Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.


Kaija Parko. Kuva: Kotuksen arkisto.

Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

rss Kaija Parko

13.7.2010 10.36

Hellehavaintoja

Tekisi mieli ruotia jalkapallon MM-selostajien ja -kommentaattoreiden suorituksia. Aikuisten miesten intohimon värittämät jorinat sekä naurattavat että harmittavat, kun itse peli jää toisarvoiseksi äijien tykittäessä asiantuntijatietojaan jalkapalloskenestä. Mutta antaa olla; kuumuus uuvuttaa.

Kesäaamun huveista halvimpia on iltapäivälehtien, (nyk. puheenaihemedian) lööppien lukeminen, netistä tietysti. Uutisoinnin aiheet nostattavat hiukset pystyyn: auto jyräsi pyöräilijän, avioero tarttuu, Espanja sekosi, mustekala ennusti. Juttua riittää ralliautoilijoista, mallikokelaista, parishiltoneista. Oma lukunsa ovat onnettomuudet, rikokset, väärinkäytökset, epäilyt ja uhkaukset. Näiden uutisten välittämä maailmankuva on niin kuvottava, että sitä ei kannata ottaa todesta ja ryhtyä rationaalisesti selittämään, millaisista markkinavoimista on kyse. Nauraminen on kannanotto siinä missä analysointikin.

Erityisen huvittavia ovat verbit. Ison suomen kieliopin mukaan (SKS 2004) dynaamisilla verbeillä kuvataan tilanteita, joihin sisältyy muutos. Tällaiset verbit ilmaisevat elollisen tekijän tekoja. Siksiköhän lehden lööppi, joka ilmoittaa surullisen uutisen runoilijan kuolemasta huutamalla isoilla kirjaimilla Tommy Tabermann kuoli saa tragikoomisen sävyn? Kun koira livistää veroista, huomaa miettivänsä, miten tapahtuma olisi mahdollinen.

Myös verbien konkreettisuudesta ja abstraktisuudesta saa iloa. Auringonpimennys villitsi kuulemma Chilessä; ISK puhuu mentaalisista verbeistä, joilla kuvataan mielen sisäisiä tiloja, tekoja ja toimintoja ja niillä on tavallisesti ”elollistarkoitteinen täydennys, subjekti”. Konkreettiset verbit sen sijaan ilmaisevat havaittavia tiloja, toimintoja ja tekoja. Kummasta on kysymys? Jos auringonpimennys saa aikaan konkreettista ”liikettä, oleskelua, valmistamista ja tuhoamista”, kyse on vaarallisesta ilmiöstä, mutta jos kyse on vain mielenliikkeistä, auringonpimennystä ei tarvitse varoa!

Helteestä puhumisessakin on mielenkiintoisia sävyjä. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (13.7.) joku jo ihmetteli helteen hellimistä, vaikka kuumuus alkaa olla yhtä tuskaa. Helle tekee paljon muutakin: joka kesä se pystyy yllättämään, ja Iltalehden mukaan jopa pukkaa mansikoita! Kun verbit eivät enää riitä, avuksi otetaan yhdyssanat. Uutisoinnissa onkin viime viikkoina puhuttu niin super- kuin megahelteestä. Jälkimmäisessä on jotain pelottavaa, sen sijaan pelkkä nimittely tyyliin hullu helle jatkuu kuulostaa murrosikäisen valitukselta.

Lämpöennätysten rikkoutuminen on iso uutinen, jota kilpailuyhteiskuntaan sopivalla tavalla seurataan tunti tunnilta. Paikkakunnat ja yksityiset ihmisetkin haastetaan kilpaan omine mittarilukemineen, hellekuvineen ja  helleongelmineen. Tilastoista saadaan lisää draamaa niille, joille pelkkä ilmastonmuutos ei draamaksi riitä. Huh hellettä!


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei kommentteja