Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

14.10.2010 20.26

Pilkun paikka ei ole leikin asia

Huolimaton kirjoittaminen on osa ensivaikutelmaa.

Aikuisopiskelijan itsetunto joutuu koville, kun joutuu sorvaamaan lauseita ranskan kielellä. Jokaisen sanan kirjoittaminen on haaste.

Ei se kuulemma ole helppoa ranskalaisillekaan, joiden koulu-uraan kuuluvat sanelukirjoitukset toisensa jälkeen. Väkisinkin tulee pohtineeksi, onko kirjoitustaito Ranskassa (tai Englannissa) sosiaalisesti erotteleva tekijä ja toisin päin: onko kirjoittamisen taito hyvän yhteiskunnallisen aseman edellytys.

Sanelukirjoittamisen aikakauden eläneenä kyselin, miten nykyisessä alakoulussa sanellaan vai sanellaanko ollenkaan. Sain tietää, että alkuopetuksessa jonkin verran, mutta varsinaisesti 3.–6. luokalla saneluilla testataan erityisopetuksen tarvetta. Hyvä niin. Olemme siis valovuosia ranskalaisia metodeja edellä.

Meillä Suomessa eletään juuri nyt ennennäkemätöntä kirjoittamiskulttuurin aikaa. Internetin käyttäjät ryhtyvät kommunikoimaan toistensa kanssa kirjoittamalla, blogien valtakuntaan pääsee kirjoittamalla, Facebook  ja YouTubekin toimivat sanan ja kuvan yhteisvoimin. Suomen kielen ortografian yksinkertaisuus takaa sen, että melkein kaikki uskaltautuvat ilmaisemaan itseään kirjoittamalla.

Itseilmaisu on toki arvokas asia, mutta olisiko käymässä niin, että jokamiehen tekstien paljoudessa määrä korvaa laadun. Esimerkiksi abiturientit kirjoittavat mielellään, mutta jälki on perin huolimatonta. Toistan: se on huolimatonta, koska he ovat omissa vapaa-ajan teksteissään oppineet, että viesti välittyy vähemmälläkin vaivannäöllä.

Kielellistä purismia en todellakaan kannata tai sitä vaadi, mutta huomaan ärtyväni, kun opiskelijan – tai yhtä hyvin nettikommentoijan – teksti vilisee kaikkea mahdollista: virheellisiä viittaussuhteita pronomineilla tämä ja se, epätäsmällisiä johdoksia (opintojen lopetus – lopettaminen) puhumattakaan välimerkeistä, erityisesti pilkusta.

Silti mieltä jää askarruttamaan kielen ja yhteiskunnallisen luokka-aseman välinen suhde. Voisiko meilläkin olla käymässä niin, että koulutus/opetus ei enää tasoitakaan oppilaiden välisiä eroja, mihin peruskoulun alkuvaiheessa uskottiin ja mihin myös käytännön toimin pyrittiin? Entäpä jos koulun tekstimaailma on kaukana monien oppilaiden omista kirjoittamiskokemuksista? Vähäisillä tuntimäärillä tai draamaopetuksella ei ehkä johdatetakaan lapsia ja nuoria sellaisen kirjallisen ilmaisun piiriin, joka mahdollistaa sosiaalisen nousun tai edes takaa kuuluisan kansainvälisen kilpailukyvyn.  


Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa

15.10.2010 13.00
Erkki
Saisiko selvennystä?
Jutun otsikon alla lukee "Huolimaton kirjoittaminen sekä asenteen ettö osaamisen."

Tämä kohta jää minulle hämäräksi, joten selvennys olisi kai paikallaan.

18.10.2010 13.12
Eeva
Virheellisesti muotoillun aloitusvirkkeen tarkoitus oli kai havainnollistaa keskikappaleiden sanomaa: viesti ei oikeastikaan välity, kun kirjoittamisesta tulee tarpeeksi huolimatonta.

Näin oletan.
19.10.2010 11.49
K.Parko
Huolimattomuudesta sakotetaan
Pyydän anteeksi huolimattomuuttani ingressin muotoilussa. Itse asiassa en käsitä, mitä sormistani on valunut - aivot eivät ainakaan ole olleet mukana.
Kiitos tulkintayrityksestä!

19.10.2010 12.13
Erkki
Miten lienee?
Nyt siellä otsikon alla lukee näin: "Huolimaton kirjoittaminen on osa ensivaikutelmaa." Ei tuokaan minulle oikein avaudu. Miten "kirjoittaminen" on osa "vaikutelmaa"?

