Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

18.11.2012 10.45

Vaarana ”talvivaara”

Media on täynnä Talvivaaraa.

Kaunis ja perin suomalaiselta kuulostava paikannimi ei enää tarkoita vain sotkamolaista kaivosaluetta, vaan Talvivaara on laajentunut merkitsemään ennen kaikkea suurta ympäristötuhoa: kaikkea sitä, mitä Talvivaarassa on tehty tai jätetty tekemättä. Erisnimi on siis saamassa tavallaan yleisnimen luonteen. Semantikot saattaisivat pitää talvivaaraa jopa ympäristökatastrofin ikonina.

Samanlaisia ikonisia piirteitä on muissakin paikannimissä: Fukushima ja Kauhajoki tuovat oman aikamme ihmisille yhtä pelottavia ajatuksia kuin aikanaan Hiroshima tai Summa. Molemmat esimerkit kertovat myös siitä, että kun onnettomuus tai katastrofi on kyllin suuri, se saavuttaa globaalin ikonin mittasuhteet. Joskus myös jotkut henkilönnimet toimivat samoin: Marilyn ei ole vain Marilyn Monroe eikä Diana kuka tahansa – nimiin liittyy merkityksiä, jotka ovat kulttuurisesti kiteytyneitä ja yleisesti hyväksyttyjä. Mielenkiintoista on, että niin Marilyniin kuin Dianaan liittyy tragedia.  Estoniakaan ei koskaan enää ole vain laivan nimi.

Huonot uutiset leviävät helpommin kuin hyvät. Silti ihmetyttää, eikö kulttuurissamme ole lainkaan ikonisia nimiä, joiden merkityksessä olisi mukana positiivinen konnotaatio. Mannerheim on toki ikoninen nimi, mutta sen ikonisuuteen eivät kaikki liitä positiivisia mielleyhtymiä. Stalingrad on venäläisille vahva positiivinen ikoni, toisen maailmansodan waterloo. Ikonisen nimet näyttävätkin olevan sekä sukupolvi- että kansallisuussidonnaisia. 

Mahtavatkohan Children of Bodom -yhtyeen ihailijat tuntea Bodom-nimeen liittyvät sukupolvikonnotaatiot?

Keksisikö joku onnellisuusikoneja?


Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa

18.11.2012 11.25
Ikonoklasti
Mystifiointia
Kummallista mystifiointia. Paikannimiin ja muihin liittyy muistikuvia, mielikuvia ja tunteita. Entä sitten? Puhumalla ”ikoneista” vain hämärretään asioita.

Erisnimestä voi joskus tulla yleisnimi. Varsinkin kömpelösti vaikuttavuutta tavoittelevassa ja suhteellisuudentajua karttelevassa tyylissä voidaan kirjoittaa esimerkiksi ”Kärppien A-junnut kohtasivat waterloonsa”. Mutta sellaista esiintyy etenkin siksi, että alkuperäistä merkitystä ei edes tunneta, saati että tunnettaisiin suuria tunteita sen johdosta.

Kulttuuriset kiteytymät ja yleinen tunnettuus taitavat nekin olla lähinnä kirjoittajan mielessä. Stereotyyppistä ajattelua ei kannata projisoida koko ihmiskuntaan. Suurimmalle osalle maapallon ihmisistä Marilyn Monroe tai prinsessa Diana ovat vain joitakin kaukaisia henkilöitä, jos nyt edes nimet tunnistetaan.

Jos ”semantikot” pitävät ”talvivaaraa” (sanaa?) ympäristökatastrofin ikonina, niin se kertoo kyseisten ”semantikkojen” halusta keksiä ikoneita ja myös todellisuudentajun vääristymisestä. Esimerkiksi Leningradin, nyttemmin Pietarin, Suomenlahteen syytämien jätevesien ympäristöhaitat ovat vuodessa suuremmat kuin Talvivaaran aiheuttamat haitat sen koko toiminta-aikana.

P.S. Onko muuten akuuttien aksenttien (´talvivaara´) käyttö lainausmerkkeinä jokin uusi Kotuksen suositus?
18.11.2012 15.47
Ikonen
Onhan meillä Strömsö. Ja ulkomailla Eldorado ja Shangri-la.
18.11.2012 16.35
Agricocacola
Pistää silmään
Pyydän anteeksi, että niuhotan. Harrastan tällaista harvoin.

