Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

11.2.2014 13.59

Kun kieli alkaa kiinnostamaan

Olen mielenkiinnolla (joka nykyään on hyväksytty ns. tavan adessiivi) seurannut vilkasta keskustelua, jonka synnytti alkaa tekemään -rakenteen hyväksyminen.

Kielestä ja vallankin kielenhuollosta keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein melko yhdentekevään pikkuseikkaan. ”Ei saa kirjoittaa alkaa tekemään” on kuulemma ollut se ainoa sääntö, joka koulun äidinkielentunneilta on jäänyt mieleen. Abiturienttien kirjoituksissa tosin alkaa tekemään -rakenne on niin tavallinen, että ylioppilastutkintolautakunnan sensorit eivät siihen juuri reagoi – tekstissä on nimittäin usein muita, paljon vakavampia puutteita.

On aivan liikuttavan yhdentekevää, kirjoittaako alkaa tehdä vai alkaa tekemään. Alkaa tehdä -rakenteen vaihtaminen alkaa tekemään -rakenteeseen ei aiheuta merkityksenmuutosta. Miksi siis rähistä tämmöisestä pikkuseikasta, kun samaan aikaan toisaalta kirjoitetaan tekstejä, joissa kirjoittaja tulee sanoneeksi jotain muuta kuin aikoo.

Kielen ja viestinnän kannalta vaarallisia ovat ne virheet tai omituisuudet, jotka muuttavat viestin merkitystä. Tällaisia virheitä ovat esimerkiksi välimerkkivirheet ja yhdyssanavirheet. Tässä pari kulunutta esimerkkiä:

”Armoa, ei Siperiaan!”

”Armoa ei, Siperiaan!”

”Kolmen kanan munan omeletti.”

Parilla välimerkki- ja yhdyssanavirheellä saa virkkeensä jo aika lailla mutkalle. Kun sekaan heittää hyppysellisen hataraa sananvalintaa, päästään todella komeisiin lopputuloksiin:

”Artikkeli ilmaisee keskeisimmän asiansa ihmisen olemuksen erilaisia pääpiirteitä noudattaen, artikkeli hakee tällä ihmisestä halua ja kiinnostusta joka ihmisellä on erilaisia ongelmia kohtaan.”

”Ikärajoitettuja tuotteita suosituksina voi olla myös lasten pieniä osia sisältävät lelut (esimerkiksi ei 0-3 vuotiaille).”


Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele

11.2.2014 22.08
Maukka
Me Kallen kanssa
On vakiintuneita rakenteita, joilla viesti vääristyy sellaisen vastaanottajan mielessä, joka tulkitsee sitä tarkasti. Pahoja seurauksia harvoin tulee. Mutta kauhulla ajattelen esimerkiksi tilannetta, että pöytäkirja kertoo kuulusteltava A:n sanoneen: ”Väliajalla juttelin vain B:n kanssa. Kokouksen jälkeen menimme C:n kanssa oluelle. Silloin C kertoi tekeillä olevasta keikasta.” Sitten virallinen kääntäjä panee sen pöytäkirjan vaikkapa englanniksi, sanatarkasti: ”…we went together with C…”. Käännöstä käytetään sitten todisteena jossakin, missä B on syytteessä. Tuomioistuin katsoo B:n olleen tietoinen keikka-aikeesta, koskapa oli ollut läsnä C:n siitä kertoessa.

Mutta oliko B ollut läsnä? Vai oliko A vain käyttänyt väärää rakennetta ”me Kallen kanssa” (pro ”minä Kallen kanssa”)?

Voitaisiinko meidät opettaa eroon siitä väärästä?
12.2.2014 11.36
Valpurga
Me Kallen kanssa
Maukka, kuten kirjoitit, kyseessä on vakiintunut rakenne. Kenties helpompaa olisi opettaa tulkit tunnistamaan sellaiset kuin opettaa suomalaiset eroon niistä.
12.2.2014 12.38
Isä
Ei aina puhuta selkokieltä.
Maukan esimerkki oli hyvä. Itse olisin tuon esimerkin suomeksi tulkinnut niin, että B ei ollut paikalla, kun häneen ei viitattu esim. "Silloin C kertoi meille tekeillä olevasta keikasta".

Pöytäkirjan laatijan pitää olla niin ammattitaitoinen, että tarkistaa ketä oli keskustelussa paikalla.

