Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

5.12.2010 11.52

Merkillinen ”vaan”

Kyllä sitä on tässäkin kielessä paljon mälsää.

Niin kuin nyt tuon vaan-sanan yleistyminen kirjoitetussa kielessä sellaisiin paikkoihin, joihin se ei kuulu. Ensin se syrjäytti vain-sanan tunkemalla sen paikalle. Lukekaa lehtiä niin huomaatte.

Nyt se kirottu vaan on ruvennut tuppaamaan virkkeenalkuiseksi, jolloin se siirtyy mutta-sanan merkitykseen.

Kyllä jotain tarttis tehdä. Otetaan mallia päästöoikeuskaupasta. Opetusministeriön tulee jakaa (pieniä) vaan-kiintiöitä, jotta kirjoittajat ryhtyisivät tarkkailemaan vaan-sanan käyttöä. Näin sen väärinkäyttö varmaan vähenisi.

Nykyisten ns. jälkimarkkinoiden ja monenlaisten johdannaisten aikana kävisi tietysti niin, että vaan-kiintiönsä käyttäneet voisivat ostaa ”vaan”-oikeuksia niiltä, joilla niitä vielä on. Keskuskauppakamari ja rahoitustarkastus valvoisivat vaan-pörssiä. Vaan-oikeuksien hinta määräytyisi vapailla markkinoilla.

Pimeätäkin kauppaa saatettaisiin käytä. Eipä aikaakaan, kun itähelsinkiläisessä intellektuellibaarissa kuulisi hiljaisenkähisevällä äänellä tehdyn ehdotuksen: ”Et satu tartteen vaaneja? Takuutavaraa, opetusministeriön pakkauksessa. Saisit halvalla.”


Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa

5.12.2010 16.00
Veksi
Ei niin vain, vaan muutenkin

Olet oikeassa. Ehkä tämä on se ilmiö, kun kerran muutkin tekevät, niin parempi olla erottumatta joukosta.
5.12.2010 17.20
marsupilami
Onko sillä nyt sitten sen suuremmin väliä, aloittaako virkkeen mutta- vai vaan-sanalla? Mielestäni asiatekstissä virkettä ei pitäisi aloittaa kummallakaan, joten sinänsä kummatkin sanat tuntuisivat olevan samalla viivalla. Kaunokirjallisessa tekstissä taas virkkeen voi tietysti aloittaa vaikka paavin parralla. Edellyttäen tietenkin, että hänellä sellainen olisi.

Vaan siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että vaan-sanan käyttö vain-sanan tilalla on varsinkin asiatekstissä kardinaalimunaus, josta pitäisi joutua jalkapuuhun.
5.12.2010 20.07
Koskela
Veksille ja marsupilamille
Niin, laumaeläin on ihminen. Siitä syystä kielenkäyttökin on osin apinointia, ts. matkimista. Myös sanan "vaan" osalta.

Marsupilami on oikeassa siinä, että perin harvoin on käypää aloittaa mutalla tai vaanilla. Mutta sentään kelpaa useimmin kuin vaan - noin tilastollisesti katsoen.
7.12.2010 8.18
KSH
Jalkapuuhun
...siitä vaan -sanan käytöstä asiatekstissä asiaan kuulumattomassa paikassa joutuukin. Se tekstin uskottavuus nimittäin menee aika pienestäkin viasta. Turha yrittää esittää lisää määrärahaa sille Pohjanmaan radalle, jos esittelymuistiossa sellaisia vaaneja löytyy.
7.12.2010 10.35
Rahis
Olenkos minä nyt taas aivan yksin tällä kannalla, että vaanin merkityksen ja käyttöalan muutos on aivan luonnollista kielen kehitystä? Mitäs siitä nyt suotta hermostumaan?

Varmaan ärsytti kielikonservatiiveja aikanaan sekin, kun kansa-sanan inessiiviä (kansassa) alettiin käyttää merkityksessä 'mukana' - ja sitten se vielä meni keskeltä lyhenemäänkin (kanssa)! Tästä nykyisestä kaa-sanasta, ehkäpä tulevasta komitatiivisijastamme, he eivät onneksi ehtineet kuullakaan.
8.12.2010 7.57
KSH
Luonnollinen kehitys
Et suinkaan ole yksin, vaan minäkin olen kyllä mukanasi. Tai mukananne, valitkaa haluamanne puhuttelumuoto.

Se ei suinkaan muuta miksikään sitä, että ne vaanit kannattaa käyttää huolella, sillä yleensä niiden tekstien halutaan vaikuttavan siihen jo vanhentuneeseen kansanosaan, joka siellä päättäjän paikalla asioita harkitsee.
9.12.2010 9.04
mä vaan ensin...
Vaan puhekielessä
Itse olen huomannut vaan-sanan yleistyneen myös puhekielessä. Sillä ikään kuin ostetaan lisäaikaa. Kun pyydät lastasi tekemään jotain, on vastaus useimminten "Joo, mä vaan ensin...". Kun tuota saa vastaukseksi tarpeeksi usein, alkaa kyllästyä koko sanaan.

Meillä sana vaan-laitettiinkin hetkeksi kiellettyjen sanojen listalle, ja sovittiin, että jos joku pyytä toista tekemään jotain, tekee heti tai perustelee jotenkin muuten, ettei heti ehdi.

Tosin kun olimme kerran lähdössä autolla kauppaan ja mieheni oli peruuttamassa autoa parkkiruudusta ja lapset hädissään sanoivat, että "isi ei vielä, äiti puuttuu" ja mieheni tähän vastasi "mä vaan peruutan tästä ruudusta pois". Takapenkiltä kuului topakka vastaus "isi, ei saa sanoa vaan..." :D

Kyllähän kieli kehittyy ja muuttuu ajan saatossa, eli näihin vain/vaan pitää tottua :)
9.12.2010 10.17
Maria V
Yksi syyllinen
on arvatakseni alueellisen identiteetin nousu: pohjoissavolais-karjalais-pohjalainen vaan. Kyllä sen hämäläinen huomaa!

15.12.2010 12.12
Itäsuomalaista rotua
Länsirannikolla
Näin joensuulaislähtöisenä jaksan aina riemastua tuosta vaanittelusta, kun Raumalla käyn. Siellä kauppojen myyjät saapuvalle asiakkaalle iloisesti hihkaisevat "Hei vaan!". Meikäläisittäin kohteliasta olisi vain mulkaista ja murahtaa.
31.1.2011 13.27
Pera
Sama asia?
Kyseessä ei ole kissa, vaan se on koira.

Kyseessä ei ole kissa, vain se on koira.

Kyseessä ei ole kissa, mutta se on koira.