti tämä (ylimääräinen versaali minun):

Kaljupää herkistyi, nosti peukalonsa minua kohden ja sanoiN miestenvälisen ystävyyden syvällä rintaäänella: "- Vitun kova juttu! Sä oot mun kaverini!"
3.4.2010 23.34
Koskela
Kaikille
Kun ei koskaan kukaan mitään muuta kun kaikki aina vaan.

Se on blogistin osa, sitten.
4.4.2010 2.30
Jouni Kemppi
c) molempia.
4.4.2010 9.49
Entiselle asiakkaalleni
Ännästä


No se ännä on kyllä virhelyönti. Vaikka ei Freudin mukaan virheitä olekaan; niillä on aina tarkoitus ja mieli.
4.4.2010 17.40
Tädin entinen asiakas
No mutta, onhan tässä koherenssia kovastikin. Tätä pitää kuunnella niin kuin hullujen ja humalaisten puheita: tarkasti. Ihmisesihän kohtaavat kuin suviyössä konsanaan. Saadaan holea seinään ja silleen, yhteyksiä niinku, Eiraan ja radiopuhelimitse. Mitään dekonstruktioita tarvita tulkintaan. Ihan riittää perinteinen itävaltalainen. Tämä on psykoanalyyttis-sosiologinen tutkielma aiheesta "Ihmisen ikävä toisen ikävän luo".

Ps. Kyllä kirjastossa hyvää palvelua sai, älä huoli, täti. Luovaksi kansalaiseksi kasvoi moni asiakas.

4.4.2010 17.48
Jouni Kemppi
Koskelalle:

Lähetä vain. Kirjathan ovat aina tarpeen, koskaan niitä ei ole liikaa.

Ja minä voisin lähettää pari omin käsin (IT-asiantuntijuudelleni häpeäksi lienee se, että kirjoitan käsin...) kirjoittamaani kirjaa sinulle, tosin sillä varauksella että jos kirjoitat kritiikin (hah!) niin lyöt ne rehellisesti lyttyyn.

"Tulee kontrolliin kun on hänen vuoronsa kirjoittaa blogikirjoitus Kotuksen sivuille. Josta saa palkkion."

Palkkion? Mä kelasinkin et joku syy sille on et mä kirjoitan niin harvon ja niin sekavasti... mä mitään palkkiota saa! (Tosin todellinen syy kirjoittamattomuuteeni on se että olen kiireinen koska kirjoitan)
4.4.2010 19.39
Koskela
Tädin asiakkaale ja Jouni Kempille

Jäsennän

a) Tädin asiakkaalle sanoisin lähinnä että kiitos.

b) Jouni Kempille sanoisin lähinnä sen, että lähetä osoittees niin lähetän kirjan.

c) Jouni Kempille sanoisin sitten vielä lähinnä sen, että sikäls ko sun kirjas osuu postilaatikkooni, ni sikäls mää arvostelen sen.

Tämän vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta.

Lasse Koskela
23.6.2010 13.02
Eveliina
mansi- ja mustikoita
Täällä vastaavaa, nuoret herrat.

http://www.hevosburger.net/