Itse arvelin mielessäni, että alkuperäinen ajatus olisi ollut tämä: "Huolimaton kirjoittaminen paljastaa [tjs.] sekä asenteen että osaamisen." Tulkitsin teksikatkelman siis transitiivilauseeksi, josta puuttui predikaatti.

19.10.2010 20.39
Jukka K. Korpela
Ehkäpä selittämättä paras
Lauseenomainen valmiste ”Huolimaton kirjoittaminen sekä asenteen ettö osaamisen” tuntui minustakin oudolta, mutta oletin sen tarkoitukselliseksi. Sehän oikeastaan itse todistaa sen, mitä se sanoo.

Huolimattomuuden seurauksiinhan kuuluu (kirjoittamisessa) se, että lukija joutuu miettimään, tulkitsemaan ja täydentämään – tekemään kirjoittajan hommia. Tämä voidaan selittää myös hienoksi asiaksi, mutta tässä ei onneksi ole menty sellaiseen.
21.10.2010 8.19
KSH
Huolimaton kirjoittaminen
...saattaa todellakin jäädä -- useimmiten taitaa jäädäkin -- osaksi sitä ensivaikutelmaa työhakemuksissa. Opetetaankohan niiden tekemisen taitoa missään oppilaitoksistamme?
13.12.2010 18.20
Karo
Hyvin hallitun äidinkielen ja yhteiskunnallisen luokka-aseman välisen suhteen puntarointi on varmaankin tarpeellista. Vieläkin enemmän olisin kuitenkin huolestunut siitä, että huonosti hallitusta äidinkielen taidosta huolimatta ihminen voi saada suomalaisen korkeakoulututkinnon ja työllistyä Suomessa arvostettuna pidettyyn työhön.

Minulla on tuttavapiirissäni alakouluopettajia ja lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneita esikouluopettajia, joilla on suuria puutteita omassa suomen kielen kirjoitustaidossaan. Mielestäni tämä on jokseenkin outoa maassa, jossa jokaiseen korkeakoulututkintoon kuuluu ainakin jonkinlainen pakollinen suomen kielen kurssi sekä kasapäin esseitä ja tenttejä, joissa oma kirjoitettu kielitaito joutuu jatkuvasti arvioinnin kohteeksi. Eikö opiskelijoiden omasta äidinkielen osaamisesta välitetä, vai eivätkö sitä hallitse korkeakoulujen opettajat itsekään? En ymmärrä, kuinka merkittäviä kieliopillisia virheitä jatkuvasti tekevät ihmiset pystyvät läpäisemään korkeakoulututkinnon, joka antaa heille muodollisen pätevyyden opettaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan.

Keskustelu siitä, pitäisikö äidinkielen opettajan jo alakoulussa olla aineenopettajan koulutuksen saanut äidinkielen osaaja, ei ole mielestäni turha. Kuinka voimme vaatia lapsilta hyvää kielitaitoa, jos edes opettajamme eivät sitä osaa?
28.12.2010 16.26
Suvitiina
Ottaa niin kielihermoon
Minua on jo pitkään ihmetyttänyt, mistä kummasta niin puheeseen kuin kirjoituksiin on levinnyt tapa käyttää nesessiivisissä rakenteissa (kuten "minun pitää") nominatiivia genetiivin sijaan. Näitä putkahtelee esiin huolestuttavan usein. Onko kyse huolimattomasta kouluopetuksesta vai onko jollakulla jokin muu selitys tähän ärsyttävään ilmiöön?

Tässä joitakin talteen saamiani esimerkkejä:

KIRJOITUKSISSA esiintyneitä

"Kuvaajan nimi tulee näkyä kuvia käytettäessä."

Pispalan Sottiisin alla olevalla nettisivulta
http://www.sottiisi.net/www/index.php?option=com_content&task=view&id=35&Itemid=52

"Kylpeminen, uiminen tai suihkussa käyminen ei pitäisi vaikuttaa laastariin."

Apteekin hyllyltä -asiakaslehti, kesä 2010

"Asehan pitää olla toimintakunnossa, koska mitä tahansa saattaa partiossa tapahtua", Paatero kertoo.

Helsingin Sanomat 17.12.10



PUHEESTA poimittuja

"Nainen pitää tulla äidiks"

Väestöliiton tutkija Anneli Miettinen
Radio Suomen Taustapeili 17.11.10

"Tulokset pitää puhua puolestaan"

Personal trainer Tapani M(?)
Radio Suomen Ajantasa 28.12.10
29.12.2010 11.11
Ulla Tiililä
Suvitiinalle
Tunnetko Lea Laitisen väitöskirjaa Välttämättömyys ja persoona? Suosittelen.