Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

28.12.2011 20.30

Merkillistä

Ihmettelyni aihe joulukuun lopun pimeydessä on sanojen merkityksien muuttuminen.

Sinänsä ilmiössä ei ole mitään uutta tai kummallista; kielihän muuttuu kaiken aikaa ja merkitykset niiden mukana. Kiinnostavaa minusta onkin se, millä tavalla merkityksenmuutoksia nostetaan julkisessa keskustelussa esiin ja miten erilaiset merkitykset sitten hahmottavat, jäsentävät ja luokittelevat maailman ilmiöitä.

Taannoin luin kyselystä, jossa etsittiin onnellisuudelle uudenlaista määritelmää. Uudenlaista? Sellaista, joka paremmin kuin entinen (?) kuvaa nykyihmisen käsitystä onnellisuuden faktoreista. Triviaaleilta tuntuvat pohdinnat varallisuuden ja onnellisuuden, terveyden ja onnellisuuden, perhesuhteiden ja onnellisuuden, lemmikkieläinten määrän ja onnellisuuden etc. suhteesta nostavat väistämättä esiin kysymyksen, miksi onnellisuus on määriteltävä uudelleen. Minun nuoruudessani olisi heti kavahdettu moista touhua ja puhuttu orwellilaisuudesta ja mielen manipulaatiosta. Kenen onnellisuudesta oikein on kyse? Millaista onnellisuutta on syytä tavoitella? Kuka kysyy?

Sanoilla on toki erilaisia konnotaatioita eivätkä merkitykset koskaan ole vailla tulkintoja. Silti alkaa kylmätä, kun kuulee esimerkiksi tasa-arvo-käsitteen pohtimisen olevan turhaa: Suomihan ON ”tasa-arvoinen” maa! Usko pois. Yksi presidenttiehdokkaista väitti taannoin, että ydinvoima on ”kestävää kehitystä”. Määritelmä on kiinnostavan ristiriitainen – uuskielinen, sanoisi Orwellinsa lukenut taas kerran.

Toisaalta jotain positiivistakin määrittelyjen uusiksipanemisessa on. Esimerkiksi ”kasvusta” puhuttaessa on alettu havaita, että pelkkä BKT ei riitä kuvaamaan koko todellisuutta, ja siksi  talouden mittareiden rinnalle on otettava myös jotain muuta. Kasvu pitäisi siis määritellä toisella tavalla.

Kielestä on kyse siinäkin, että kansalainen hämmentyy EU-koukeroiden seassa. Silti kannattaisi oppia lukemaan uutta kieltä, muuten voi pudota kelkasta.

Kyllä suomalainen oppii, jos haluaa. Kannattaa haluta.


Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

13.1.2012 16.15
Onnekas
Viime aikoina on todellakin alettu ymmärtää, että BKT:n kasvu ei vielä yksin kuvaa maan hyvinvointia, vaan hyvinvoinnin mittaamiseksi olisi otettava huomioon myös sellaisia tekijöitä kuin ihmisten tyytyväisyys ja onnellisuus. Jos leskimies ottaa taloudenhoitajansa vaimokseen eikä siis enää maksa hänelle palkkaa kotityöstä, maan hyvinvointi perinteisellä BKT:lla mitattuna laskee, vaikka tuotos pysyy samana ja maassa on kaksi entistä onnellisempaa ihmistä.

Mitä tasa-arvo -käsitteen pohtimiseen tulee, eikö tasa-arvo ole aika ehdoton ja yksiselitteinen käsite. Tasa-arvo kai tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ei kai käsitettä tarvitse pohtia eikä se pohtimalla parane? Sen sijaan voi pohtia, onko tasa-arvo toteutunut.
14.1.2012 0.15
Nimellinen merkki
Ottia tuota
Onko nykyisen äidinkielen ja ilmaisutaidon opetuksen mukaista, että otsikko ei sano halaistua sanaa siitä, mitä teksti käsittelee, ja että tekstissä ei ole kappalejakoa?

Merkillistä.

En minä ymmärrä sitäkään, miksi kirjoittaja ihmettelee onnellisuuden määrittelemistä uudelleen. Minä nimittäin en ole nähnyt sille ensimmäistäkään käyttökelpoista määritelmää enkä toisaalta myöskään tarvinnut. Tekisikö onnellisuuden määritteleminen jotenkin ihmiset onnellisemmiksi?