Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

17.12.2013 11.47

Motivaatiota, motivaatiota!

Jos peruskoulun aikana menettää motivaationsa oppia, on hukassa. Silloin ei joulupukin tuoma uusinkaan IPad auta.

Opin lukemaan koulussa, 6-vuotiaana. Opettaja piti lukukilpailuja, joista tyttöoppilas sai palkinnoksi leppäkertturintaneulan. Poikien palkintoa en muista. Jos voitti kolme kertaa, sai korun omaksi.

Teksti oli vaikea. Se kertoi Maijan nukesta, ja siinä oli merkillinen kohta: ”Maijalla ei ollut koskaan näin hienoa nukkea ollut”. Pluskvamperfekti ollut ollut tuotti useimmille tankkaajille uskonpuutteen; muistan itsekin pitäneeni huomattavan tauon juuri tuossa kohdassa.

Voitin kaksi kertaa peräkkäin selvästi. Kolmannenkin olisin kait voittanut, mutta opettaja päätti pedagogisista syistä toisin. Neljännessä kilpailussa voitin taas ja sain kuin sainkin leppäkerttukorun itselleni. Silti olin katkera ja vihasin opettajatarta koko alakoulun ajan.

Lukemismotivaationi oli kuitenkin herännyt, eikä sitä mikään sen jälkeen ole sammuttanutkaan. Kirja kuuluu meikäläisen arkeen niin kuin tabletit ja älypuhelimet nykykoululaisen.

Eri sukupolvet lukevat eri tavalla, eri välineitä käyttäen, erilaisia sisältöjä valiten. Minä luen aamuisin sanomalehden, mutta niin tekevät edelleen monet nuoretkin – heillä tosin printtilehden tilalla voi olla sähköinen sivu. Päivällä minäkin availen iltapäivälehden nettiversioita ja silmäilen uutisia niin suomeksi kuin englanniksi.

Joululahjaksi olen ostanut kirjoja ja aion vielä ennen jouluaattoa ehtiä kotipaikkakuntani erinomaiseen kirjastoon. Kirja on edelleen oivallinen käyttöliittymä, kuten Juha Herkman ja Eliisa Vainikka sanovat teoksessaan Lukemisen tavat (2012).

Rohkenisiko puhua PISA-tutkimuksen tuloksista? Rohkenisiko sanoa, että vanhana opettajana en yhtään ihmettele tuloksia. Koululaitos ei koskaan ole kehityksen etujoukoissa, eikä sen ehkä pidäkään olla. Riittää, että se pakottaa oppimaan perustaidot ja kannustaa yksilöä eteenpäin. Sanon tietoisesti pakottaa, mutta en tarkoita koulukuria.

Sääliksi käy niitä keskenkasvuisia poikia, joiden isät halveksivat lukemisen kulttuuria! Sosiaalinen paine on tehokas motivaation luoja, mutta se voi myös motivaation tappaa.

Suomalaisia nuoria uhkaa eriarvoistuminen. Jos peruskoulun aikana ei opi kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan, on edessä vaikeuksia. Jos peruskoulun aikana menettää motivaationsa oppia, on hukassa. Silloin ei joulupukin tuoma uusinkaan IPad auta. Teknologia edellä ei arvomurrosta ratkaista.

Tämä blogi on viimeiseni näillä Kotuksen sivuilla.  On ollut ilo rustailla juttuja aidasta ja aidan seipäästä.

Kiitos kommenteista. Oppia ikä kaikki.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa

17.12.2013 23.26
Pirjo-Riitta Puro
Kiitos Kaija
Kiitos Kaija, tervettä puhetta. Ajetaan edelleen medialukutaitoja opetukseen, ja kannatetaanhan historiaa ja yhteiskuntaoppia pakollisiksi uuteenkin lukioon!
18.12.2013 0.27
Kiitos!
Kiitos!
Hyvin sanallistettu, Kaija - niin kuin aina!