Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

14.6.2013 14.56

Kun sanojen merkitykset horjuvat

Olen viettänyt pari viikkoa makoillen, lueskellen ja radiota kuunnellen. Kaikenlaista sattuu korvaan ja silmään.

Helsingin Sanomien Kuukausiliite (n:o 495) kirjoittaa ent. sotilasta käsittelevässä jutussa seuraavasti: ”Hän kaatui maahan, mutta Andrei onnistui keplottelemaan konekiväärin esiin ja ryhtyi tulittamaan sala-ampujia.”

Keplotteli konekiväärin esiin? Oliko se jäänyt johonkin taskun poimuun? Ei helkkarissa! Konekivääri on jalkaväen raskas ase. Tuntemattomasta sotilaasta suomalaisille tutuksi käynyt Maxim-konekivääri painaa jalusta ja varsinainen yhdistettynä 54 kiloa. Semmoista ei kanniskella kahden miehen partiossa, eikä se jää taskun ja vuorin väliin piiloon, josta se pitäisi keplotella esiin. Jutussa tarkoitettu ase lienee ollut konepistooli tai rynnäkkökivääri.

Agraarisanasto elää sekä lehtien että radion kielenkäytössä elinvoimaisena. Suunnitelma tai hanke saattaa poikia valituksia. Suunnitelma ja hanke ovat siis nautaeläimiä; ne kun poikivat. Monikollinen valituksia on hiukan outo. Nauta poikii yleensä vain yhden vasikan. Olisiko parempi käyttää verbiä porsia? Emakko kun porsii yleensä 5–7 porsasta.

Monia asioita pyritään suitsimaan, vaikka parempi olisi lopettaa ne - ja lopettaminen tarkoittaa tässä agraarisuomen hyvin tuntemaa lopullista ratkaisua.

Kuilukin voi kuulemma räjähtää. Esimerkiksi tuloerojen kuilu on räjähtänyt, sanoo uutinen. Jos kuilu räjähtää, tuleeko siitä entistä suurempi vai sortuuko kuilu umpeen?

Radiossa haastatellaan nuorukaista. Äänessä on tyttö. Ennenvanhaan nuorukainen oli nuori mies. En viitsi arvuutella, millainen henkilö on nuorikko.

Onko Meilahden sairaalassa keskellä yötä tehty leikkaus kiireellinen vain kiireinen? Voi olla molempia. Leikkaus voi ollaa kiireellinen (se on tehtävä äkkiä) ja kiireinen (leikkauksen aikana on kiire - nykyään kai kaikissa leikkauksissa on kiire).

Entistä usemmin käytetään ajasta puhuttaessa ilmaisua ”viimeisen viiden vuoden aikana”. Siihen saattaisi kielikorvainen äidinkielen opettaja (jos heitä vielä olisi) ynähtää: ”No toivottavasti ne sentään eivät olleet viimeisiä vuosia.” Että siis paremmin: ”Viiden viime vuoden aikana.”

Monille teineille saattaa tulla yllätyksenä se tieto, että hanuri on myös soitin.

Mene tiedä, mitä mainoshenkilö on ajatellut keksiessään mm. veret seisauttavan mainoslauseen kevytlevikkeelle: ”Keiju levittää hyvää.” Slogania kuvittaa nuori ja sutjakka naispuolinen keiju.

BLOGIMERKINTÄÄN TEHTY KORJAUS 18.6.2013: ”salamurhaajia” > ”sala-ampujia” (Vesa Heikkinen).


