Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

16.3.2010 8.18

Saako, pitääkö, kannattaako?

”Saako yo-kirjoituksissa käyttää ilmaisua loppupeleissä”, tiukkaa luovaa omanarvontuntoa uhkuva abiturientti. Viisas kollega neuvoi vastaamaan: ”Toki saa, mutta mieti, kannattaako!”

Valvoin taas kerran ylioppilaskirjoitusten esseekoetta. Kolme ja puoli tuntia katselin nuoria kokelaita, joista noin 70:n kanssa olin ollut tekemisissä sekä lukion pakollisilla kuudella kurssilla että kahdella kirjoittamisen ns. syventävällä. Olin lukenut kultakin ehkä 24 kirjoitelmaa, mikä on sekä paljon että vähän. Sähköpostini kumminkin täyttyy säännöllisesti oppilaiden kirjoitustöistä; palautteen antaminen Wordin korjausohjelmalla on nopeaa ja suhteellisen helppoakin. Mutta satojen oppilaiden käsittely vie aikaa – tässä tapauksessa aika EI ole rahaa!

Valvontatehtävää piristääkseni ja oppilaantuntemustani koetellakseni aloin pohdiskella, millaista saalista vuoden 2010 esseekokeesta oli odotettavissa. Keskirivin Jussi (Huom! oppilaiden nimet muutettu) kirjoitti abivuonna kaikki tekstinsä ainakin kaksi kertaa, jotkut jopa neljä. Jokaisella korjaamiskerralla teksti parani: odotan eximiaa, Jussin tuntien aiheena on pohdinta siitä, kannattaisiko Suomen siirtyä ammattiarmeijaan Ruotsin mallin mukaan.

Einolla on luistava kynä. Tekstiä syntyy helposti, mutta jälki on pinnallista eikä aina pysy tehtävänannossa. Ehkä Urheilu bisneksenä saisi pojan pysymään paikallaan edes puoli yhteen.

Tarja haluaa erottua, siksi hän valinnee jonkin ”maskuliinisen”, pojille suunnatun tehtävän. Mitä sähkö on? saa Tarjan varmaan intoutumaan filosofisiin pohdiskeluihin, erinomaisella kielellä ja kohtuullisen tyylikkäästikin. Tämä kokelas ei koskaan kysy saako? tai edes kannattako? Hän antaa palaa.

Sisko ilmoitti jo kauan sitten haluavansa opettajaksi. Hän halusi tietää, pitääkö aineistoon viitata niin ja niin monta kertaa ja miten monta riviä pitää jättää tyhjää otsikon ja tekstin väliin, saako käyttää jotain muutakin tietolähdettä kuin yo-vihkosessa oleva… Kyllä, juu, tietysti, mikä ettei! Oma lukukokemus tehtävistössä varmaan sytyttää Siskon.

Ville näyttää kärsivältä. Kynä on aivan liian pieni ison miehen käteen. Arvottuaan hetken Ville on varmaan tarttunut verkkokirjoittamisaiheeseen  – tuttu juttu, josta voi aina jotain läppää heittää. Odotan ketjuvirkkeitä, puhekieltä, johtimien semanttista epätäsmällisyyttä, mutta vastapainona kovaa kommentointia ja raikkaita  mielipiteitä.

Nämä nuoret eivät kaikki varmaankaan arvosta omaa äidinkieltään niin kuin minusta aineen opettajana olisi toivottavaa. Monet heistä kuvittelevat taivaiden aukenevan paremmin englanniksi. Unia he silti vielä näkevät suomeksi, ja niissä unissa olen vannonut kummittelevani.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

16.3.2010 19.35
Pitkässä juoksussa
Hauska stoori, anteeksi tarina, yo-tehtävien parissa ahertavista abeista. Toivottavasti tuli yllätyksiä, iloisia tietenkin, eikä englannin rappeuttava vaikutus pilannut kenenkään tuotosta.
17.3.2010 22.39
Riikka Tervonen
Hauska teksti! Tuli aivan omat 11 vuoden takaiset yo-kirjoitusajat mieleen. (Kirjoitin villieläinten sopeutumisesta kaupunkiympäristöön ja join ison termarillisen kaakaota, koska palelin.)

Eksyin sivupoluille ja silkkaa uteliaisuuttani kysyn: heititkö oppilaiden peitenimet lonkalta vai harkitsitko kauemmin? Suuri osa noista on nykyabeja huomattavasti vanhempien sukupolvien nimiä.
18.3.2010 11.47
Jouni Kemppi
"Monet heistä kuvittelevat taivaiden aukenevan paremmin englanniksi. "

Ja useimmat eivät kuitenkaan osaa kirjoittaa ymmärrettävää englantia ja luetun ymmärtämisenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Suomalaiset kuvittelevat ymmärtävänsä englanninkielistä tekstiä, mutta taitaa olla niin että harvassa ovat ne suomalaiset jotka sitä todella ymmärtävät. Englanti kun on vaikea ja monimutkainen kieli.
22.3.2010 20.56
Parko
Riikalle
En yhtään miettinyt peitenimiä. Varmaan mieleeni tuli jostain uumenista muistoja menneistä abeistä; kaikennnimisiä on ollut!
Vaikea varmaan uskoa, mutta oppilaissa on stereotyyppisiä olentoja: joku on just aina Jussi, joku Tarja ja Villejä ilmaantuu ties mistä.
25.3.2010 15.54
Suvitiina
Kyllä kuplii!
Tämä menee jo abeista ohi, työelämään, oppineisiin toimittajiin. Kunpa viisas kollega neuvoisi heitäkin: ”Toki saa, mutta mieti, kannattaako!”

Jo monta vuotta sitten huomasin Aamulehdessä kirjoitettavan "Sata-Häme Soista". Samaa mallia käytettiin, kun poikettiin Savossa "Kuopio tanssii ja soissa". Viimeksi 20.3. toimittaja kirjoitti sarjakuvatapahtumasta nimeltä Tampere Kuplii (myös yhdistys Tampere Kuplii ry) ja päätti kommenttinsa "-- Tampereen kaupunki on päättänyt jatkaa yhteistyötä Kupliin kanssa".

Esimerkit ovat samanlaista sekasotkua kuin tv-mainoksen kehotus käydä "Elisa shopitissa"!