Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

20.3.2012 18.03

Ongelman ytimessä

Omien heikkouksien nimeäminen ongelmaksi antaa jonkinlaisen synninpäästön.

Tosikertomus:

Tyttö kertoi koulussa, että opiskelu tuottaa hänelle aivan ylitsepääsemättömia vaikeuksia. Hänellä on heräämisongelma. Ei siis saa itseään revityksi ajoissa kouluun. Ei muuta kuin koulusta ulos maailmaan, työelämään. Mutta mistään ei edelleenkään kuulemma ole tullut mitään, kun samanlainen heräämisongelma vaivaa edelleen: ei millään aamuisin jaksa herätä töihin. Mikä ihmeen ongelma?

Onhan meillä näitä moniongelmaisia, oikeita sellaisia. On alkoholiongelmia, parisuhdeongelmia ja terveysongelmia. Ongelmavyyhdin keskellä tulee ajatelleeksi, onko käsite ongelma alkanut saada eufemistisia piirteitä. Joitakin ongelmia voitaisiin varmaan yhtä hyvin nimittää laiskuudeksi, joitakin riidaksi ja joitakin jopa sairaudeksi.

Samantapainen eufemismi on häiriö. Häiriökäyttäytyminen lienee toisten ihmisten elämän tahallista häiritsemistä, häirikkö ei kunnioita sääntöjä eikä noudata yleistä järjestystä ja häiriintyneen mielessä on jotain pahasti vialla.

Nuoruudessa oli muodikasta puhua häiriöfunktiosta: jos ei ymmärtänyt jotain kapakkapöydän syvällistä (!) keskustelua ja teki väärän kysymyksen väärään aikaan, alettiin puhua henkilön kohdalla häiriöfunktiosta.

Nykyään puhutaan paljon ongelmakeskeisyydestä ja ongelmanratkaisusta. Kapakkapöydässä sellaisia käsitteitä ei tunnettu, silloin puhuttiin problematisoinnista. On vaikea uskoa, että kieli ei tässä tapauksessa ohjaisi ajattelua: ongelmiksi nimeäminen synnyttää vaikutelman, että homma on diagnosoitu ja hoidossa, problematisoinnissa jaksetaan yhä epäillä ja etsiä.

Ehkä on myös niin, että omien heikkouksien nimeäminen ongelmaksi antaa jonkinlaisen synninpäästön: heräämisongelmaistahan täytyy ymmärtää – hänellä kun on se ongelma.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele

20.3.2012 19.25
Ruusunen
Heräämisprobleema
Ongelmaksi nimeäminen ja problematisointi ovat aivan sama asia.

Kapakkakeskustelussa kohteen "problematisointi" voi hyvinkin kuulostaa siltä kuin kohdetta käsiteltäisiin kovinkin arvostelykykyisesti ja analyyttisesti, mutta ei se sitä ole!
21.3.2012 20.06
Parko
Kiitos kommentista; odotin sitä.
Konnotaatioistahan tässä tietysti onkin kyse.

Ruususen uni ei ehkä pelkällä nimeämisellä avaudu. Suosittelen problematisointia!

22.3.2012 11.46
Ruusunen
Unihäiriö
Juuri tätä tarkoitan! Ruususen uni on silkkaa pässinlihaa, ei sen ymmärtämisessä pitäisi olla ongelmaa. Jos kuitenkin haluaisin leikkiä pseudoälyköä, voisin avata kapakkakeskustelun aiheesta "problematisoikaamme Ruususen uni". (En uskalla edes kuvitella sitä aatoksen lentoa...)
10.4.2012 13.15
Kiiski
Luulin, että ongelmista puhuminen on jo vanhanaikaista, vaan sen sijaan kuuluu - ainakin täällä työelämässä - sanoa, että herääminen on haasteellista.
10.4.2012 14.17
Ruusunen
Herätkää!
"Haastavaa" Niin viime sesongin lumia... Minulla ei ole ollut heräämisongelmaa enää aikoihin, enkä pidä tätä nykyä heräämistä millään tavoin haasteellisena. Minä olen eri tavalla heräävä!