Palaa otsikoihin | 32 puheenvuoroa

14.6.2013 18.46
Fowler
Mitäköhän tässä nyt haluttiin sanoa? Kirjoittaja on kummastellut sanojen merkitysten hienoisia muutoksia ja tullut siihen tulokseen, että ennen sanottiin näin ja nykyään saatetaan sanotaan vähän toisin. Olipa huomio. Tokihan murrosvaiheessa sanojen tarkoitetut merkitykset voivat hämärtyä, jos ihmiset eivät onnistu lukemaan (tai eivät änkyryyttään halua lukea) koko kontekstia. Muutosten passiivis-aggressiivinen kielipolisointi on silti aika vanhaa hattua. Hyppää ajan kelkkaan.
15.6.2013 6.26
fiiluri
levitellään
levikkeellä levitellään levitettä, eikö näin?
15.6.2013 7.09
Markku Kuoppamäki
Lopussa töksähti
Mainio kirjoitus, mutta toiseksi viimeisessä virkkeessä joko kirjoittajan tai oma kielentajuni hieman onnahti. Sanakirjani ovat remonttia paossa varastossa, mutta eikös maantiessä ole levike ja jääkaapissa levite?
15.6.2013 8.12
Johanna Laakso
Nuorukainen...
"Ennen vanhaan nuorukainen oli nuori mies." Niin varmaan 1800-luvun lopulta lähtien, kun se sivistyneiden kirjakielen käyttäjien mielessä vakiintui esim. ruotsin yngling-sanan vastineeksi. Mutta luulenpa, että kansan kielenkäyttö on tässä suhteessa koko ajan ollut kirjavampaa, ja luuloni vahvisti Annastiina Viertiön kirjoitus näillä samoilla Kotus-sivuilla: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1302 . Omassa päässäni soi parhaillaan balladin "Vilho ja Bertta" loppusäe: "... etteivät Suomen nuorukaiset pettäisi toisiaan."
15.6.2013 10.24
Maukka
Verten seisauttamisesta
Tuon veret seisauttavan mainoslauseen johdosta kysyisin viisaiden mieltä. Onko verten seisauttaminen hyvä vai paha teko?

Minulle tulee mieleen verenvuodon tyrehdyttäminen, erityisesti shamaanin tms. ihmeparantajan tekemänä. Mutta muissa kielissä puhutaan veren jäätymisestä, kun joku hirveästi pelästyy. Jäätynyt veri ei kierrä, sen mukaan verten seisauttaminen olisikin paha teko.
15.6.2013 10.55
Tuomi
Viimeistä viedään
Äidinkielen opettajan korvan ei pitäisi enää uuden säännön mukaan säräyttää korvaansa viimeisten vuosien yhteydessä, koska tuo anglisismi on nyt hyväksytty oikeakieliseksi muodoksi.
15.6.2013 11.20
kirstu63
Kun sanojen merkitykset horjuvat
Nautin lukiessani kirjoitustasi. Kunnes törmäsin (haluan käyttää juuri tuota verbiä) kirjoitusvirheeseesi. Lisää kuitenkin haluan sinulta lukea.
15.6.2013 11.25
Anonyymi
Varsinainen
Mikä se varsinainen on?

"Tuntemattomasta sotilaasta suomalaisille tutuksi käynyt Maxim-konekivääri painaa jalusta ja varsinainen yhdistettynä 54 kiloa"
15.6.2013 12.20
Jouni K. Kemppainen
Konekivääristä
Arvoisa Lasse Koskela,
kirjoituksessani mainittu konekivääri ei ollut museoissa tavattava 54-kiloinen Maxim, vaan Kalašnikov PKM, jota yleisesti nimitetään konekivääriksi tai kevytkonekivääriksi. Se painaa 7,8 kiloa ja on toki hankalasti kuljetettava ja liikuteltava laite, mutta juuri siksi valitsinkin sanan "keplotella" kuvaamaan aseen käsittelyä erittäin vaikeassa tilanteessa.
Ystävällisesti
Jouni K. Kemppainen
Toimittaja
Helsingin Sanomat/Kuukausiliite
15.6.2013 14.51
Eeva-Kaarina Aronen
Asekehitystä
Linkkasin tämän(kin) Kotusin blogitekstin fb-seinälleni. Kyseisen jutun kirjoittaja Jouni K. Kemppainen kommentoi linkkiäni näin: "Kirjoituksessani mainittu konekivääri oli Kalashnikov PKM, jota nimitetään konekivääriksi tai kevytkonekivääriksi, ja se painaa 7,8 kiloa.Minun kielikorvani mukaan sellaista vehjettä voidaan kyllä keplotella selästä."
15.6.2013 15.11
Steven Kelly
Tarkkuutta... :)
Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmä huomasi muuten hauskasta jutusta muutamia kirjoitusvirheitä: "ollaa", "usemmin", "mainoshekilö", "kevytlevikkeelle"...

Lisätäänpä tehtävälistaan pyyntö tutustua nykysodankäynnin välineisiin: konekivääri painaa nykyään jopa alle 7kg. Keplotella-verbin skaalasta en rupea väittelemään, enkä ole itse käyttänyt sellaista asetta, mutta sen käyttöönotto kantoasennosta saattaa hyvinkin vaatia hetken aikaa ja tuntua vaivaalloiselta - varsinkin jos on juuri joutunut yllätyshyökkäyksen kohteeksi.
15.6.2013 19.42
Horjumaton
Lämpimikseen kirjoitettu?
Koleina kesäpäivinä voi lämmittää sormiaan kirjoittamalla. Tämä on ensimmäinen ajatus, joka juttua lukiessa tuli mieleen. Jos muille kirjoittaa, olisi kiva, jos olisi jotain asiaa ja jutuissa totta edes siteeksi.

Ei kannattaisi jäädä Maximin kanssa jatkosodan juoksuhautoihin. Nykyaikainen kevyt konekivääri painaa 5–8 kg. Toki sellaista olisi saatettu ennen vanhaan kutsua joissakin tapauksissa pikakivääriksi. Mutta Suomen puolustusvoimien vuosimallia 1962 oleva sarjatuliase 7,62 KvKK 62 on virallisesti kevyt konekivääri ja painaa 8,5 kg. Uudemmat kevyet kk:t ovat yleensä kevyempiä.

Mitä poikimiseen tulee, niin esmes Nykysuomen sanakirjan mukaan jänis ja kissa poikivat. Sananlaskun mukaan tiukan paikan tullen koiraskin poikii, mutta se lienee liioittelua.
15.6.2013 21.06
Korvapuusti
Pata kattilaa...
Minä opetan, että "ennenvanhaan" kirjoitetaan erikseen. Opetan myös, että lyhenne "mm." ei sujuvoita asiatekstiä, varsinkaan verkkotekstiä. Mutta kielikorvaa minulla ei taida silti olla, koska olen uusi äikänope.
16.6.2013 11.04
qwerty
"Radiossa haastatellaan nuorukaista. Äänessä on tyttö. Ennenvanhaan nuorukainen oli nuori mies."

Jostain syystä tämä lause särähtää korvaan. Toki nuorukainen yhä oikeaoppisesti kielenkäytössä tarkoittaa nuorta miestä - sen vastinpari ei kuitenkaan ole "tyttö" vaan nuori nainen. Riippuen tietysti minkä ikäinen ihminen radiossa oli äänessä, onko häntä sopivaa tytötellä vai ei.
17.6.2013 8.55
Lasse Koskela
Kommentteja
Blogikirjoittajan vastuusta sanoisin lähinnä sen, että se on suuri. Hetkenkin herpaantuminen, ja kaikki on mennyttä. Merkitykset katoavat mustaan aukkoon, viesti ei välity, universumi sortuu kaaokseen.

Piti toki kirjoittamani "levite", ei "levike".

Sitten konekivääristä. Lienen tosiaan juuttunut muistelemaan vain niitä aseita, joita olen nähnyt ja käyttänyt. Minulle on nyt osoitettu, että nykyaikainen konekivääri voi painaa noin kahdeksan kiloa. Pahoittelen siis, että aseluokitteluni oli noin suoraviivaista ja vanhentunutta.
17.6.2013 10.00
hdc
...minusta oudompi sanavalinta valitussa juttunäytteessä on "salamurhaaja", en ole kyseistä juttua lukenut joten en tunne kontekstia mutta harvemmin nämä toimivat olosuhteissa joissa konekiväärin käyttö on tavallista...
Väijyttäjä? Tarkka-ampuja? Vai kävelikö Andrei arkisesti kaupungin kadulla rauhan aikaan kun yllättäen sai salamurhaajat kimppuunsa, onneksi takintaskuun oli sattunut jäämään konekivääri esiin keploteltavaksi?
17.6.2013 16.24
William K
Keplottelua
Jouni K. Kemppaisen ja Steven Kellyn kommenttien jatkoksi kertoisin mielelläni jutun aseen tehokkaasta keplottelusta ampumakuntoon, vaikka luulenkin, että jo nimimerkkini perusteella kommenttini tuomitaan asiattomaksi ja sensuroidaan. No, joka tapauksessa: Oli menossa reserviupseerikoulun loppusota, ja olimme nähtävästi keltaisten puolella, koska jäimme niin etevästi suunniteltuun ja taitavasti toteutettuun ansaan, että osastomme olisi siinä kaatunut viimeiseen mieheen. Mikäpä auttoi, heittydyin laakson pohjalle pikku nypylän taa ja aloin panna kantelemaani kevytsinkoa ampumavalmiiksi. Siitä piti ensi töiksi repiä nahkaiset suojukset päältä, sillä ajattelin, että jos joku erotuomari huomaa minun ampuvan suojukset päällä, niin siitä vasta tupenrapinat seuraa. Semmoiseen keplotteluun kului kohtalaisesti aikaa. Samalla puolen tusinaa vastapuolen miestä ampui kivääreillään ja konepistooleillaan herkeämättä minua kohti noin viidenkymmenen metrin päästä. Saatuani vihdoin aseeni kuntoon suuntasin sen vastustajiani päin ja huusin kuuluvasti: "Sinko ampuu!" Kuinka ollakaan samassa sattui erotuomari paikalle, huomasi tilanteen ja vastustajiani osoittaen kuulutti: "Sinko ampuu, te olette kaikki kuolleet." Tästä opimme, että kyllä uudella aseella (jollainen sinko oli vielä kesällä 1959) vaikka keplotellenkin aina paremmin pärjää.
17.6.2013 18.48
Korvapuusti
Lukijoiden kärkäs tarttuminen "herpaantumisiin" johtunee tekstistä huokuvasta ylenkatseesta "kielikorvattomia" kohtaan. Kirjoittaja vihjaa, etteivät toimittajat ja äidinkielenopettajat todellisuudessa ole kielen ammatilaisia, vaan heidän kiinnostuksena kieleen on heikko ja kielitajunsa vielä heikompi. Hän antaa ymmärtää, että pienet lipsahdukset, kuten sanan "keplottelemaan" käyttö väärässä yhteydessä, paljastavat kielitajun hämärtymisen ja kielikorvan heikkouden. - Kommentoijat eivät siis ole kiinnittäneet huomiota epäolennaisuuksiin, kuten kirjoittaja kommentissaan ivallisesti vihjailee, vaan haluavat osoittaa kirjoituksen argumentoinnin heikkouden. Kaikille sattuu lipsahduksia: joskus kiireen, joskus väsymyksen takia, ja joskus tarkkaavaisuus vain herpaantuu. Näin kävi ja käy myös Lasse Koskelalle.
17.6.2013 19.25
Lauri Malkavaara
Virheen korjaamisesta
Edellinen kirjoittaja ihmetteli, miksi Jouni K. Kemppainen kirjoittaa salamurhaajista. Hän on oikeassa, tuo sanavalinta on sopimaton, mutta Kuukausiliitteen jutussa puhutaankin tuossa yhteydessä "sala-ampujista". Lasse Koskela on siis edellä mainitun virheensä lisäksi siteerannut juttua väärin.
Journalistin ohjeiden mukaan virheet on viipymättä myönnettävä ja korjattava. Lasse Koskela kirjoituksessaan pilkkaa Kuukausiliitettä kielitaidon puutteesta mutta sortuukin itse tietämättömyyteen. Sinänsä on tietysti sympaattista, että nimenomaan Kotuksen blogisti hakee aseterminologiset tietonsa Tuntemattomasta sotilaasta. Koskelan kirjoitusta on jaettu sosiaalisessa mediassa ja näin aiheutettu Helsingin Sanomille vahinkoa. Ihmettelen, ettei tätä postausta ole vieläkään poistettu tai edes korjattu, vaikka Journalistin ohjeet siihen velvoittavat.
Lauri Malkavaara
toimituksen esimies
Helsingin Sanomat
Kuukausiliite
18.6.2013 8.45
Vesa Heikkinen
PAHOITTELUT JA SITAATIN KORJAUS
Kotus-blogin vastaavana toimittajana pahoittelen tähän blogimerkintään jääneitä puutteita, erityisesti sitaattivirhettä. Yritämme ottaa opiksemme.

Lauri Malkavaaran mainitsemassa sitaatissa tosiaankin on virhe. Oikea sitaatti: "Hän kaatui maahan, mutta Andrei onnistui keplottelemaan konekiväärin esiin ja ryhtyi tulittamaan sala-ampujia."

