Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kielitoimiston kouluttajat

Riitta Hyvärinen
, Annastiina Viertiö, Minna Pyhälahti, Sari Vaula ja Elina Heikkilä työskentelevät kouluttajina Kotimaisten kielten keskuksessa. Heidän tavoitteenaan on monenlainen kielitiedon lisääminen koulutuksilla, puhelinneuvonnalla, tekstikonsultoinnilla ja lehtijutuilla.



rss Kielitoimiston kouluttaja

16.6.2011 15.52

Iloinen kesähevonen

Kesä on nyt monen mielessä ja huulilla. Mutta mikä on tuon rakkaan sanan tausta suomen kielessä?

Eilen ilmestyneessä Kielikellossa murteiden sanakirjan toimittaja Kirsti Aapala kirjoittaa, että kesä on ollut vanhastaan käytössä itämurteissa sekä pohjalais- ja peräpohjalaismurteissa. Sana on luultavasti vanha laina indoeurooppalaisista kielistä. Merkitys on todennäköisesti ollut ’sadonkorjuuaika’ tai ’kesä’.

Levikiltään lounainen on kesän vastine suvi. Se on uralilaiskielten ikivanha omaperäinen kesän nimitys.

Juuri nyt elämme vanhan kansan pikkukesää, joka Aapalan artikkelin mukaan oli kesä ennen juhannusta. Lämmin pikkukesä tiesi kylmää isokesää, aikaa juhannuksen jälkeen.

Mielenkiintoisten kesäsanojen lisäksi kesään liittyy paljon kiinnostavia sananparsia. ”Ole ilonen ko kesähevonen", sanottiin sananparsikokoelman mukaan ainakin Alatorniolla 1930-luvulla. Ja monella paikkakunnalla toivottiin, että "tulis kesä ja kärpäsiä, että sais köyhäkin ystäviä". Esimerkiksi kotiseudullani Loimaalla tuo sananparsi on tuttu muodossa ”tulis suvi ja kärväsiä, sais köyhäki ystäviä”.

Kuka tahansa voi etsiä lisää kesäaiheisia sananparsia Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ilmaisesta aineistopalvelusta Kainosta.

Minna Pyhälahti


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja