Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Lasse Koskela. Kuva: Kotuksen arkisto.

Lasse Koskela toimi kirjallisuudentutkijana ja kriitikkona. Hän kirjoitti useita kirjoja kielen ja kirjallisuuden alalta.


rss Lasse Koskela

3.6.2010 18.41

Karsitaanhan hevosiakin

Meinasipa mennä aamukahveet väärään kurkkuun, kun taannoin luin Helsingin Sanomista otsikon ”YLE karsii kirjeenvaihtajiaan”. Saako niin tehdä? Sehän sattuu!

Enää ei vähennetä mitään, nyt karsitaan. Karsia-verbin yletön käyttö ja sen merkityksen laventaminen kaihertaa kaltaiseni ent. maalaispojan kielikorvaa.

Olen tottunut siihen, että vain puita karsitaan. Tällä toimella on kaksi tarkoitusta: 1.) kaadettu puu karsitaan ydinpuuaineksen erottamiseksi ja kuljetuksen helpottamiseksi; 2) eläviä ja kasvamaan jätettäviä puita karsitaan poistamalla niistä kuivia alaoksia.

Mikä on tavoite, kun presidentin valtaoikeuksia karsitaan? Onko tarkoitus, että presidentin valtaoikeudet vahvistuvat ja kasvavat entistä komeammiksi – vähän niin kuin männyn alaoksien karsimisen tavoitteena on jykevä mäntysahatukki? Ei ole, sen olen ymmärtänyt.

Nykyään karsitaan muun muassa työpaikkoja, byrokratiaa, päästöjä, opetusta, henkilöstöä, palveluita, hevosia, kouluja, käynnistyssoftia, villejä adoptioita, peilejä ja liikuntakyvyttömiä. Yksi tämmöinenkin, melko outo virke sattui silmään: ”Jos olet löysä 50 kiloa se aikoo karsia kehon?”

Viikko sitten ilahduin, kun luin Metro-lehdestä otsikon, jonka mukaan erään koulun pihalla oli karsittu puita. Kerrankin karsia-verbi oikeassa paikassa! Ilo oli ennenaikainen. Leipätekstistä kävi ilmi, että koulun pihalta oli kaadettu puita. Kuvassa näkyi, miten puuta nostettiin pois pihalta. Siinä oli oksat. Ei sitä ollut karsittu.

Muinoisen lapsuuteni aikoihin kylällämme kerrottiin hauskaa ja opettavaista anekdoottia (tässä nimet muutettu). Sähköyhtiön työmies oli karsimassa ökytalon puurivistöstä oksia, jotka uhkasivat johtoja maantien varressa. Paikalle tuli sanotun tilan edustaja, jolloin sukeutui tämmöinen sananvaihto:

-          Minä filosofian maisteri Erkki Mäkiö kiellän sen!

-          Ja minä työmies Matti Syrjä karsin vaan.

Taitaa minulle käydä kuin maisterikollegalleni. Minä kiellän holtittoman karsia-verbin käytön, mutta ne karsii vaan. Karsitaanhan hevosiakin.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

3.6.2010 23.12
Rankojakin karsinut
Karsi, kärsi ja unhoita
Karsittiinhan "muinoisen lapsuutemme aikoihinkin" ihmisiä, nimittäin oppilaitosten karsintakokeissa ('pääsykoe'). Kuvaannollisesti karsia-verbiä käytti jo 1960 luvun äiti, jonka "olo tuntui niin karsitulta" kun lapset olivat lähteneet maailmalle.

Liika on silti liikaa, ainakin hevosten karsiminen menee jo eläinrääkkäykseksi.
10.6.2010 13.09
K. Ruohomäki
Karsintaa
Blogisti on "tottunut siihen, että vain puita karsitaan". Niinpä hän ei voi sietää sanan kuvaannollista viljelyä, vaikka se sekä Nykysuomen sanakirjan että Kielitoimiston sanakirjan mukaan on tämän teonsanan toinen pääkäyttö: 'poistaa valikoiden, supistaa'. Heikot karsitaan joukosta armotta, koulu koettaa karsia huonot taipumukset, menoja, rahoitusta, opetusta ym karsitaan nykyään kovalla kädellä. Tässä ei siis ole mitään outoa, mutta tietysti sanan kuvallisessa käytössä on aina huolehdittava siitä että kuva ja yhteys toimivat. Sanalla on sitä paitsi kansankielessäkin monenlaista kuvallisen suuntaista käyttöä. Muistan, kuinka setäni aikanaan evästi tyttärenpoikiaan koulutielle: "Ei pirä haastaa riitaa kenenkään kans eikä eheroon taharoon ruveta tappelhon, mutta kyllä silimiltänsä saa karsia."