Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

26.3.2011 18.03

Kevääseen heräävä luontomme ja kielemme kauneus

Elämme jälleen aikoja, jolloin luontomme herää talvisesta horroksestaan. Iloksemme on rakkaassa suomen kielessämme rikas sanavarasto kuvaamaan uuden elämän alkua.

”Maaliskuu maata näyttää”, sanoo viisas suomalainen sananparsi. Ja näin todella on. Päivä päivältä lisääntyvät pälvet, joiden yksikkömuotoa käytetään myös kauniina naisen nimenä Pälvi, ja pian ne houkuttelevat muuttolintumme palaamaan pohjoiseen kotiinsa etelän evakosta, jossa kenties on lämmintä mutta ei kotimaamme kaihoisaa kauneutta.

Ilmaisuvoimaisesti ja vivahteikkaasti nimettyjen kotoperäisten lintujemme iloinen liverrys täyttää pian puhtaansinisen ilmamme, ja saamme innostuneen odotuksen vallassa tarkkailla, milloin lumen alta paljastuneesta isänmaamme mullasta puhkeavat esiin vihreät uuden elämän versot.  Suomen kaunista sanaa verso on tosin myös häpeällisesti ryöstöviljelty: sitä on käytetty ulkomaisen automerkin mallinimenä.

Eipä aikaakaan, kun ensimmäiset narsissit, joille pikimmiten olisi kehiteltävä omakielisempi nimi, leskenlehdet ja sinivuokot kaunistavat metsiämme ja peltojemme reunuksia.

Jo toukokuussa leviää uuden elämän viherrys tasaista vauhtia etelästä pohjoiseen maassamme. Myös ruoholle on verbaalisesti virtuoottinen kansamme osannut antaa uusia merkityksiä.

Pian on kesä täydessä terässään, kuten sanotaan. Terä on myös Mora-puukossa, joka toisinaan löytyy jopa kenkun kaverin kylkiluiden välistä. Onpa kansa luovasti osannut tämänkin ilmaista: ”Se sai keklun keuhkoonsa.”

Uhkean, kukkean, vehreän, värikkään ja monipuolisesti hedelmää kantavan lyhyen mutta kauniin kesämme toivossa jaksamme ilomielin vielä ne muutamat kirret, joita moni-ilmeinen kevätsäämme meille tuo.


Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa | Keskustele

26.3.2011 20.05
Leivokset ilmassa leikkiä lyö
Asiaa
Ihanaa, Koskela, ihanaa!

Kylläpä kevät nyt ihan ryöpsähti rintaani kaikessa vehreydessään tämän verrattoman blogimerkinnän myötä!

Narsissille ehdottaisin nimeä keltakeppi.

26.3.2011 21.04
Koskela
Niin
Voi, kiitos hyvästä palautteesta! Näin tällä palstalla palkitaan asiallinen palaute. Eikä mainita Björn Wahlroosia ol-len-kan. Se johtuu siis, että ryhdyin kiltiksi kieliblogistiksi. Että hyvää kevättä ilman yhtään sieverttiä vain myös nimimerkille Se urputtaja. Urpukin liittyy kevääseen, kun ainakin leppään tulee urpuja, ja käytetään sitä myös naisen nimenä. Minäkin tunnen yhden. Että on ylösrakentavaa olla isänmaallisihanteellisfennistinen äidinkielestämme kirjoittava! Isänmaamme keväänkoitossa. Myös Kevät on naisen nimi, tosin harvinainen. Harvinainen ei taida olla nimi, mutta tunnen yhden Harviaisen. On jo eläkkeellä. Siis Harviainen. Mutta kevät hänelläkin maassamme.
26.3.2011 21.12
Klassisisti
Olettehan te viihdyttäviä, mutta...
ettekö nyt voisi sen verran antaa periksi tuosta omakielisten sanojen kehittämismaniastanne, että antaisitte armon niille sanoille, jotka ovat peräisin ajalta ennen kuin ensimmäistäkään tekstiä oli kirjoitettu suomen kielellä?

Iloista kevättä kuitenkin Koskelalle.
30.3.2011 10.27
Jukka K. Korpela
Parodian vaikeus
Klassisisti on tainnut ottaa kirjoituksen ihan tosissaan. Parodian kirjoittaminen niin, että se myös ymmärrettäisiin parodiaksi, on erittäin vaikeaa.

Kirjoitushan edustaa aika puhtaasti sellaista tyyliä, jota on koulujen äidinkielenopetuksessa ihasteltu vuosikymmenten ajan. Vain kirjoittajan aiemmasta tuotannosta voi päätellä, että kirjoitus oli tarkoitettu parodiaksi.

P.S. Narsissi-sana johtuu kreikan sanasta nárkissos, jonka taas Plutarkhkoksen mukaan on yhteydessä sanaaan nárkē, joka tarkoittaa tunnottomuutta, turtana olemista, kasvin narkoottisten vaikutusten takia. Joten eiköhän suomalaisteta narsissi lamakukaksi?