Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

17.1.2010 14.56

Hienosti kirjoitettu, hienosti ajateltu

Ovatko suomalaiset päässeet kirjoittamiskammosta? Ovatko äidinkielen suulliset ja kirjalliset taidot arvossa? Pitäisi olla!

Vuosia sitten pääsin nuorisolehti Cosmopolitanin sitaattikoosteeseen uhottuani jossain yhteydessä hyvän kirjoittamistaidon puolesta. Muistan vaatineeni, että kansainvälistäkin uraa havittelevien ihmisten ansioluetteloissa tulisi olla maininta oman äidinkielen taidosta – erityisesti kirjoitustaidosta. Edelleen huomaan ihmetteleväni työpaikkailmoitusten qualification –luonnehdintoja: englannin kielen lisäksi hakijalla toivotaan olevan joidenkin muiden eurooppalaisten (!) kielten osaamista. Joskus toki puhutaan sujuvasta suullisesta ja kirjallisesta ilmaisusta, mutta silloin on tavallisimmin kyse ruotsin kielestä.

Suomalaisen työikäisen aikuisen kirjoittamistaidoista harvoin kuulee julkisesti puhuttavan kriittiseen sävyyn, poikkeuksena tietysti ns. hallinnon kieli; siitä puhuminen alkaa olla jo vitsi. Entäpä jos paljastuukin, että ”moniosaaja” ei osaa kirjoittaa omalla äidinkielellään edes kunnon sähköpostiviestiä? Entäpä jos lausunnot ja raportit ja pohjapaperit ovat niin sekasortoisia ja epäjohdonmukaisia, että viestistä on vaikea saada selvää? Entäpä jos osaaja ei tajua tyylien eroa? Onko väliä, jos tekstin ns. lauseissa ei ole predikaattia, lauseita yhdistetään enimmäkseen vain ja-konjunktiolla riippumatta siitä, millainen merkityssuhde lauseilla keskenään on tai jos pelkkä sivulause tuntuu ihan järkeenkäyvältä rakenteelta. Koska niin sanotaan!

Kysyin abiturienteiltani, arvostavatko he hyvää kirjoitustaitoa. He katsoivat minua hiukan hämmästyneinä ja vastasivat arvostavansa: ”Onhan se hienoa, jos osaa sanoa jotenkin hienosti”, kuului perustelu. Mitä he tarkoittivat? Mikä kysymyksessäni heitä ihmetytti? Aloin laveasti selittää omien koulukokemuksieni kautta sitä, miten kirjoitustaito oli muinoin lähes suorassa yhteydessä jatko-opintoihin, miten kirjoitustaito erotteli ihmisiä ja miten kykyä kaunokirjalliseen, hienoon ilmaisuun pidettiin vain harvojen lahjana. Kirjoittamisen taitoon minun opiskeluaikanani kytkeytyi mahdollisuus sosiaaliseen nousuun; se oli tie kirjoittamalla luodun kulttuurin jäseneksi. Se oli arvo sinänsä.

Oppilaitteni suhde kirjoittamiseen on selvästi välineellisempi ja teknisempi kuin minun ikäpolveni. He arvostavat kirjoittamista omana taitonaan siinä missä tekstinkäsittelyä tai IPodin käyttöä. Siihen ei enää liitetä arvolatauksia, vaikka syytä ehkä olisi.  Kansalaisten kirjoittamistaito kukoistaa nettipalstoilla, joiden tekstit osoittavat, että viesti välittyy aika vähäiselläkin osaamisella. Tärkeintähän on osallistuminen.

Kansalaiskeskustelua toki sopiikin käydä vapaamuotoisesti, eikä kaikenmaailman blogien kirjoittajia pidä arvioida kovin ankarasti. Silti oikein innostuu, kun silmiin sattuu hienosti kirjoitettu teksti. Sellainen teksti saa yhtä aikaa ajattelemaan asioita ja nauttimaan ilmaisusta. Viimeksi näin kirjoitti Helsingin Sanomien uutisanalyytikko Teemu Luukka. Kyse oli Hazard–Halme–kansa-kolmiodraamasta. Samainen tapaus osoittaa, että hienosti voi kirjoittaa monella tavalla.


Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa

17.1.2010 19.34
Jussi
Hyviä alalyyshejä
Tämä on mielestäni vielä Luukkaakin hienommin kirjoitettu, vielä hienommin ajateltu. Kyse samasta asiasta. Tässä kirjoittajana Jari Lindholm Suomen Kuivalehdestä.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/lindholmjari-mr/hazard-ja-halme-onko-nimittely-mediakritiikkia
17.1.2010 20.21
AP
Yhdysmerkit, ajatusviivat ja sanavälit
Pitäisi olla "qualification-luonnehdintoja" eikä "qualification –luonnehdintoja" ja vastaavasti "Hazard–Halme–kansa-kolmiodraama" eikä "Hazard -Halme-kansa –kolmiodraama".
17.1.2010 22.26
Jusa
Aina on näitä pellejä, jotka tarttuvat kieliasiantuntijoiden yhdysmerkkeihin.

Kun viilan ja höylän kanssa viimein löytävät jonkun pisteen väärän paikan saavat täyttymyksensä: olen varmasti parempi!

No, tämä ilo heille suotakoon.
19.1.2010 9.57
Karhunpentu
Murrrr
Dear AP- mikä sinua vaivaa? Ottaako päähän?
Mutta on tietysti todella hienoa, että korjailet blogeja väsymättä-arvo sinänsä! Vai miten tuo ajatusviiva pitäisikään laittaa??
19.1.2010 11.11
Abiturientit
Oikeinkirjoitus kunniaan!
Puhut asiaa. Vieläkin näkee aikuisia ihmisiä, jotka saattavat esimerkiksi kirjoittaa helppoja yhdyssanoja erikseen. Se kielii sivistyksen puutteesta. Jos osataan sujuvasti ranskaa ja ruotsia, pitäisi osata myös kirjoittaa sateenvarjo yhteen.

Oikeinkirjoitus on käyntikortti myös työelämässä. Jos kaikki työpaikat pitäisivät tärkeänä hyvää suomen kielen taitoa jo työhakemuksessa, jokainen varmasti viitsisi keskittyä enemmän äidinkielen oikeenkirjoitukseen.