Jo aiemmin Koskela pahoitteli puutteellisia tietojaan modernista aseteknologiasta.

Ystävällisesti
Vesa Heikkinen
Kotus-blogin vastaava toimittaja
18.6.2013 8.58
Vesa Heikkinen
SITAATTIVIRHE KORJATTU
Korjasin mainitun sitaattivirheen blogimerkintään.

Vesa Heikkinen
18.6.2013 10.15
Lasse Koskela
Entä merkityksenmuutokset?
Moneen seikkaan kirjoituksessani on kiinnitetty huomiota.

Mutta entä itse aihe, sanojen merkityksen muuttuminen? Sanojen merkitykset muuttuvat koko ajan, se on kielessä tavallinen prosessi. Merkityksenmuutokset ovat yleensä aika hitaita.

Merkitysten muuttuminen ei sinällään ole sen paremmin hyvä kuin huonokaan asia. Jossakin vaiheessa muutosta saattaa kuitenkin olla vaihe, jossa sanat merkitsevät eri ihmisille eria asioita. Normaalia sekin.
18.6.2013 21.23
Ristiriitasointu
Siis pitäisikö kirjoituksen kohdasta "Keplotteli konekiväärin esiin? Oliko se jäänyt johonkin taskun poimuun? Ei helkkarissa!" tulkita, että kirjoittaja tarkoittaakin sillä tätä: "Merkitysten muuttuminen ei sinällään ole sen paremmin hyvä kuin huonokaan asia. Jossakin vaiheessa muutosta saattaa kuitenkin olla vaihe, jossa sanat merkitsevät eri ihmisille eria asioita. Normaalia sekin." Jos tarkoitus on olla asiallinen ja pohtiva, ei ivallinen, täytyy valita tarkoitukseen sopivia sanoja ja retorisia keinoja. Siihen, että tekstin tyyli ja sanoma käyvät käsi kädessä, tarvitaan kielitajua. - Sekasikiö "sinällään" pitäisi muuten kirjoittaa "sinänsä"...
19.6.2013 14.51
AR
Kirjoitusvrihe kohdassa: "Onko Meilahden sairaalassa keskellä yötä tehty leikkaus kiireellinen vain kiireinen? "
(vain->vai)
19.6.2013 15.07
Kiiski
Miten määritellään raja sille, että siirrytään vaiheesta "sanaa on käytetty vähän väärässä merkityksessä" vaiheeseen "sanan merkitys on muuttunut"? Ilmeisesti siinä otetaan jotenkin huomioon se, milloin huomattavan suuri osa ihmisistä käyttää sanaa uudella tavalla. Tällöinkin osa varmaan vielä kokee uuden käytön virheenä; luultavasti nämä ovat usein tällaisia keskimääräistä vanhempia ihmisiä kuten minä.

Henkilökohtaisesti suurimman hätkähdyksen olen kokenut lukiessani iltapäivälehdestä jonkun staran esiintyneen seksikkäissä bikineissä silloin, kun luulin sanan stara vielä tarkoittavan vanhaa äijää.
1.7.2013 9.50
Laura Kataja
Nuorukainen
Sanan nuorukainen feminiininen vastinpari ei kyllä ole "tyttö" eikä liioin "nuori nainen" vaan "neitonen". Siis jos halutaan säilyttää sekä merkitys että tyylilaji.

8.7.2013 19.49
Koskela
Horjumattomalle
Kirjoitit: "Mutta Suomen puolustusvoimien vuosimallia 1962 oleva sarjatuliase 7,62 KvKK 62 on virallisesti kevyt konekivääri ja painaa 8,5 kg."

Eikä ole. Se on rynkky eli rynnäkkökivääri, Kalashnikovin pojalta kehitetty. Eikä paina 8,5 kg.

Tässä oikeat tiedot: paino ilman lipasta: 3,5 kg, paino täyden (30 patruunan) lippaan kanssa 4,3 kg.

9.7.2013 10.32
Erkki (eka)
Kokemusta on
Komppaan Koskelaa. Kun kävin intin, meillä oli puuperäiset Kalashnikovit. Kertausharjoituksissa käsittelimme Valmetin rautaperäisiä klooneja. Rynkkyjä, rynnäreitä ne olivat. Eivät konekiväärejä.