Minua vain häiritsee nähdä suomen kielen ammattilaisen sekoittavan räikeästi lainaus-, puolilainaus- ja aksenttimerkit. Niiden hallinnan pitäisi kuulua alan ammattitaitoon.
18.11.2012 18.07
paukkis
onnellisuusikoni
Etsimättä mieleen tulee tietenkin Impivaara. Ankkalampi ja tuoreempana Strömsö ... lieneehän näitä paljonkin.
19.11.2012 7.46
Savolainen
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
Strömsö. Muumilaakso. Tahiti. Eldorado. Paratiisi. Uusi Seelanti. Norja (pois lukien kalatehtaat). Sveitsi. Tiroli. Toscana. Cote d´Azur. Provence. Loiren laakso. Yorkshire. Kontu (Shire). Töölöö (FMEJ:n mukaan). Eira (Kaurismäen mukaan). Juankoski (Juice Leskisen mukaan). Pohjoiskarjala (Gösta Sundqvistin mukaan).
19.11.2012 7.52
Savolainen
...ja vielä
Kalifornia. Amerikka. Florida. Neuvostoliitto (kyllä kyllä, 30- luvun laman pohjassa oli aika monelle...) Ateena. Shangri-La.
19.11.2012 11.57
Erkki (eka)
Hyvän mielen tuottajia
Armi Kuusela, bisse, city, demari, Elmo, Finlandia, Get On, Helsingin olympialaiset, ihminen, juhannus, kaksio, kalakukko, karjalanpiirakka, Katri Helena, Keke, kesämökki, Kimi, kolmio, Korvatunturi, kossu, lavatanssit, Leijonat, Lentävä kalakukko, Loiri, Luosto, Lännen lokari, Manu, Marimekko, Markus-setä, Mika Häkkinen, mummonmökki, Muumimamma, Mämmilä, nostalgia, Nummela, Olavi Virta, Olli Rehn, omakotitalo keskellä kaupunkia järven rannalla, Paavo Nurmi, Rovaniemen markkinat, Satumaa, sauna, Spede, Säkkijärven polkka, talvisodan ihme, tango, Urkki, Uuno Turhapuro, Veikko Hakulinen, Vesku, vessa vesiposti keittokomero ja huone, X-Men, yksiö, Åbo, äijä, äiti, ööli...
19.11.2012 14.55
Parko
Myönnän virheeni. En edes ajatellut, millaisia lainaus- tai muita merkkejä heittelin. Ensi kerralla ehkä onnistun paremmin.
Eräs entinen oppilaani oli aloitteleva kilpahiihtäjä. Muistan naureskelleeni hänen lainausmerkeilleen, kun hän sanojensa mukaan harrasti "hiihtoa" ja hänellä oli "sukset".
Nytpä en enää edes hymyile.
20.11.2012 11.55
Laura Kataja
Lainausmerkit
Kampissa on kuppila joka tarjoaa jotain voileipiä "lämmitettyinä".

On melkein tehnyt mieli mennä kysymään mitä ne niille leiville tekevät, kun ne tarjotaan "lämmitettyinä" eikä rehellisesti lämmitettyinä.
20.11.2012 13.28
Riitta Hyvärinen
Kiitos, Laura!
Kiitos tästä esimerkistä. Nauroin ääneen, kun luin näistä "lämmitetyistä" voikkareista. Kun seuraavan kerran puhun kielenhuoltokurssilla lainausmerkkien käytöstä, on tämä juttu kerrottava!
20.11.2012 15.50
Savolainen
Jo toista sataa vuotta sitten...
Jo toista sataa vuotta sitten George Herriman osoitti "Krazy Kat"issa, eräässä varhaisimmassa sarjakuvassa, lainausmerkkien käyttökelpoisuuden kerronnan tehokeinona.

Niin kuin "kaikki" tietävät, Herriman piirsi parisenkymmentä vuotta tuota mainiota sarjakuvaa, jossa "Kissa" rakasti "Hiirtä", ja rakkautensa osoituksena heitti tätä jokaisessa jaksossa "Tiilellä". "Koira" taas "Konstaapelin" roolinsa mukaan sulki joko toisen tai molemmat näistä pahantekijöistä "Tyrmään". "Kissan" vastentahtoisesti, olihan tämä taas hänen yksipuolisen rakkautensa saavuttamaton kohde.

Herriman sai aikaan tuosta yksinkertaisesta kolmiodraamasta loputtoman tuntuisesti variaatioita, kuten ei bluesmuusikkokaan kolmea sointua enempää tarvitse.

Hieno taso Herrimanin kerronnassa oli myös hänen foneettisesti kirjoittamansa kieli, joka -muistaakseni Kaukorantojen kääntämänä- myös välittyi hyvin suomenkielisiin käännöksiin.

Tuohon liittyen; jos joskus näen "lainausmerkkejä" käytetyn "tarpeettomasti", tervehdin tätä "kielioppivirhettä" suurella lämmöllä, kun se tuo mieleeni erään hienoimmista koskaan tehdyistä sarjakuvista.

Ehkä "kahvion" työntekijä todella haluaa taululla tutkia "toiminnan", "tekstin" ja "todellisuuden" suhdetta. Taulua näkemättäkin uskoisin, että parempi lainausmerkkien kanssa kuin ilman.
20.11.2012 16.05
Savolainen
"Korrektion"
Taas muistikuvani "Krazy Katista" olivat mitä sattuu, onhan nimenomaisesti "Kissa" se, jonka päähän joka jaksossa "Tiili" kajahtaa, heittäjänä ollen "Hiiri", joka tästä rikoksesta ansaitsemansa rangaistuksen lainvalvojalta saa.