Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

20.4.2012 12.31

Lukemisen vaikeus

Kaikki tietävät, että ”kauneus on katsojan silmässä”  tai  että ”makuasioista ei voi kiistellä”.

Molemmissa uskomuksissa on kyse merkityksistä: jonkin asian kauniiksi kokeminen lienee universaalia, mutta kohteet vaihtelevat; samoin on makujen laita: hyvä ja huono määrittyvät sekä yksilöllisen oppimisen että kulttuuristen konventioiden myötä.

Jouduin pohtimaan kielen merkityksien syntymistä ja välittymistä keskustellessani vanhan ystäväni kanssa  nuoruusvuosien lukukokemuksista. Olimme molemmat vannoutuneita El Coyote -sarjojen lukijoita. Sarjakirjojen (jollaisia ei enää taida ollakaan) sankarina seikkaili jalo aatelismies herra de Echaque, joka naamioituneena El Coyotena kylvi pelkoa vihollistensa parissa. Yöllisten taisteluiden jälkeen hän palasi aina takaisin vaimonsa, ihastuttavan Guadalupen luokse, joka ainoana tunsi miehensä kaksoisroolin. 

Hämmästykseni oli suuri, kun lapsuudenystävä kertoi arvostavansa El Coyoten historiallista miljöötä ja saaneensa kirjoista tietää paljon ajasta, jolloin Kalifornia oli juuri menettänyt lyhyeksi jääneen itsenäisyytensä Yhdysvalloille ja jolloin kalifornialaiset joutuivat taistelemaan niin jenkkejä kuin meksikolaisia gringoja vastaan. Minä lukijana en ollut tällaisia asioita lainkaan lukenut. Olin kiinnostunut don Cesarin ja Guadalupen rakkaustarinasta! Toisin sanoen: tarinan merkitys oli lukijan mielessä, ei tekstissä sinänsä.

Kirjallisuudentutkijoille tällainen reseptioasetelma on aivan selvä. Tietysti merkityksen muodostuminen ja lukeminen on aina tulkintaa. Opettajana minäkin olen aina selvittänyt, että lukea voi monella tavalla ja perusteltuja tulkintoja on monia. Silti myönnän hämmentyneeni havainnosta, että merkityksen syntyminen voi olla esimerkin kaltaisesti näin rankkaa valintaa. Lukija siis kerta kaikkiaan valitsee sen, mitä hän tekstistä lukee; tavallaan hän siis päättää,  millaisen merkityksen tekstistä muodostaa.

Onko  aamun lehden lukeminenkin samanlaisten valintojen tekoa? Jokainen lukee niin kuin huvittaa – ja muodostaa sellaisen merkityksen, mikä kulloinkin tuntuu itselle sopivalta.  Onko niin, että kaikki lukeminen on luonteeltaan ”ideologista” ja merkitykset kaikkialle liikkuvia?  Kun mieli muuttuu, tulkinta muuttuu! Pelottavaa…

P.S. Lukiko ministeri Stubb Timo Harakan kirjoittamaa arvostelua Björn Wahlroosin kirjasta  ( H.S. 18.4.2012) ”ideologisesti” syyttäessään Harakan lukeneen Wahlroosia ”ideologisesti” .


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa

20.4.2012 19.10
Orange
Minä luin nuorena Valtarin "Appelsiinin siemenen" rakkaustarinana. Vanhempana tartuin kirjaan uudestaan enkä voinut laata ällistelemästä tarinan naiiviutta, mutta luin silti teosta mielelläni, kiintoisana ajankuvana.

Päättelin, että se, jolle on lusikalla annettu, ammentaa kirjasta kuin kirjasta lusikallisen; kauhalla viisautta (elämänkokemusta) saaneisiin pätee kauhalla-ammennusmalli, sikäli kuin ammennettavaa on.

Ps. Totta kai myös Stubb luki ideologisesti. Kukapa ei lukisi. (Toisen ideologia on vain oikeampi kuin toisen!)
5.5.2012 19.27
Elina
Olen samaa mieltä, että lukeminen on aina omaa tulkintaa. Jokainen muodostaa omat mielikuvat päässään ja keskittyy omasta mielestään keskeisiin asioihin. Ja olen sitä mieltä, että jopa aamulehden lukeminen on jokaisen ihmisen omaa tulkintaa. Toiset lukevat urheilu-uutisia syvällä mielenkiinnolla, toiset pohtivat politiikan uutisia. Mielestäni tekstit ovat kuin kuvia, jokainen tekee siitä omia havaintoja ja tulkintoja. Jokaiselle jää eri asiat mieleen erilaisista tekstistä, on se sitten lyhyt runo tai romaani.
7.5.2012 22.48
Maija
Olen kanssasi samaa mieltä. Lukeminen on eräänlaista huomaamatonta valintaa, jota teemme jatkuvasti. Syvennymme lukiessamme asioihin, joista olemme kiinnostuneet ja joista haluamme kuulla lisää. Muodostamme lukemastamme käsityksen omien mielikuviemme avulla. Aamulehdestä luemme yleensä asioita, jotka kiinnostavat meitä, ja niin lisäämme tietoamme kyseisestä asiasta. Ns. konkreettiset uutiset esimerkiksi tulipalot ja auto-onnettomuudet ovat sellaisia, joita emme voi lukiessamme muokata mielemme mukaan. Tosin sitten niihin johtaneita syitä voimme pohdiskella ja arvella eri tavoin.