Oma kielikorvani ei sano, että muoto "Menimme Villen kanssa..." olisi mitenkään väärä, vaikka meitä olisikin vain kaksi. Tuostahan on tosin rakennettu erinäisiä kompakysymyksiä. Jo Kivi veljeksissään kirjoitti Juhanin suuhun samansukuisen arvoituksen, kohtaukseen jossa pojat matkaavat Impivaarasta takaisin Jukolaan, ja kohtaavat tiellä lukkarin.
12.2.2014 16.35
Urpu
haloo
Kääntäjällä eikyllä tuollaisessa ole mitään edellytyksiä alkaa arvailemaan, milloin kirjoittaja on tehnyt virheen ja milloin tarkoittanut, että "menin Kallen kanssa", vaikka kirjoittikin "menimme Kallen kanssa". Epäilyksen herätessä voi kysyä kirjoittajalta, jos se on mahdollista. Yleisesti olisi kuitenkin toivottavaa, että kirjoitettaisiin alun perinkin oikein.
12.2.2014 23.08
Maukka
Me Sadun kanssa
Tämä me-jonkun-kanssa –rakenne tuli mieleeni juuri siitä, kun Lasse Koskela kirjoitti, että joku voi tulla sanoneeksi muuta kuin tarkoitti. Olisin utelias kuulemaan hänen suhtautumisestaan tähän rakenteeseen.

Odotellessa arvuuttelen, kuinka monta henkilöä oli siinä päivällispöydässä, jota tässä kirjeen katkelmassa tarkoitetaan:

”En olisi tahtonut haaskata ainoatakaan sekuntia ajasta, jonka sain olla yhdessä ystäväni kanssa. Sen uhrasin että yhdessä söimme kerran päivällistä Sadun kanssa.”

Ehkäpä sanoitus olisi selvempi, jos kirjoittaja olisi arvannut tulevansa niin kuuluisaksi, että yksityiset kirjeetkin vuotavat julki.


13.2.2014 7.25
suvi
on pakko vastata
Kuuntelin eilen radiosta Pyöreä pöytä -ohjelmaa ja siinä Maija Vilkkumaa kovasti ihmetteli sitä tunnekuohua, jonka "alkaa tekemään" on aikaansaanut. Mielestäni tunnekuohua ei olekaan nostattanut itse kieliopillinen muutos, vaan se, että asia, jota meille yli viisikymppisille on taottu koulussa parhaimmillaan toistakymmentä vuotta päähän, että niin EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA SAA SANOA. Nyt tämä poltinraudalla aivoihimme ikuistettu 9 pisteen virhe onkin täysin salonkikelpoinen. Meitä, kokonaisia sukupolvia on siis tavallaan huijattu. Ja mikä rassaa suomalaista eniten? Se tietenkin, että häntä on vedetty höplästä. Se on asia, joka alkaa raivostuttaa.... eiku raivostuttamaan.
13.2.2014 7.28
suvi
kallen kanssa
Tuossa tapauksessa tulisi ammattitaitoisen kuulustelijan esittää tarkentavat kysymykset eikä jättää tulkintaa kääntäjälle.
13.2.2014 17.58
Jaakko P
Ennen kielen piti olla kaunista
Nähdäkseni suhtautuminen oikeakielisyyden merkitykseen on muuttunut. Nykyään ajatellaan pragmaattisesti, että kieli on hyvää silloin kun viesti menee perille ilman häiritseviä sivuviestejä. Aiemmin pantiin kuitenkin painoa myös kielen esteettiselle puolelle, muutenkin kuin ns. kaunokirjallisuudessa. "Alkaa tekemään" oli kielletty siksi, että se oli "rumaa" kieltä, mikä kertoi käyttäjän sivistymättömyydestä. Sen kummempia järkiperusteita ei tarvittu. Menneille sukupolville kielen kauneus oli itseisarvo, mutta näin ei ole enää.
13.2.2014 18.45
Kun punainen vaihtuu vihreäksi
Säännöt ovat apuvälineitä, eivät pakkopaitoja
M.V. oli kyllä Pyöreässä pöydässä ihan oikeassa sanoessaan, ettei kieli ole tai se ei saisi olla pelkkiä sanalistoja ja kielioppisääntöjä. Niiden tasollehan äidinkielen opetus käytännössä jää, ellei sitten erikoistu kieliin yliopistossa.

Mekaanisten sääntöjen osaamisen lisäksi pitäisi osata käyttää kieltä ja soveltaa sääntöjä tilanne- ja rekisterikohtaisesti oikein ja tyylikkäästi. Siitäkin huolimatta, että monen mielestä kirja- ja yleiskieltä ei tarvita enää oikeastaan missään, ei edes juhlapuheissa.
14.2.2014 13.08
Miksi
Miksi alkaa tekemään olisi rumaa kieltä?
"Menneille sukupolville kielen kauneus oli itseisarvo, mutta näin ei ole enää."

Miksi alkaa tekemään olisi sen rumempi muoto kuin alkaa tehdä? Onko siis esim. joidenkin murre rumaa?
19.2.2014 20.22
Lasse Koskela
Knopit ja kieli


Yllä olevasta kommenttilistasta käy aika hyvin ilmi se, että kielioppi ja kielenhuolto ovat monille nippelisääntöjen listan kaltaisia yksityiskohtien luetteloita.

Eniten haittaa kirjallisessa viestinnässä kumminkin aiheuttaa hatara virkerakenne ja löperö sananvalinta.