Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Laaja blogi- ja kolumniarkisto.

Jouni Kemppi on vantaalainen runoilija. Tienatakseen elantonsa hän työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa järjestelmäasiantuntijana.

Jouni Kemppi

25.5.2010 1.16

Mustavalkoinen väittelytaidottomuus

Vanha sanonta kuuluu: “Suomi on euroopan amerikkalaisin maa” ja ainakin yhdessä asiassa tuo pitää paikkansa.

Suomalaiset ovat mielipiteissään yhtä järkähtämättömän mustavalkoisia kuin amerikkalaisetkin.

Harmaan sävyjä ei pahemmin tunnu löytyvän. Ollaan joko puolesta tai vastaan ja mikään toisen esittämä perustelu ei saa hetkeksikään miettimään mitä toinen todella sanoo. Enkä nyt puhu netin keskustelupalstojen mielipiteenvaihdosta, jossa jyrkät mielipiteet ovat luonnollinen seuraus käytetystä mediasta ja anonyymiydestä, vaan ihan jokapäiväisestä keskusteluyhteydestä jossa kaikki tuntevat toisensa.

Suomalaiset julkiset keskustelijat eroavat amerikkalaisista vastineistaan siinä, että suomalaiset eivät osaa väitellä, täällä hyvin usein väittely menee eipäs-juupas asteelle. Toki se usein sellaiseksi menee jenkkienkin kohdalla, mutta siellä osataan ne eipäs ja juupas sanoa kymmenillä — usein hauskoillakin — eri tavoilla, toisin kuin Suomessa.

Vaikuttaa tosin siltä, että nuorehkot poliitikkomme ja muut julkiset keskustelijat ovat vähitellen oppimassa väittelemisen jalon taidon, mikä johtunee siitä että moni heistä on opiskellut tai työskennellyt maissa joissa väittely kuuluu olennaisena osana mm. opiskelijakulttuuria — ja älkää väittäkö että se täälläkin kuuluu opiskelijakulttuuriin, sillä olen ollut paljon tekemisissä itseäni viisaampien opiskelijoiden kanssa ja vain ehken n. 10–20% heistä osaa väitellä, vaikkakin n. 99,9999% opiskelijoista kuvittelee osaavansa väitellä.

Itse asiassa, mitä mediaa olen seurannut, niin sekä suomalaisiin, että amerikkalaisiin tuntuu juurtuneen syvälle käsitys siitä, että väittelykumppani on vastustaja ja näinhän asia ei (parhaimmillaan) ole. Jo tuo suomenkielinen sana, väittelykumppani, kertoo mistä tulisi olla kyse; kumppanuudesta.

Ilman kumppanuutta väittely on vain jankkaamista, sillä kun väittelykumppania ajatellaan vastustajana häntä kuunnellaan selektiivisesti, ei kuunnella toista, vaan kuunnellaan omaa mielikuvaa toisesta.

Hyvä väittelijä lähtee siitä, että hänellä on myöskin opittavaa väittelykumppaniltaan. Ei toiselta oppiminen tarkoita sitä, että kääntyisi väittelykumppanin kannalle. Väittelyn tarkoitus on oppia ymmärtämään toisen näkökanta ja samalla tuoda esille oma näkökanta.

Toiselta voi oppia ja silti olla täysin eri mieltä hänen kanssaan.


Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei kommentteja