Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

4.3.2010 16.23

Minä häipyy nöyrästi kun itse tulee aidosti

Itseäni aidosti ärsyttää itse, vaikka lähestyisin aihetta lähestulkoon nöyrästi.

Minä tuntuu katoavan – ainakin persoonapronominina. Katsokaa vaikka itse: seuratkaa tekstejä sillä silmällä. ”Itse ostin juuri kengät”; ”Itse olen sitä mieltä, että…”; ”Itselläni on uusi auto.”; ”Itse asun Itäkeskuksessa.”; ”Itselleni tuli mieleen, että…”

Joissakin tapauksissa itse voi olla tarpeen jonkin asiaintilan täsmentämiseksi. ”Itse ostin kengät” sopii sanoa, jos on juuri kertonut, että samalla kauppareissulla mukana ollut velipoika osti sukat. ”Itse olen sitä mieltä” käy, jos joku toinen on juuri ollut toista mieltä. ”Itselläni on uusi auto, on meinaan tehokas bensaturbo” on tarpeen, jos haluaa korostaa, että Sallan dosentilla on vanhempi  (ja heikkotehoisempi) auto. ”Itse asun Itäkeskuksessa” voi olla paikallaan, jos on ollut puhetta Lauttasaaressa asuvista.

Useimmissa tapauksissa itse on kuitenkin aivan suotta minä-pronominin tilalla. Aina ei tarvittaisi ”minääkään”. Riittää hyvin, että predikaatista näkyy subjekti: ”Ostin kengät”

Mitä enemmän olen tarkkaillut tekstejä itsen (en itseni) kannalta, sitä enemmän itse on alkanut ärsyttää. Itseäni itse alkaa jo suorastaan raivostuttaa. Rupean itsevainoiseksi.

Jos oikein kovasti haluaa itsen avulla korostaa itse itseään ja minäänsä, olisi kyllä tarjolla vielä parempi muodoste, joka esiintyy aika usein Kalle Päätalon tuotannossa paitsi pronominiyhdistelmänä myös metaforisena ilmaisuna. Se ilmaisu on itteminä.

Minusta katoaa kaikki lähimmäisenrakkaus kertalaakista, kun kuulen urheiluselostajan sanovan viidessä minuutissa kuusi kertaa lähestulkoon. Huonolla tuurilla alkavat urheilulähetyksen jälkeen uutiset, joissa joku poliitikko sanoo, että jokin on aidosti ongelma mutta vaatimuksia sen poistamiseksi kuunnellaan nöyrästi.

Jumankauta mua huvita kohta mikään.


Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa | Keskustele

5.3.2010 9.44
Vesa Heikkinen
Itse asiassa ei olekaan yhdenlaista itseä, kuten Koskelankin tietysti tietää. On monta itseä ja ilmeisesti lisää tulee: siis erilaisia käyttömahdollisuuksia.

Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjassa mainitaan kolme itsen pääkäyttötapaaa: 1. indefiniittipronominina (esim. Itse puolestani olen sitä mieltä, että); 2. refleksiivipronominina (Taitelija hankki itselleen pitkän auton); 3. substantiivina varsinkin psykologiassa (Kieltää osa itsestään). Ykkösessa ja kakkosessa on lisäksi useita alaluokkia.

Isossa suomen kieliopissa "itseä" käsitellään monista näkökulmista, ks.
http://kaino.kotus.fi/visk/etusivu.php

Mutta kovin mielenkiintoinen havainto mielestäni tuo itsen työntyminen entistä useammin minän alueelle. Varmasti tarkemman tutkimuksen arvoinen. Ehkäpä sellaista tutkimusta tehdäänkin jo? Pitäisköhän alkaa tehdä itse...
5.3.2010 12.40
Tuija-täti
Minuakin huvittaa erityisesti demarien nuoren pj:n joka toisessa lausessa viljelemä "aidosti". Hän on aina aidosti milloin mitäkin mieltä ja haluaa aidosti tehdä sitä sun tätä. Kääk.
6.3.2010 16.02
Koskela
Vesalle
Juu, kyse on juuri siitä, että itse indefiniittiprominius on muuttumassa persoonaprominiudeksi..

Psykolologian kielellä voi kyllä sanoä, että itseeni on tullut monta kolhua minuttä minäni voi hyvin.
6.3.2010 21.37
Agricocacola
Kissan karvat
Mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi. Itseni inhokeiksi ovat lähestulkoon tulleet "juurikin niin" ja "teetättää". Miksi -kin? Miksi tätätys? Eikö riitä "juuri niin" ja "teettää"?
8.3.2010 9.24
Kielipuoli-Koskelan fani
Koskelalla ei oo ainakaan syytä itseinhoon! Ethän lakkaa huvittumasta.
9.3.2010 12.04
EV
Itse-tutkimuksia
Itsestä kiinnostuneille suositeltakoon vielä paria tutkimusta talvi-iltojen ratoksi:

- Auli Hakulinen 1982: Itse-sanan merkityksestä ja käytöstä. - Virittäjä 1982,43-57. Löytyy myös netistä: http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1982_43.pdf

- Osmo Ikola 1995: Itse-sanan syntaktinen käyttö suomen yleiskielessä ja murteissa. – Sananjalka, 25–54.
10.3.2010 1.15
Santeri
Själv
Luin äskettäin Språktidningenistä, että ruotsissa on *själv* käynyt suosituksi toisesta syystä: sitä käytetään *ensam*-sanan asemesta, kun tahdotaan antaa kuva, että yksin oleminen tai tekeminen on itse valittua. Kukaan ei tahdo olla "ensam", koska siihen yhdistetään epäsosiaalisuus ja säälittävyys.
17.3.2010 10.32
Kari Rydman
Mutta kun ei saa sanoa 'minä'!
Minun lapsuudessani vallitsi porvariston keskuudessa vielä kuta kuinkin ehdoton kielto käyttää sanaa 'minä'. Se katsottiin itsekorostukseksi ja sivistymättömäksi egosentrisyydeksi. Sille kehittyi viimeistään 30-luvulla jo korvikkeeksi paljon naureskeltu 'allekirjoittanut', joka eittämättä hiukan etäännytti 'minästä'. Onhan se tavallaan niinkuin toisten kertomaa.
Luultavasti 'minää' kohtaan on vieläkin aversiota, vaikka näkyvimmin se kohdistuukin 'minäminä'-asenteeseen.