Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

14.6.2011 18.38

Kielikuvilla mielikuvia

Poliittisen kielenkäytön luonteeseen ei todellakaan kuulu selkeys ja yksiselitteisyys. Uutisoinnilta sen sijaan näitä ominaisuuksia voi vaatia.

Nykymedian tekstinikkarit toimivat kuin mainostoimistojen copy writerit konsanaan: uutisoinnin otsikoilla luodaan mielikuva, joka näppärällä sananvalinnalla samalla värittää asian, henkilön tai koko tapahtuman. Värikäs mielikuvamanipulointi on tätä päivää.

Otetaan esimerkiksi vaikka hallitustunnustelujen versio, josta käytetään nimitystä sixpack. Että osaa olla ”hauskaa”: valikoitu nuoriso retkellä Säätytalossa, jossa ei edes saa polttaa tupakkaa (päivystävät toimittajat ovat kyllä jaksaneet kertoa siitä, ketkä karkaavat takaovesta!). Mielikuvaa kevyestä puuhastelusta ja ilonpidosta vahvistetaan valtalehden sivulla, johon sanan lisäksi on isketty keskiolutpullon kuvia. Pussikaljaromaaniako siellä Säätytalolla kirjoitetaan?

Toinen esimerkki: vihreiden puheenjohtajavalintaa kommentoiva uutinen levisi samansisältöisenä ympäri Suomen. Anni Sinnemäki oli kärsinyt murskatappion.  Eikö uutisen ostava media saa muokata edes otsikkoa? Onko todella hyväksyttävä se painotus, jonka myyjän toimittajat ovat uutiseen ladanneet? Eikö Ville Niinistö saanutkin murskavoiton? Millä eväillä Outi Alanko-Kahiluotokin murskasi Sinnemäen?

Toisto on tehokas manipulaation keino. Kun samaa ilmaisua joutuu lukemaan niin valtakunnallisesta sanomalehdestä, maakuntalehdestä ja iltapäivälehden nettisivuilta, alkaa ajatella juuri niin kuin ”lehdessä luki”.  Sekin ihmetyttää, etteivät sähköisen median, radion ja television, omatkaan toimitukset tunnu keksivän luovia ilmaisuja ja sitä kautta omia näkökulmia asioihin. Uutisoinnin samankaltaistuminen näkyy sekä sisällöissä että kielessä.

Lukija myös tottuu lukemaan tietyllä tavalla, jolloin varsinkin uutisen otsikointi ohjaa ennakoimaan koko tekstin sisältöä. Omassa lukuhistoriassani nimi Väyrynen viittaa ensisijaisesti Paavoon. Siksi jouduin lievän hämmennyksen valtaan, kun Väyrysen kerrottiin pelastaneen tasapelin. ( HS 13.6.) Luulin Hesarin kiittelevän Paavon poliittista taitavuutta, kunnes tajusin lukevani urheilusivustoa. Tämä Väyrynen palloilee aivan toisenlaisella areenalla.

Ennen vanhaan puhuttiin sopuli-ilmiöstä, kun viitattiin median yksisilmäiseen toimintatapaan. Nyt voitaisiin puhua myös yksiäänisyydestä: samat laulut, mutta eri kannet.

Moniarvoisuutta tämä ei ainakaan ole.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja