Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

4.6.2009 15.27

Tilanne määrää taktiikan

Omien kielivalintojen tarkkailu on kiehtovaa ja hyödyllistä.

Vuosia Suomessa asunut ystävä halusi tietää, miten hänen pitäisi puhua tavatessaan arvovaltaisia ja – kuten hän asian ilmaisi – ”sivistyneitä” ihmisiä. ”Voiko Suomessa todellakin käyttää puhekieltä ja murretta ihan missä vain?”

Vastaus tuntuu selvältä: kyllä voi. Kielidemokratiaan kuuluu oikeus käyttää omaa äidinkieltään juuri niin kuin sen on oppinut. Kielen variaatiot saavatkin nyky-Suomessa kukoistaa, vanhoja maantieteellisiä murteita arvostetaan ja ihmiset yleensä uskovat oman idiolektinsa voimaan. Vain harva enää edes käsittää, että omaa puhetapaa voisi hävetä. 

Vaikka joskus kyllä pitäisi. Kieli on ihmisen käyntikortti siinä missä muukin esiintyminen. Tilanne määrää taktiikan, joten aina kannattaa miettiä, millainen kielimuoto palvelee puhujan päämääriä parhaiten ja mikä sopii kuhunkin tilanteeseen. Kun ulkoministerimme Alex (!) puhuu ”kolmesta tärkeästä pointista” Hesarin (ei Helsingin Sanomien tai valtakunnan päälehden) etusivulla, hän sekä ironisoi itseään että vahvistaa mielikuvaa nuorekkaasta, rajoja rikkovasta poliitikosta. Kun Timo Soini keksii näppärästi sanoa: ”Missä EU, siellä ongelma”, hän paljastaa osaavansa herrojen kieltä. Kansan puolella kuitenkin ollaan!

Julkisen ja yksityisen puheen välillä ei nykyään tunnu olevan enää eroa, ei ainakaan kovin suurta. Papit puhuvat saarnastuolista nuorisokieltä kuin oltaisiin ikuisesti elämän rippikoulussa, television talk showt täyttyvät pääkaupungin kielellä ja itse saatan kiroilla luokassa! Tehokeinona tietysti. 

Kieli on aina osa yhteiskunnallista todellisuutta ja kertoo paitsi yhteiskunnallisesta hierarkiasta myös arvoista ja asenteista. ”Kotirouvia” ei enää ole, mutta ”kotiäideistä” riittää puhumista; meidän seudulla vaimot ovat miesten puheissa ”emäntiä”, joiden valtaa ilmaisulla hienokseltaan kyseenalaistetaan. Tapa puhua on sävyjä täynnä.

Aina puhuja ei ollenkaan ole tietoinen valintojensa vaikutuksesta – siksi kielellä niin helposti loukataan toista, syntyy väärinymmärryksiä ja emotionaalista hälyä. Omien kielivalintojen tarkkailu on kiehtovaa ja hyödyllistä: hiljalleen alkaa huomata, miten moninaisia vaihtoehtoja on tarjolla, mitkä valinnat sopivat mihinkin tilanteeseen, mitkä ilmaisut eivät sovi omaan puheeseen. Minun puheeseeni ei tule koskaan kuulumaan ”vimpan päälle”, ei niin missään tilanteessa.

Ystävälle neuvoksi: korrekti yleispuhekieli on hyvä hallita. Se on hyvä käyntikortti kaikkialla.

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

7.6.2009 19.20
J. Salo
Murre
Oman murteen ja puhetyylin pitäisi olla kaikkien ymmärrettävissä. Eli oman kielen kanssa ei kannata/pitäisi "temppuilla" liikaa. Holjat sanavalinnat tekevät puheesta vaikeasti ymmärrettävän.
8.6.2009 8.36
NP
Murre ja "ymmärrettävyys"
Kyllä pitää kotimurteellaan aika paljon "temppuilla", jotta se vaikuttaisi käyttöyhteydessään oikeasti viestin ymmärrettävyyteen. Tuota argumenttia käytetään minusta useimmiten silloin, kun todellisuudessa vain ärsyttää toisen puheen erilaisuus. Suvaitsemattomuutta ei toki pidetä yleisesti yhtä hyvänä perusteluna kuin "ymmärrettävyyttä".
20.6.2009 12.28
Pirkko Limnell
Sanat ja sammakot
Jämähdin miettimään, miksi Stubbin kielen muutamat piirteet (pointit ja pointsit!) häiritsevät. Ja miksi Soinin kielen eivät. En tiedä. Huhutaan, että Soini käyttää ammattiapua mieleen jäävien sanojen keksimisessä. Liekö totta. Joskus tuntuu, että Stubbinkin pitäisi. Sanojen keikahtaminen sammakoiksi tuntuu uhkaavan koko ajan.
20.6.2009 16.48
helanes
Sanoja ja sammakoita
Siis tuohon kommenttiin: Sekä Stubb että Soini ovat esimerkillisiä kielenkäyttäjiä. Tausta ja tyyli vain ovat erilaiset. Stubb enemmän urbaani ja kansainvälinen, Soini (ainakin pyrkii olemaan) maalaisempi ja kansanomaisempi. Stubb myös vähän, ei paljon, nuorempi. Mutta kieltämättä Stubbin slangipiirteet tai vieraitten kielten vaikutteen hieman häiritsevät.

Itse blogiin: (Terve vaan, jos satut tunnistamaan; ja hakemalla löytää nimen nimimerkin takaa.) On myös niitä, kuten Mauno Koivisto) jonka puheessa murretausta kuuluu, mutta puhe on silti yleiskieltä. Vertailun vuoksi, myös Ville Itälän puheessa kuuluu murretausta, mutta hänen kohdallaan se jotenkin kiusaa. Mistä kummasta on kysymys? Siitäkö, ettei se tausta saisi kuulua liikaa, sen tulee toimia jollakin mielenkiintoisella rajalla, olla ikään kuin balanssissa, jos nyt käyttämäni sana osuu.
14.9.2009 18.43
ad
Oma tyyli
Itäsuomalaisena olen huomannut, kuinka esimerkiksi pääkaupunki seudulla käydessäni, murteeni erottuu. Tämä on yleensä hyvä tapa saada keskustelu aikaiseksi ja murtaa jää.
En siis näe merkitystä sille, miksi alkaisin muuttaa omaa puhetyyliäni sen perusteella kenen kanssa satun keskustelemaan. Poikkeuksena tosin tässäkin on henkilön ikä, vanhempia henkilöitä täytyy kohteliaisuus syistä yleensä teititellä, tämä ei enää moneltakaan luonnistu. Nuoriso sanojenkin käyttäminen voi olla hämmentävää, varsinkin vanhemmalle ikäpolvelle.

Puhetyyli on kuitenkin osa ihmisen luonnetta ja persoonaa, joten eikö puhetyylinsä muuttaminen vaikuta hieman teennäiseltä.