Mutta pahin kaikista oli lyhytpiippuinen ja toimintahäiriöille altis Suomi-konepistooli. Kouluttajan hermot olivat tiukalla, kun koulutettava pystyammunnassa suuntasi aseensa kohti ja sanoi: ”Herra yljkersantti, tämä ei laakee!”
10.7.2013 10.33
Erkki (eka)
Muistatkos Emman?
Minun asepalvelukseni aikaan intissä touhuttiin myös Emmojen kanssa. Kyseessä oli Dektjarjev-pikakivääri, joita suomalaiset olivat saaneet talvi- ja jatkosodan aikana saaliiksi tuhatmäärin. Emmaksi asetta oli alettu nimittää Suomessa 1930-luvun suosikki-iskelmän ja äänilevyä muistuttavan pyörivän rumpulippaan vuoksi.

Emma oli myös parikymppisen Mauno Koiviston henkilökohtainen ase kaukopartioretkillä Lauri Törnin joukoissa jatkosodan loppuvaiheissa. Epävarman aselevon jälkeen Koivistonkin pikakivääri kätkettiin kaiken varalta, muiden aseiden muassa, ja kaivettiin esille vasta 1960-luvun lopulla. Nyt se on näytteillä Sotamuseossa.

Emma painoi tyhjänä 9,3 kg. Aseen pituuden (1 290 mm) ja lautasmallisen rumpulippaan vuoksi sitä olisi ollut vaikea keplotella esiin ja saada ampumakuntoon, jos ei ollut valmistautunut yllättäviin tilanteisiin. Koivisto pitikin aseestaan hyvää huolta: hän puhdisti sitä sotasaaliiksi saamillaan silkkisillä nenäliinoilla, joiden kulmassa oli punainen ruusu...

(http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/mauno_koivisto/nuoren_sotilaan_sota_mauno_koivi.htm)
10.7.2013 19.59
Horjumaton
Kevyt konekivääri
”Koskela” tarkistakoon tietonsa. Puolustusvoimien luokituksessa KvKK 62 on kevyt konekivääri ja painaa 8,5 kg. Valitettavasti sitä käsittelevän sivun URL on pitkä kuin nälkävuosi, mutta tässä lyhennetty versio:
http://alturl.com/uf7vx

Vaikka ei itse erottaisikaan rynnäkkökivääriä kevyestä konekivääristä, voisi ainakin yrittää tarkistaa asian, ennen kuin rupeaa väittämään vastaan. Mistähän tunnuksen osa ”KvKK” tulisi jos ei sanoista ”kevyt konekivääri”.
11.7.2013 13.04
Koskela
Horjumattomalle
Älä jankuta. Sinä puhut eri aseesta kuin minä. Kevyt konekivääri KvKK 62 ja Rk 62 ovat eri aseita. Näkee sen kuvastakin.

KvKK:ssa on tuet ja lippaan sijasta vyö. Rk 62:ssa ei ole etutukea, ja siinä käytetään yl. 30 patruunan käyrää lipasta.

Rk 62 on kehitelty Kalashnikovista, KvKK taas tsekkiläisestä pikakivääristä.

Olen sen verran kanniskellut Rk 62 -rynkkyä, että erotan sen kyllä KvKK 62 -aseesta.
11.7.2013 19.47
Horjumaton
Kukahan sekoilee, kun joku kirjoittaa nimimerkillä ”Koskela”, jolla aiemmin kiistettiin tämä: ”Mutta Suomen puolustusvoimien vuosimallia 1962 oleva sarjatuliase 7,62 KvKK 62 on virallisesti kevyt konekivääri ja painaa 8,5 kg.” ja väitettiin: ”Eikä ole. Se on rynkky eli rynnäkkökivääri”? Ja nyt sitten ”Koskela” väittää, että minä olen sekoittanut nuo toisiinsa.

Nimimerkki ”Koskela” on aika harhaanjohtava, kun alkuperäisen viestin kirjoittaja on Lasse Koskela. Jos kyseessä on yritys viitata Tuntemattoman Koskelaan, tekee mieli kommentoida: Suomi on täynnä lammioita, jotka luulevat olevansa koskeloita.